Olen nähnyt jo vuosia painajaista joulusta (ja minähän olen syvästi jouluihminen!), jossa yleensä muka herään jouluaattona myöhään aamupäivällä ja tajuan yhtäkkiä, että nythän on joulu, enkä ole hankkinut lahjoja tai tehnyt mitään muutakaan valmiiksi. Katson kelloa ja huomaan, että kauppa on vielä vajaan tunnin auki. Unille tyypillisesti sotkeudun sukkahousuihini ja tumpuloin vaatteiden kanssa ainakin puoli tuntia niin, ettei kauppaan taida enää ehtiä. Lopulta herään paniikissa!
Oikeassa elämässä tämä naurattaa, mutta monen monena vuotena joulu alkaa kuitenkin niin, että kauheassa kiireessä on muka huhkittu viikkokaupalla, eikä mikään kuitenkaan ole oikein niin kuin suunnitteli, että "TÄNÄ vuonna minä olen jo viikkoa ennen valmis, jotta voin vain lojua sohvalla minttuliköörikaakao tassussa lueskellen joululehtiä lumihiutaleitten hiljaksiin leijuessa alas satumaiseen maisemaan." Vaan haaveeksi tuo jää kerta toisensa jälkeen.
Ei auta, että unohdan siivouksen, vähennän valoja ja kuvittelen kaiken olevan tip top. Minun luonteellani kaiken on oltava edes jollain lailla tip ja top, jotta voin rentoutua. Jos tiedän itse, että lattioilla kisailee villi villakoiralauma, en voi saada rauhaa, vaikka tainnuttaisin itseni miten monella kaakaolla ja suklaakonvehdilla. Siellä se lauma haukkuu ja häiritsee. Vaikka rajansa kaikella; en kuitenkaan sentään kaappeihin aio jouluksi sulkeutua, joten niitä en ole koskaan siivonnut tähän aikaan vuodesta.
Kaukaa viisaana, heh, päätin jo viime jouluna, että seuraavan kerran aloitan ajoissa! Kirjoitin kalenteriin lokakuun kohdalle, että "tee joululeivonnaiset!" No, teinkin sitten joulutortut ja piparikaakkuset ajoissa, mutta Englantilainen hedelmäkakku jäi notkumaan aikeeksi. Se on nääs vieläkin tekemättä, vaikka se on must joka joulu! Marraskuun kohdalle kirjoitin, että "tee joululaatikot!" Pakastimesta luojan kiitos löytyi viime vuodelta bataattilaatikkoa ja lanttulaatikkoa niin, ettei olisi tarvinnut väsätä kuin imellettyä perunalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Miten lie käynyt niin, että se porkkanalaatikko valmistui vasta eilen...
Vihaisena itselleni päätin eilen, että teen tulevalle vuodelle vielä tiukemmat päätökset. Eilen nimittäin luulin, että joulukorttien lähettämiseen on vielä rutkasti aikaa ja aloin tosi suuren itsetyytyväisyyden vallassa kirjoitella niitä kerrankin ajoissa. Kunnes vilkaisin siihen punaisen kuoren päivämäärään; viimeistään 11.12! Herran pieksut, miten tässä näin kävi? Tulevana vuotena aion kirjoittaa kortitkin jo syksyllä. Hioa ne oikein kunnolla ja jopa aloittaa pienen joulukirjeperinteen. Jos luoja suo. (Odotan mielenkiinnolla!)
Toisaalta annoin itselleni luvan hankkia ensi vuonna jouluruokia valmiina; olen pannut merkille, että monien myyjäisten ruokavalikoima on perin hyvä, ja hakkaa varmasti kaupan einesosaston mennen tullen. Mutta ehkä suurimpana itseä niskasta kiinni tarttumana pidän sitä, että lupaan pitää yhden kaaokseen aina uudelleen sortuvan huoneen kunnossa koko vuoden! Jotta edes ensi vuonna olisi pikkuruinen mahdollisuus välttää joulupaniikki ja kiire. Jotta edes joskus olisi aikaa uppoutua lapsuusmuistot herättäviin ihaniin Barksin joulusarjakuviin, Waltarin joulutarinoihin ja monenlaisiin jouluisiin sisustuskuvakirjoihin ENNEN joulua... Sillä lailla laskeutua rauhallisesti joulutunnelmaan kaikessa hiljaisuudessa, tiedättehän. Kun kaikki on valmista ja voi vaan nauttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti