Työttömyys.
Halveksittu, haaveksittu, pelätty, nautittu olotila!
Nämä tavalliset kevään ja alkukesän arkipäivät ovat työttömyyden takia muuttuneet luksukseksi. Aamuisin herään samaan aikaan, kun mieheni on lähdössä töihin. Jos ilma on kaunis, en malta nukkua hetkeäkään enempää! Muistanpa aikoja kun olen samassa tilanteessa nukkunut yhteentoista ja nyt herään jo seitsemältä malttamattomana katsomaan, mitä päivä tuo tullessaan.
Yleensä olen vähän suunnitellut edellisenä päivänä tai jopa edellisellä viikolla päivien kulkua. Nyt aiheena on puutarha ja siellä erityisesti alkukesän perkaus ja leikkaus, istutus ja muutostyöt. Mutta on myös aikaa katsella luontoa, joka alkaa ihan tonttimme vierestä. Istua portailla ja kuunnella. Havainnoida ja ihmetellä. Tämä on elämän luksusta, vaikka rahaa ei olekaan paljon.
Olen esimerkiksi havainnoinut käpytikkanaaraan yllättävän kaunista juttelua, kun se tulee ovelasti ja taitavasti ujuttamaan nokallaan oravan ruokapöntöstä laudanraosta pähkinän. Olen huomannut, että oravat ovat persoonia. Jotkut ovat vihaisia ego-oravia, toiset vähän yksinkertaisia ja kärsimättömiä toimissaan, joita eivät tunnu millään oppivan kuten muut, eräs lekottelee milloin missäkin ja häntä kutsun zenoravaksi. Iloitsen myös perhosista, pörriäisistä (ihan kuin niitä olisi parina vuonna jo ollut paljon vähemmän kuin aina ennen?), sammakoista, siileistä, jotka maiskuttelevat loppukesästä villimansikoita porraspielessä. No, ei kai se siilinkään suu tuohesta ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti