Koville ottaa

 

Koville ottaa niin henkisesti kuin fyysisestikin tämä kaikki sytoruljanssi. Nyt sytosta on 10 päivää, eikä kaikki makumaailmassa ole aivan paikoillaan vieläkään. Suolisto ja vatsa on kovilla. Hermoille ottaa, kun ei vieläkään oikein tiedä mikä maistuu ja mikä ei ja ruokaa joutuu heittämään kompostiin. Kaksi kertaa pitäis kuitenkin vielä jaksaa. Mietin vain sitä, että jääkö suolistoon tai mieleen jotain ongelmia tästä kaikesta. Mullahan oli jo sillon entisessä työpaikassa vatsaongelmia ainakin viimeisen vuoden tai kaksi, jotka johtuivat lähinnä henkisistä syistä. En millään haluaisi jämähtää takaisin siihen tilaan, että kaikki kotoa lähteminen pelottaa, kun vatsa on sekaisin aina aivan yllättäen. Siinä tilassa on vähän vaikea töihinkään palata.

Kuljeskelin eilen illalla puutarhassa poimimassa vähän marjoja kulhoon. Ensimmäistä kertaa karhuvatukka tekee isosti marjoja! Ne on mun lemppareita, vaikka mietoja maultaan ovatkin. Vadelmapensaat on sekaisin ja kaatuneet ja ne olisi pitänyt raivata jo keväällä. No, ehkä ensi keväänä. Mustaherukkaa olen vähentänyt ja punaherukkaakin on aika rajallisesti. Karviaista on yksi puska ja tykkään syödä marjoja jo raakana. Näitten lisäksi meillä on tyrniä, tosin vasta pensaan poikasia, joista on odotettavissa tuskin kourallistakaan marjoja. Ja sitten on kirsikkaa, joista linnut ehtii yleensä syödä lähes kaiken ennen mua. Tänä vuonna voimavarat ei ole riittäneet minkäänlaiseen sadonkorjuuseen. Mutta aion olla armollinen itselleni ja ajattelen, että ensi vuonna sitten!