Ikävä sanoa, mutta lokakuu on inhokkikuukauteni! Onneksi se on ohi nyt. Ja oikeastaan se meni niin nopeasti, että en taas ymmärrä miten se voi olla mahdollista!
.
31.10.2022
Lokakuun yhteenveto
27.10.2022
Hektinen hetki
Vuodenajoista tämä on ehdottomasti synkin, mutta minun elämässäni juuri nyt myös hyvin hektinen aika. Hektisyys kyllä helpottaa kohta ja joskus (toivottavasti pian) saapuva ensilumi tuo valoa maisemaan ja mieleen. Tällä hetkellä olen maalaamassa lapsuudenkodissani aika kiireaikataululla. Luojan kiitos vielä hyvin väljä osa-aikatyö mahdollistaa tämän keskellä viikkoa! Samalla kun suren vanhojen rakennusten häviämistä ja harmittelen harmaata sadesäätä, nautin myös ensimmäisistä jouluvaloista, pienistä kahvihetkistä ja kaikesta kauneudesta, jota tänne on edellisiltä polvilta jäänyt. Huvittuneena myös selaan vuoden -73 Kotilääkärikirjaa ja koetan arvuutella mikä on se eksakti kohta lonkissa, jota nykyään kolottaa yhä enemmän. Olen huomannut, että mitä enemmän istun päivän aikana, sitä enemmän kolottaa, jopa yöllä. En nyt ehkä ihan vielä haluaisi mitään ikäkolotuksia!
24.10.2022
Ja tällaista keramiikasta tuli lasituksen jälkeen…
Mieli askartelee keramiikan parissa tosi paljon! Pää on täynnä suunnitelmia ja ideoita. Tosin niiden toteutus vaatii omien lasitteiden ja välineiden hankkimista, mutta se on parempi, kuin tyytyä johonkin kompromissiin, johon ei ole täysin tyytyväinen. Mutta en kerro niistä vielä sen enempää.
20.10.2022
Tallipihassa taas kerran
Vietin tällä viikolla yhden päivän Tampereella ja Tallipiha on yksi suosikkipaikkojani siellä. Kävin tietysti ihanassa Taikaviitassa ostamassa tapani mukaan muutamia uusimpia joulukortteja. Varsinainen kohteeni oli kuitenkin Suklaapuoti, josta mukaan tarttui sitä ja tätä, mutta erityisesti haluan mainita Chili Klausin Chili Ballsit! Ja etenkin se tulisempi versio (hopeanharmaa paketti) osui ja upposi. Minunlaiselleni chilinsyöjälle yleensä mikään ei tunnu oikein missään, mutta NYT tuntui! Hiki otsassa ja posket punaisina rouskuttelin chilisuklaita ja sain vielä hikankin päälle. Sitten keksin miten niitä pystyy syömään vähemmällä kauhulla; älä ainakaan hoe mielessäsi ”ai kun tulista, ai kun tulista!!” vaan syö imeskellen ajattelematta yhtään tulisuutta. Tulisuus tulee toki läpi lopulta kaikista ajatuksista, mutta pureskelu pahentaa tilanteen ainakin kaksinkertaiseksi! Tämä on todelliselle chilin ystävälle juuri sopiva makeinen! Lopuksi istahdin vielä kauniiseen kahvilaan hiukan levähtämään.
17.10.2022
Uskonnosta, alkoholista ja ruokavaliosta
Näillä kolmella asialla on yllättävä mutta vahva yhteys. Olen itse kokenut tai läheltä seurannut niitä kaikkia ja myös niitä superärsyttäviä asioita, jotka tulevat siinä vierellä. Jos mietit nyt kiivaasti, että mikä ihmeen yhteys näillä voisi olla, niin kerron sen sinulle. Niistä kaikista saa aikaiseksi hurjat väittelyt ja omakohtaisesti voin sanoa, että ärsyynnyn ihan kymppiin, kun silloin tällöin joudun selittelemään valintojani. Mutta kaikkein eniten ärsyynnyn ja ihan oikeasti suutun siitä, että asioita yritetään tuputtaa! Tekisi mieli karjua, että älä tuputa minulle jeesusta, viinaa tai vegaaniruokia!
14.10.2022
Kun ahdistavat maailmantapahtumat vyöryvät uniin
Korona ei saanut minua pois tolaltani, vaikka yli vuoden seurasinkin päivittäin uutisia televisiosta silmät pyöreinä ja kaksi vuotta päivittäin koronakäyriä ja tilastoja netistä. Halusin olla kartalla siitä, missä mennään. En silti ollut toivoton tai kauhuissani. Ajattelin, että tämä on jotain ennenkokematonta omassa elämässäni, jotain sellaista jota ei osannut odottaakaan, sillä meidät lapset tuuditettiin jo 80-luvulla siihen, että maailman taudit on selätetty ja olemme turvassa. Toki oli hirveää katsoa suuria kuolleisuuslukuja ja eri maiden paniikinomaista tilannetta koronan kourissa.
Heti perään (vaikka korona ei olekaan mihinkään loppunut) astui näyttämölle sota, joka on muualla, mutta koskettaa meitä aavistamattoman paljon. Se koskettaa meitä, koska olemme rajanaapuri ja ainakin minä ajattelen, että tuo kaikki voisi tapahtua myös meille. Se koskettaa meitä, koska olemme Naton kynnyksellä ja koskisi vaikka emme olisikaan. Se koskettaa meitä, sillä joka vuosisadalla, aina 1000-luvulta lähtien, idästä on hyökätty nykyisen Suomen alueelle vähintään kerran. Esimerkiksi 1500-luvulla käytiin ns ”Pitkä viha”, joka kesti 25 vuotta. Eipä ihme, että täällä ollaan ikuisesti epäluuloisia ja varuillaan.
12.10.2022
Matkaväsymyksen kourissa
Saavuimme kotiin suununtai-iltana ja olen potenut aikamoista matkaväsymystä siitä lähtien. Maanantaina lähdin keramiikkakurssilta tuntia aiemmin, kun olin vain niin lopen uupunut. Seuraavana yönä nukuin pari kolmen tunnin pätkää ja valvoin niiden välissä kolme tuntia. (Luojan kiitos ei tarvitse enää herätä töihin aamulla ennen viittä!) Kai se matkailu on aika väsyttävääkin ja toisaalta kotiarki iskee aina kivan matkan jälkeen harmaana kasvoille. Mutta täältä piristytään vielä!
Tässä vielä pieni lajitelma matkan viimeisistä kuvista. Inarilainen pikku joki ihastutti simppelillä mutta kauniilla tavallaan. Saariselällä poikkesimme Kaunispään huipulle ja totesimme, että ilmeisesti koronavaikutuksen myötä tämänkin tunturin rinteille on kohonnut mökkikyliä. Ihastuttava ajatus kyllä, että pikkumökistä näkisi revontulet ja tähtitaivaat! Vaan mitenköhän nykyinen sähkön kallistuminen mahtaa vaikuttaa tähän mökkibuumiin?
9.10.2022
Vanha leiripaikka Sevettijärvellä
Teimme ensimmäisen yhteisen Norjanmatkan vuonna 2004. Silloin oli heinäkuu ja ajoimme koko pitkän päivän, kunnes olimme aamun tunteina Sevettijärvellä. Sinne pystytimme teltat, sekä telttasaunan. Söimme hernekeittoa ja jouduimme lautanen kädessä kävelemään ympyrää, kun hyttyset ja mäkäräiset olivat koko ajan kimpussa. Minä taidan olla niille jotenkin yliherkkä, sillä seuraavat kaksi viikkoa kasvoni ja kaulani olivat epämääräisen muotoiset, kuhmuraiset ja kutiavat.
Nyt palasimme katsomaan vanhaa leiripaikkaa. Tuossa oli telttasauna, tuossa uimme, tuohon rantaan ilmestyi yön aikana porotokan jäljet, tuonne niemeen teimme kävelyretken. Ihania muistoja! Emme silloin arvanneet, että seuraavaan käyntikertaan kuluu aikaa 18 vuotta! Tällä kertaa pysäköimme asuntoautomme lähelle leiriä, mutta emme jääneet yöksi. Silloin oli helle ja nyt on kova tuuli. Maailmakin on eri, voi jukra kuinka erilainen se onkaan!
8.10.2022
Mahdollisimman idässä; Pykeija ja Kirkkoniemi
Matkan viimeinen Norja-osuus. Yksi päivä pelkkää sadetta ja kovaa tuulta. Ajamme silti mutkittelevia vuoristoteitä jääräpäisesti kohti itää. Haluamme nähdä Pykeijan, jota myös Pikku Suomeksi kutsutaan. Jos ilma ei olisi niin kurja, viihtyisimme varmaan nätissä pikkukylässä pitempään. Nyt ajelemme hiukan sinne tänne ja sitten menemme Pykeijan kuuluisaan Bistroon, josta saa niin kuningasrapua kuin valaanlihaakin. Päätimme jo Suomessa, että tänne tulemme syömään ja paikan päällä tarkentuu ruokalajikin, jota olemme pähkäilleet.