Tampere-viikonloppu

 

Me ollaan yhdessä miehen kanssa hyvin hyvin harvoin Tampereella. Mies ei oikein tykkää siellä hengata ja haluaa viikonloppuisin yleensä lähteä jonnekin muualle. Mutta nyt oli sellainen harvinainen viikonloppu, että tykättiin ajella molempina päivinä varta vasten Tampereelle ja pyörittiin muutamassa hauskassa paikassa. Ihan ensimmäiseksi hain Tallipihan Suklaapuodista pari pussia Klepper&Kelpperin salmiakkia. Puotihan oli aivan tupaten täynnä asiakkaita, kuten hyvin usein muutenkin. Pääsin silti ujuttautumaan salmiakkieni luo ja onnekseni kassallakin oli vain yksi henkilö edessä, joten sain sujahdettua kaupasta ulos ennätysajassa.

Seuraavaksi mentiin Mustaanlahteen Munkkis-kahvilaan, (ihan ekaa kertaa ikinä), josta ostin mukaan melkein överin pistaasimunkin! Tiski pursusi toinen toistaan upeampia överimunkkeja, joiden välillä oli kyllä aika vaikea päättää! Mutta ainakin pistaasi maistui hyvältä ja tykkäsin paikasta muutenkin. Tänne pitää palata!

Munkkiksen takana häämöttää Särkänniemi, johon parhaillaan rakennetaan kävelysiltaa lahden yli. En tiedä mitä järkeä siinä on, mutta ehkä se elävöittää tuota kaupunginosaa jollain tavalla. Mustanlahden satamastahan pääsee höyrylaivoilla risteilemään Näsijärvelle ja vähän harmittikin, ettei olla tänä(kään) kesänä saatu itseämme sellaiselle risteilylle, vaikka on haaveiltu siitä varmaan 15 vuotta. Nytkin siitä oli kaksi laivaa lähdössä ja houkuttelevalta näytti!

Ajeltiin myös Vuorekseen, joka on hauska laajeneva asuntoalue Hervannan lähistöllä. Pidän Vuoreksen arkkitehtuurista ja etenkin siitä, miten taidetta täynnä se paikka on! Lähes joka toisen talon seinässä on jotain hauskaa erilaista katsottavaa. Vuores oli myös hyvin siisti, ei graffitteja pilaamassa näkymiä ja muutenkin hyvin nättiä ja siistiä joka puolella.

Vuoreksen monessa talossa oli teemana puut tai joku muu luonnon jutska. Useita taloja oli myös tehty puusta! Enimmäkseen pääkadun varressa on eri korkuisia kerrostaloja, mutta sivukaduilta löytyy myös rivitaloja ja omakotitaloja.

Tämä taideteos on Hanna Vihriälän Lapinvesitähti.

Kannattaa katsoa Vuoresta vaikka google mapsista, jolloin hahmottaa alueen laajuuden ja pääsee kurkkimaan katunäkymiäkin. Ratikkaa tänne ei vielä tule, mutta bussilla pääsee paikan päälle kätevästi. Vuoresta ympäröi metsä ja sen lähellä on viisi pientä järveä, eli jos tykkää modernista, rauhallisesta alueesta luonnon helmassa, niin tämä on sellainen.

Vanhan tavan mukaan haluttiin pyörähtää sitten myös Pyynikin näkötornilla, jossa on Tampereen kuuluisat munkit. Näkötornille johtavan tien varrella oli autoja hyvin pitkälle ja siitä jo aavistimme, että siellä on jonoa. Lopulta käännyimme ovelta pois, kun jono oli sisällä niin pitkä. Ehkä ehdimme sinne myöhemminkin. Joskus oli vuosi, kun kävimme moottoripyörällä täällä munkilla joka ikinen tiistai huhtikuun puolivälistä jonnekin syyskuun puoliväliin. Tiistai-iltaisin siellä on motoristien tapaaminen siis.

Hellepäivänä näkötornin suojissa on aina viileää ja siellä hengaisi mielellään vaikka kirjan kanssa. Näköalatasanteelta näkyy Pyynikkiä ja vähän keskustaakin, sekä tietysti järvet.

Näkötornin jälkeen menimme haahuilemaan Paasikiventien ja Nässyn väliselle rantakaistaleelle, joka on kokenut muutoksia Santalahden asuinalueen rakentamisen myötä. Jotenkin kaipaan hirveästi sitä 90-luvun Santalahtea, kun tien varressa oli rivistö kaarihalleja ja Tulitikkutehtaan pihassa oli Mäkisen vanhoja kuorma-autoja nuokkumassa, eikä tehdasrakennusta oltu vielä pantu päreiksi nuorisolaisten toimesta. Rantanurtsilla otettiin aurinkoa ja pelattiin pelejä.

Kävimme toteamassa, ettei tänne voi tulla enää lainkaan laskemaan venettä järveen (en tiedä mistä sen voisi tehdä! Vai eikö Nässylle enää haluta kaikkia veneilijöitä, jotka sinne olisivat tulossa?!) ja sitten löysimme vahingossa Uittotunnelin lättypaarin! Samalla sade alkoi tippua niskaan ja maisema muuttui harmaaksi.

Vahinko vain, Lättypaari on enää tämän viikon auki, emmekä ehkä ehdi käydä testaamassa muita lättyannoksia! Niin hyvä se oli, että vesi kielellä olisin sinne mennyt vaikka joulukuussa ja läpi talven. Täytyy pitää tämä paikka korvan takana ensi kesään saakka.

Minä otin ihan perus jauhelihatäytteisen lätyn ja olin aivan täynnä kun sain tämän syötyä! Tämä oli herkkua!! Saatavilla oli myös lohilätty ja kasvislätty, sekä hillo/kermavaahto/jäätelölätty. Mies söi hillolätyn ja piru kun sekin maistui hyvältä!

Menimme myös katsastamaan erään tutun tiluksia Ylöjärvellä. Paikka on vanha Ylisen kuntoutuskeskus, joka on ollut vammaispalveluiden kuntoutusyksikkö. Alueella on 1920-luvulla rakennettuja rakennuksia kolme kappaletta; kartano, renkitupa, jossa sijaitsee kahvila, sekä vanha viljamakasiini, joka on muutettu pieneksi kirkoksi. Loput rakennukset on rakennettu 1960-70-luvuilla, mutta nykyään autioita ja ilmeisen purkukuntoisia.

Renkituvan ovessa on kaunis lukko! Renkituvan on suunnitellut itse Wivi Lönn.

Kartanossa on kaikenlaista toimintaa eri päivinä ja lisää toimijoita etsitään.

Kartanossa on monia kauniita yksityiskohtia. Kukapa ei haluaisi asustaa Näsijärven rannalla tämmöisillä tiluksilla!

En jaksa lopettaa hämmästelyä, miten ennen on tehty joka rakennukseen jotain kaunista!

Vaan onpa päärakennuksen arkkitehtinä häärinyt kuuluisa Bertel Strömmer! Tämä oli ihan huippu kaupunkiviikonloppu, jollaisia voisi itse asiassa tehdä useamminkin kuin kerran kymmenessä vuodessa.