Hyvinkin nostalgisissa merkeissä on sujunut lapsuuden maisemissa tämä viikko, kunnes taas on aika suunnata itsensä kotiin päin. Päiviin on mahtunut maalaamisen ja kuumuudesta selviämisen lisäksi ystävien tapaamista ja iltakävelyitä mielettömän ihanissa fiiliksissä lakeudella. Kesäyö on täällä jo valoisa ja yön viileämpi ilma on ihanaa päivästä nuutuneelle mielelle. Ne luhdalla leijuvat kesäyön tuoksut on huumaavia, se sirkutus ja piipitys on aivan mahdottoman kaikenkattavaa. Jäniksiä hyppelee tai luimistelee vielä lyhyiden oraspeltojen suojissa. Kukat kukkii, voikukan hahtuvia on kiva puhallella vasten auringonlaskua. Oras kasvaa kohisten ja ihmisen muokkaama maisemaluonto on alati muuttuva.
Sisällä viihdyn parhaiten keittiössä, jossa nukunkin. Teen suunnitelmia ikuisuusprojektimaisen rempan suhteen, kuuntelen Katri Helenaa, 70-luvun Hectoria tai 60-luvun iskelmiä. Enimmäkseen olen kuitenkin hiljaisuudessa. Poltan tuoksukynttilöitä (lasipurkissa oleva Meraki on yksi suosikkini), keittelen teetä, murukahvia, siemailen kombuchaa tai pahettani energiajuomaa. Popsin lähiravintolasta haettua sushia, hedelmiä, vihanneksia ja elämä on jotenkin vielä hidastempoisempaa kuin kotona.
Ja ennen kaikkea muistelen menneitä ja teen paljon mielikuvitusmatkoja haavemaahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti