Mietin nykyään aika ajoin, että olisi ihanaa kuulla hiljaisuus!
Se, kun ei kuulu mitään, kun kaikki on ihanan äänivapaata. En osaa kuvitella millaista se on. En tiedä koska olen viimeksi kuullut hiljaisuuden; siitä on niin kauan, etten muista. Se voi olla 35 vuotta sitten tai jotain enemmän tai vähemmän.
Tajusin tämän ehkä toissavuonna. Luin miten joku kertoi kuinka ihanaa on olla luonnon keskellä, kun ei kuulu yhtään mitään! Hiukan ärtyneenä mietin, että kuuluuhan kuitenkin se piipitys ja vinkuminen pään sisällä! Että ei voi sanoa "ettei kuulu yhtään mitään"!! Ja siinä hetkessä aloin hitaasti tajuta, että eikö näin olekaan? Että eikö kaikilla kuulukaan? Ilmeisesti ei.
Jostain syystä minulla on molemmissa korvissa jatkuva tinnitus. Välillä ääni vaihtuu ja volyymi vaihtuu. Kuitenkin ääni on toisinaan niin kova, että se peittoaa alleen bussissa hälisevän lapsilauman, ja se taitaa olla jo aika paljon. Reilu vuosi sitten olin jo googlannut "voice massage"-nimisestä hieronnasta ja ajattelin varata aikaa asiantuntijalle. Sitten tuli korona, enkä ole varannut mitään. Melko ärsyttävä vaiva, etenkin nyt, kun tiedostan sen. Ja epäilen, että sille ei voi enää tehdä mitään.
Mutta toisinaan mietin, että kuulisinpa hiljaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti