Ei ihan kevyesti mennyt

 

Luulin jo pari kolme päivää, että tämän syton oireet jää pieniksi, mutta eihän se niin tietysti mennytkään. Muistin kyllä syödä paksusti ennen sytoviikkoa, jotta saan voimia koitokseen. Luusäryt meni vaimeina ohi, poskien ja kämmenten kuumotus oli normioire, ruoka ei ihan kauheasti tökkinyt, mutta ruokahalu katosi kokonaan perjantaina. Oli pakotettava itsensä syömään edes hiukan. Suun PH muuttui vasta sunnuntaina. Ja viikonloppuna iski myös yhden päivän ummetuksen jälkeen ripuli, joka vei voimat aivan totaalisesti ja sen kanssa tässä kamppaillaan edelleen. Luulin jo, että eilen olo alkaa normalisoitua, mutta turha luulo.

Yksi hassu oire, josta en ehkä ole koskaan edes muistanut mainita, on se, että silmät on vetiset. Samalla tavalla kuin kuumeessa, kun katse ei tarkennu oikein mihinkään. Sitä oiretta kestää muutaman päivän tai viikon ja sitten olo taas normalisoituu. Sekin on selkeesti sytojuttu. Ja aivosumu on muuten palannut. Huomaan, että mun laskupää, nimimuisti ja lähimuisti on mennyt mössöksi. Niin se oli viimeksikin ja kesti suht pitkään. Päivät kuluu lähinnä odotellessa, että aika menisi eteenpäin. Että tulisi se pieni normaalimpi hetki, ennen seuraavaa sytoa. Luojan kiitos kaksi niitä on vain enää jäljellä!