Mä en vaan tajua miks yksselitteiset ihan selkeet asiat voi riippua siitä keltä kysyy. Jälleen tullaan siihen, että luottamus syöpälääkäriin horjuu. Ja mä oon kirjottanu tästä ennenkin, mutta nyt asia taas muuttuu.
Mä en vaan tajua miks yksselitteiset ihan selkeet asiat voi riippua siitä keltä kysyy. Jälleen tullaan siihen, että luottamus syöpälääkäriin horjuu. Ja mä oon kirjottanu tästä ennenkin, mutta nyt asia taas muuttuu.
Viikonloppu Seitsemisen kansallispuistossa. Käveltiin molempina päivinä pitkospuilla, mutta ei valitettavasti nähty mitään eläimiä, ainoostaan kuultiin tikan naputusta ja ketun räytyvää haukahtelua. Aurinko paistoi melko kitsaasti ja lämpötila oli vain vähän nollan yläpuolella. Kesällä täällä on aina hirvee tungos, vaikka oli nytkin väkeä aamusta iltaan. Jännä, että sellaista ikiaikaista korpietikettiä ei kaikki enää tunne; tullaan tuppisuina vastaan ja vaan tuijotetaan jos heitä tervehtii. Me sanotaankin joskus, että korona taisi tuoda kaiken maailman kaupunkilaistyypit metsiin pyörimään.
Tekoälyllä tehtyjä kylppärikuvia.
Tässä kokonaisuudessa aiheena on ’Kiinalainen posliini’. Kylppärit nro 6 ja 7 ovat omia suosikkejani.
Viime viikonloppuna oltiin Rauman lähellä, ja koska ei olla kunnolla haahuiltu Rauman keskustassa eli vanhassa kaupungissa, noin 20 vuoteen, niin mentiin vielä ennen kotimatkaa sunnuntaina tunniksi Raumalle! Ilma oli harmaa, mutta sateeton ja meillä oli aikaakin vaan vähän, joten tehtiin tänmöinen pintaraapaisumatka. Käveltiin Kuninkaankatua, Kitukränniä ja Kauppakatua. Istuttiin hetki Wanhan Rauman Kaffe Barissa. Joskus sinne voisi mennä syömään herkullista salaattiakin, mutta nyt me tyydyttiin vain kahviin (minä cappuccinoon). Kuvien loppupäässä on myös muutama kuva Narvi-Sähkön ikkunoista, joiden joulunäkymä veti mua puoleensa kuin magneetti. Lähinnä jäätiin ihmettelemään, että miksi me ei olla käyty Raumalla joka vuosi?! Nii-in… miks, en käsitä! Asiaan pitää tehdä korjaus.
Tekoälyllä tehtyjä salonkikuvia.
Ensimmäisessä salongissa tykkään tapeteista, ikkunoista, viherkasveista ja sohvasta. Toisessa salongissa on vielä kauniimmat ikkunat, mutta kakluuni ei miellytä sitten yhtään! Muutenkin tunnelma on jotenkin nykyaikainen ja arkinen. Ehkä hitusen kolkko? Kolmannessa salongissa on kyllä kivoja huonekaluja, kakluunikin on parempi, mutta miksi ikkunasta tuli yhtäkkiä noin tavallinen - toiveeni vastaisesti? Neljännessä sohvan verhoilu ja tapetti ovat kivoja, kakluuni on yhä parempi ja ovi - se se vasta jännä yllätys onkin! Onkohan sen takana kiviportaat oikealle ja vasemmalle vai pieni parveke? Jos haluaisin rauhallisen salongin, niin oven takana pitäisi olla parveke! Ei mitään läpijuoksua sisään ja ulos.
![]() |
| Salonki 1 |
![]() |
| Salonki 2 |
![]() |
| Salonki 3 |
![]() |
| Salonki 4 |
![]() |
| Salonki 5 |
![]() |
| Salonki 6 |
![]() |
| Salonki 7 |
Tällä viikolla asiat on ruvenneet etenemään! Olen siitä niin niin onnellinen! Joka tapauksessa tässä menee aikaa, koska mun pitää rahan vähyyden takia taktikoida. Eli en voi rynnätä tutustumiskäynneille kaikkien kiinnostavien psykoterapeuttien vastaanotoille ihan saman tien. Mutta ajattelen sen niin, että yksikin käynti kuukaudessa, olkoon se vaikka tutustuminen, on parempi kuin ei mitään! Eli alkuviikosta otin yhteyttä erääseen terapeuttiin ja kerroin muutamalla sanalla tilanteeni ja tiedustelin, voisiko hän keväällä ottaa uuden asiakkaan ja voisiko hänelle varata tutustumisajan. Hän vastasi, että hänellä on vapaata tilaa keväällä ja sopisiko joulukuun x päivä. Totta hitossa sopii, merkkasin sen kärppänä kalenteriin! Seuraavaksi seulon vielä lisää terapeutteja ja valitsen toisen kiinnostavan, johon aion ottaa yhteyttä ensi viikolla. Ehdotan hänelle tutustumiskäyntiä tammikuussa. (Joillekin terapeuteille voi olla kuukausien jonoja, joten tämä ei ole ollenkaan ylimitoitettua varautumista ajan suhteen!)
Tekoälyllä tehtyjä keittiökuvia.
Ekassa kuvassa ollaan edelleen pöydättömässä keittiössä, en tiedä miksi! Roudaisin sinne ensi töikseni maton ja pöydän ja asettuisin taloksi. Tykkään ruokakomerosta paljon! Mulle tulee mieleen ekasta keittiöstä sellainen syrjäseudun erämökki, jossain Kanadassa tms. Kuvissa 2-5 yritin saada patapenkkiä jotenkin asettumaan järkevästi, mutta tekoäly ei oikein osannut sitä lopultakaan. Sijoitti sen huonekalujen eteen, kummallisesti auki ja välillä se näytti joltain metsurin työkalupakilta. (Perinteisissä pohjalaistaloissa oli aina ns patapenkit, joko siinä takan lähellä taikka sitten useimmiten seinänvierustoilla pitkin tupaa.) Kakkos- ja kolmoskuvassa tykkään huonekaluista ja niiden sijoittelusta, astioista, hellasta ja ikkunoista. Myös ruokakomerot saa multa pisteitä, vaikkakin kolmoskuvan ruokakomerossa on kaksi ovea! Verhot ja lamput on vähän väliaikaisen oloiset. Vain matto lattiaan ja kivemmat verhot, niin viihtyisin! Neloskuvassa on ihanat salusiinit ikkunassa ja ilmeisesti toisellakin seinällä ikkuna, joka on hyvä asia! Hellaratkaisu on kieltämättä hyvin epäkäytännöllinen, mutta menköön. Tykkään astioista ja hyllyistä. Ja huomatkaa; nelosessa on myös tiskipöytä!
![]() |
| Kuva 1 |
![]() |
| Kuva 2 |
![]() |
| Kuva 3 |
![]() |
| Kuva 4 |
![]() |
| Kuva 5 |
![]() |
| Kuva 6 |
![]() |
| Kuva 7 |