Olen jo muutaman vuoden hiljaisesti ja melko passiivisesti haaveksinut, että jonain päivänä alan harrastaa autiotalobongausta. En ole sitä vielä varsinaisesti aloittanut, mutta sattumanvaraisesti aina kun mahdollista, pysähdyn sellaisen talon kohdalle ja otan muutaman kuvan. Vain sen verran kuin uskallan. Tuskin koskaan uskallan mennä sisälle, vaikka se olisi mahdollistakin. Pelkään romahdusta tai mitä tahansa yllätystä, joka voi vaania talon sisällä.
Mietin miksi talo on jäänyt yksikseen. Ovatko omistajat kuolleet? Elävätkö he ulkomailla, tai isossa kaupungissa vai hoitokodissa? Monesti talot ovat olleet hyvin kauan vailla asukkaita. Mietin, millainen perikunta paikan omistaa, pitävätkö he taloa aarteena vai riesana? Talot vaikuttavat niin surullisilta.
Mietin myös millaiset ihmiset niissä ovat asuneet. Montako sukupolvea? Toisinaan miniä on selvästi tuonut taloon uusia tuulia ja maalannut oman perheensä huoneet muodikkaasti kirkkain värein, vaikka sekin on tapahtunut jo joskus ammoin. Ovatko he olleet onnellisia? Ovatko sukupolvet tulleet toimeen keskenään hyvin vai huonosti?
Joskus talon ympärillä leijuu selittämätön tunnelma. Kaikkein karmein ja pelottavin tunnelma on ollut Saaren kartanon lähellä Mäntsälässä. Luin myöhemmin, että paikalla on käyty taisteluita vuonna 1918... Silloin ei voi kuin toivoa hyvää, ajatella valoa ja perääntyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti