Mökillä on ihan hirveän sateinen ja harmaa sää, mutta ehkä juuri sen vuoksi innostuimme katsomaan mökin seinillä olevia ja seinille odottelevia tauluja uudella silmällä ja asettelimme kaiken uudella tavalla.
Tämä henkilö, josta emme tiedä kuka hän on, mutta jonka olemme nimenneet ’keuhkotautiseksi’, sai kynttilälampetit lämmikkeekseen. Olisi kiva tietää kuka hän oikeasti on ja millainen elämä hänellä oli. Häntä ei voi tietenkään heivata mökistä ulos, sillä hän on asunut täällä mökin seinällä kauemmin kuin me olemme omistaneet mökin. Mökin entisen omistajan tiedämme, eikä keuhkotautinen liity heihin, vaan on edesmenneen anoppini saama taulu. Käsittääkseni taulu on jonkun appivanhempieni tutun maalaama, mutta jossakin muualla kuin näillä main.
Hän taas on saanut tittelikseen ’kauppias’, mutta hänenkin tarinansa on samanlainen kuin keuhkotautisen, eli emme tiedä kuka ja mistä hän on, paitsi että mökin seinällä hänkin on anoppini tuomana asunut jo pitempään. Eihän sellaisia voi minnekään sysätä, vai mitä? Meidän jälkeemme kysymysmerkkejä on tietysti vielä enemmän ja arvatenkin jälkipolvet roudaavat keuhkotautisen ja kauppiaan jonnekin surulliseen kierrätyskeskuksen nurkkaan. Siihen saakka he saavat lämmitellä takkatulen lämmössä, mökin turvallisessa huomassa.
Anoppini oli todellä kätevä käsistään ja valmisti mm monia puuesineitä, huonekaluja ym. Appeni kyllästyi joskus kaiken symmetrisyyteen ja veisti vuonna 1971 rukinlavan, joka on piristävän erilainen! Heillä taisi olla vähän kissanhännänvetoa siitä, kumpi tapa lähestyä rukinlapojen maailmaa on oikeampi. Luulen, että museoiden varastoissa säilötyt upeat rukinlapayksilötkään eivät kaikki ole aivan kaavamaisia ja appeni osui erinomaisesti oikeaan.
Monia vuosia tämä metsälampi, jonka yllä linnut ovat juuri lennähtäneet puusta lentoon, on odottanut seinälle pääsyä ja nyt tuli se hetki. Ristipistotyö taitaa olla anoppini tekemä ja sopii hyvin tänne luonnon helmaan, ruskeasävyiseen mökkisisustukseen. Se on kaunis, rauhoittava ja harmoninen teos.
Tämä lumoava haikara pääsi myös nyt seinälle. Oikeastaan näen sen kunnolla vasta nyt ja ihastelen sitä todella. Pidän sen eksoottisesta hengestä, sekä sen väreissä punaisesta, sinisestä ja tummanvihreästä aivan erityisesti. Anoppini on pistellyt tämänkin taulun joskus kymmeniä vuosia sitten. Kuka meistä enää tekee pikkutarkkoja käsitöitä ihan vaan iloksi ja kodin kaunistukseksi? Veikkaan, että melko harva!
1 kommentti:
Keuhkotautinen! 😆 Hauska ja osuva nimi taulun henkilölle.
Nuo kirjontatyöt ovat kanavatöitä eli tehty villalangalla ja pisto vain yhteen suuntaan, esim. ///. Ristipistoissa pisto on kokonainen risti eli x ja lankana käytetään yleisimmin DMC:n valmistamaa muliinilankaa, jonka kahdeksasta säikeestä valitaan pohjakankaan tiheyden mukaan riittävä määrä lankoja. Meitä ristipistojen tekijöitä on paljonkin Suomessa edelleen, minä yksi heistä. 😊 Pikku-A
Lähetä kommentti