Yhtäkkiä on iskenyt pelko kesän loppumisesta!
Isäni tapasi sanoa haikeana aina juhannuksena, että "Nyt kesä on menny!" Naureskelin sille pienenä ja koetin puhua järkeäkin, mutta nyt löydän itseni ihan samoista fiiliksistä! Jostain syystä kesän alku on aivan upeaa aikaa. Ehkä siksi, kun sitä on odottanut koko talven ja kevään aivan hirveästi, eikä helteet ole vielä nuuduttaneet mieltä puuroksi. Ja koska juhannus on eräänlainen taitekohta, on kesä muka heti juhannuksen jälkeen jo ihan mennyttä kamaa.
2 kommenttia:
Joku aina juhannuksena toteaa, että nyt sitten alkavat päivät lyhenemään. Minusta kesä on silloin juuri alkanut, tosin tänä kesänä on hellitty lämmöllä ja rehevyydellä jo hyvän aikaa. Hui, onpa metso tuiman näköinen.
Cheri; Näin aina tapahtuu! Naureskelen itselleni, kun olen ruvennut matkimaan isää tässä asiassa, enkä ehkä ole aivan tosissanikaan, mutta pelkoa siinä kyllä hitusen on. Ajankulun pelkoa, katoavaisuuden pelkoa...
Metso pyöri automme ympärillä kerran, kun tulimme luontopolulta. Huomasin sen vasta, kun olin jo kiivennyt autoon ja ihmettelin, että onko täällä jossakin porsas, vai mikä täällä röhkii? Se oli vimmainen ja lennähti asuntoauton katolle nokkimaan kattoluukkua pitkäksi aikaa. En kyllä haluaisi kohdata paljain käsin moista otusta polulla!
Lähetä kommentti