Vuosi pulkassa

 

Tämä on ollut aikamoinen vuosi! Ei toki niin paha, kuin edellisen vuoden loppupuolisko, mutta monella tavalla hankala ja uuvuttava kuitenkin. Paljon hyvää on silti ollut ja elämä on näyttänyt kaikki puolensa taas.

Tammikuussa

Aloitin hiljaksiin normaalin elämän. Kävelin pieniä muutaman kymmenen metrin matkoja ja opettelin käymään taas kaupungissa. Hiukset alkoi kasvaa pientä sänkeä. Aloin tehdä tuttavuutta työterveyden kanssa. Sauvojen kanssa pystyn kävelemään paremmin! Pitkän tauon jälkeen pääsin myös matkustamaan lapsuudenmaisemiin, vaikka en mitään siellä jaksanut tehdäkään. Kävin fyssarilla, aloitin uimahallikäynnit. Innostuin taas sukututkimuksesta ja sain ”uuden” pikkuserkun! Katsoin paljon elokuvia ja ajelimme maaseudulla pitkin poikin. Elämä ehkä alkaa voittaa? Ainakin sytostaatit on nyt taakse jäänyttä elämää. Jipii!

Helmikuussa

Juoksentelen lääkäreissä, fyssarilla, hierojalla, uimahallissa. Jaksan sauvojen kanssa kävellä jo pari sataa metriä. Sukujutut piristää mua tavattomasti! Pää on täynnä suunnitelmia. Lapsuudenmaisemissa tapasin ”uusia” sukulaisia ja intoilin aiheesta hartaasti! Jatkan elokuvien katselua päivittäin. Valoa alkaa näkyä päivien seassa enemmän, vaikkakin käsi on yhä kipeämpi ja se alkaa haitata arkea.

Maaliskuussa

Ostan uimahallirannekkeen loppuvuodeksi. Tapaan monia ystäviä. Jaksoin tyhjätä vesivahinkohuoneen vihdoin ihan tyhjäksi! Jatkoin elokuvien katselua. Vesivahinkohuoneen purku alkaa ja kuivurit tuodaan paikalle. Suonikohjulääkärille pääsin tutkimuksiin. Syöpäkontrolli (vuoden eka) oli vähän pettymys, koska en pitänyt lääkäristä yhtään. DNA-tutkimus etenee vauhdilla (julistan itseni DNA-Marpleksi, kun selvitän vanhoja mysteerejä.) Dingon Pepe kuolee, en kestä näitä liian nuorten ihmisten kuolemia! Miehen lapsenlapsen nimiäiset; meistä on tullu isovanhemmat! Pääsiäinen pyöräiltiin ja levättiin hotellissa Billnäsissä.

Huhtikuussa

Paljon uimahallikäyntejä ja kylpylä Eden. Pääsin työterveyspsykologille juttelemaan alakulosta ja itkuisuudesta. Pidin letrotaukoa. Siskon kanssa vietettiin hauska kaupunkipäivä Tampereella taiteen ja ruoan merkeissä. Remppa jatkuu, kuivurit viedään pois. Sukuloin Helsingissä. Uusi syöpäkontrolli, tällä kertaa paremman lääkärin kanssa. Ostin kalliit desing-lasit, koska halusin palkita itseni kaikesta paskasta selviytymisestä ja siitä että olen elossa. Lapsuudenmaisemissa käyntiä ja kävin myös uuden sukulaisen tupareissa. Sukuloimassa Helsingissä uudelleen.

Toukokuussa

Juoksen edelleen lääkäreissä, käyn suonikohjuoperaatiossa ja fyssarilla. Kootaan kasvihuone. Vietetään siskon kanssa upea kulttuuriretki Helsingissä; monia museoita, taidetta, kirjoja, bongaamme myös klassikkohotelleja ja käymme kahvilassa sukulaisten kanssa. Miehen kanssa viikonloppu Wiurilassa ja kyläily ystävien luona. Lapsuudenmaisemissa. Alan tehdä pieniä puutarhahommia ja ostan taimia. Tapasin ystävän, jota en ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen! Jaksoin tehdä pienen pyörälenkin, ensimmäisen vuoteen!

Kesäkuussa

Käytiin viikonloppumatkalla Norrtäljessä. Sisustan kasvihuonetta ja hankin yrttejä ja muita kasveja. Fyssari, lääkäreitä. Kelan saikkupäiväraha loppuu. Uimahallikäyntejä. Ajelua moottoripyörällä vuosien tauon jälkeen ja yhdet kekkerit oman porukan kanssa. Remppa pysähtyy. Ystävien tapaamista. Syöpäkontrolli ja kaikki hyvin! Käsi vihdoin ultrattiin ja röntgattiin, ehkä nyt jotain alkaa tapahtua? Juhannus veneiltiin. Lapsuudenmaisemissa keskikesän kauneutta nauttimassa.

Heinäkuussa

Asioiden hoitoa ja stressiä. Lääkärikäyntejä. Vesijumppaa. Kymikantri ja Purnun suvidesign. Ystävän kanssa Tamperepäivä; shangriaa Milavidassa. Puutarhahommia. Remppa etenee vähän. Veneilyä ja kauniit elosalamat järvellä. Helsinki-käynti ystävien luona. Voipaalan Helkan Helmessä ihana Brain Relief! Lapsuudenmaisemiin ja siskon kanssa paapan äidin lapsuudenkotiin kyläilemään. Ystävä kylässä.

Elokuussa

Mökkeilyä pitkästä aikaa! Käsikirurgilla. Kävelyretkiä Tampereen vanhoilla asuinalueilla. Tampereen Teatterikesä! Teeseremonia Sorsapuistossa. Uimahallikäyntejä. Festarit. Siskon kanssa kesäinen Tampere-päivä; museoita, taidetta, ruokaa, maisemia. Gallerioita ja taidenäyttelyitä roppakaupalla!! Sadonkorjuuta ja mehun keittoa. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat. Mäntän kuvataideviikot. Walleniuksen Wapriikki. Käden magneettikuvaus, joka on aina suuren ahdistuksen toimenpide! Helkan Helmen Brain Relief, yhtä ihana jälleen! Laukon kartano. Asioiden hoitoa. Sukuloimassa Tottijärvellä. Elokuvissa. Lapinniemen kylpylässä. Veneilyä.

Syyskuussa

Uimahallikäyntejä. Käsikirurgilla kortisonipiikki, joka hiljalleen alkaa auttaa. Serkkujen kanssa kekkerit lapsuudenkodissa. Asioiden hoitoa ja järjetöntä stressiä! September Open Taalintehtaalla ja ihana yö Ullman’s Villa:ssa. Sadonkorjuuta. Ystävän kanssa kahvilatreffit Tampereella. Taidenäyttelyitä. Rajaportin sauna, se ihana!! Minkiön museojuna-ajelulla. Nuutajärven lasitehdas. Syöpäkontrolli ja kaikki hyvin! Luoja miten se jännittää aina. Lääkärikäyntejä. Polven nivelrikkoa diagnosoidaan. Lähdetään asuntoautoilemaan kohti Lappia ja Norjaa. Pykeijassa valaanlihaa. Sateinen Kirkkoniemi. Kullankaivuuta ja ruskaa.

Lokakuussa

Uimahallikäyntejä. Elokuvissa. Työterveyspsykologilla. Asioiden hoitoa ja ongelmia. Viimeisiä puutarhahommia. Kasvihuoneen talviteloille laittoa. Lapsuudenkodissa käynti. Pääsin esivanhempien 1700-luvulla rakentaman torpan tupaan istumaan, mikä uskomaton hetki! Sukulaisten tapaamista. Rahojen odottelua. Hermot menee! Vene talvikuntoon. Taidenäyttelyitä. Mökkeilyä. Tapettien irrotusta - viimeinkin! Sukututkimusta.

Marraskuussa

Fyssari, uimahallikäyntejä, kylpyläviikonloppu. Ensilumi! Kokkauksia. Konttorin kittausta ja maalausta. Ystävien tapaamista kahviloissa. Taistelua eläkevakuutusyhtiön, liiton ja Kelan kanssa. Mökkeilyä. Kirjojen ostelua. Lapsuudenkodissa hengailua. Sukututkimusta. Tilikirjan perkaamista ja raha-asioiden miettimistä. Konttorin tapetointi valmis ja sähkötyöt tehty. Niin onnellinen olo, että konttori on vihdoin lähes valmis!!

Joulukuussa

Uimahallikäynti. Tampereen Teatterin puvuston myyntitapahtuma; mikä aarreaitta! Tallipihan kiertelyä, Mältinrannan taidetta. Milavida! Pukuja ja Nottbeckien joulua! Ystävän kanssa treffailua. Käden kipuilua. Konttorin listat valmiit! Aloin järjestellä tekstiilejä konttorin kaappiin. Joululounas Finlaysonin Palatsissa ja Villa Hakkarissa. Jouluruokien tekoa kevyellä otteella. Pientä siivoilua. Kuumeessa! Joulu matalalla profiililla. Vuoden yhteenvetoa ja tulevaisuuden miettimistä. Yllättävän paljon hyvää on tapahtunut ja kaikenlaista menoa on ollut, vaikka voimat onkin vähän kortilla. Tulevaisuus näyttäytyy yhä valoisampana ja päässä kuhisee suunnitelmia. Kyllä tämä tästä taas!

Vaatevuosi 2024

 

Kulunut vuosi oli vaatevuotena hyvin yllättävä! Lakkasin kyttäämästä itseäni ja pitämästä kiinni mistään kiintiöistä ja kuvittelin, että ostan vaatteita vain pari kolme kertaa vuodessa - etenkin kun olen koulinut itseäni siihen, että kaikkea kivaa ei tarvitse saada omaksi! 

Siksi yllätyinkin aika lailla, kun aloin loppuvuodesta katselemaan tämän vuoden vaateostojeni listaa. Lista oli yllättävän pitkä! Mitä ihmettä olen sekoillut? Yhteensä 23 vaatetta!! Tosin peräti 16 näistä on käytettyjä, eli ihan uutta on ostettu vain 7 kappaletta. Ja kolme näistä uusista on suomalaisen käsityöläisen tekosia, eli siitä erityisplussa.

Kaikista ostoista kolme oli hyvin tarpeellisia, eli 20 ostosta ilman olisin tullut mainiosti toimeen kyllä. Herättävää - taas kerran! Eli on otettava vähän takapakkia ja asetettava rajoja itselle taas. Minähän olen sillä tavalla vähän kajahtanut tyyppi, että pidän siitä, että asetan itselleni tiukkoja rajoja. Niissä pysyminen on kyllä suhteellisen helppoa myös. Mutta siitä en pidä, että joku ulkopuolinen - etenkään ylhäältä päin yhteiskunnassa - tulee rajoittamaan oloani millään tavalla.

Ja sitten se lista, aikajärjestyksessä.

1. Kimono Indiskasta tammikuun alesta. Kaunis puuvillakimono, kukkakuvioinen ja vanhanhenkinen. Ei välttämätön, mutta ihana ja tulee käyttöön kunhan saan raivattua kaikki sekavat pinot täältä. Niin, eli on roikkunut makkarin komeron ovessa vuoden käyttämättä! Pah.

2. Neulepipo, vihreä, Taito-Shopista. Hyvin tarpeellinen sytostaattikaljuun päähän! Ihana vaate, jota olen pitänyt ties kuinka paljon läpi vuoden! Enkä aio luopua, vaikka hiuksetkin jo kasvoi.

3. Ranteenlämmittimet, huopa, Billnäsistä. Heräteosto, mutta koska ranteenlämmittimet on mulla kulutustavaraa läpi vuoden ja edelliset oli kuluneet rikki monesta kohdasta, nämä tuli tarpeeseen ja käyttöön. Nytkin kädessä!

4. Kettupuuhka, jonka ristin ’Pentti-Puuhkaksi’, ostin paikalliselta kirpparilta. Järjettömän lämmin ja ihana! Pentistä tuli heti mun bling bling-kaveri, mun siniverinen uskottu, joka jäi kaappiin vasta kesän kynnyksellä. Uhmakkaasti ja ylpeydellä. Pentti for ever!

5.-6. Tunikat, 2 kpl, mustavalkoiset, Nansolta. Ihan perusvaatteita. En edes tiedä kauanko olen pukeutunut trikootunikoihin, mutta aika kauan. Ne on käytännöllisiä ja kauniita vaatteita. Mulla on kyllä paljon tunikoita, mutta monet on aika kulahtaneita tai oon lopen kyllästynyt niihin. Siksi pari uutta sopii pakkaan.

7. Trikoopaita, mustavalkoinen, Marimekko, paikalliselta kirpparilta. Marimekkoon aina tartun, jos se ei maksa maltaita. Ihan mukava hankinta, mutta ei pakollinen ollenkaan.

8. Pitsipaita, vaaleanpunainen, Zaran, Stokkan Relovesta. No tämä oli lohtuostos, kun Papun mekko meni ohi suun. Suoraan sanottuna melko turha hankinta! Olen tätä pitänyt kesällä, mutta syksyllä jo harkinnut poistavani. Tiukassa harkinnassa siis edelleen.

9.-10. Trikoopaitoja, 2kpl, Marimekko, Hesan Uffilta. Kuten jo sanoin, käpäläni hakeutuvat Marimekkoon aina kun mahdollista. Näitä tulee käytettyä sen verran paljon, että ostos ei ollenkaan ole huono!

11. Neuleliivi, sinapinvärinen, virkattu, Hesan Uffilta. Vähän tämmönen hippivaate, johon ihastuin syvästi. Meni heti siltä istumalta käyttöön ja tykästyin suuresti!

12. Trikoomekko, hiekanväri-musta unikko, Marimekko. Hyvin harvoin maltan isompaa Marimekon vaatetta uutena ostaa (olisko tämä elämäni neljäs tai viides?) mutta nyt oli jotenkin pakko. Ja tätä pidin spessutilaisuudessa, nimittäin kun olin siskoni kanssa Hesan museoissa ja hotelleissa nuunailemassa. Ihastus!

13. Jakku/farkkutakki, punavalkoinen kukkakuvio, Treen vintage-Uffilta. Tämä oli pakko-ostos, koska olin lähtenyt kaupungille liian kevyissä vaatteissa ja ilma olikin hyvin viileä. Tykästyin kovasti ja olen pitänyt tätä kesätakkia useita kertoja.

14. Kimono, hopeanväri-musta, Treen Radiokirppikseltä. No okei mä selitän; mun kimonokuume juontuu vuoteen 1990, jolloin ostin Vaasasta ihanan mustan kimonon. Paaaaaaljon myöhemmin annoin sen jälkikasvulle ja sen jälkeen olen kaipaillut taas kimonoa itsellekin. Tämä hopeanvärinen ostos kuitenkin osoittautui vähän huonoksi ostokseksi, koska se on tekokuitua ja hyvin hiostava. Ei siis hyvä esim saunan jälkeen hengailuun. Olenkin harkinnut laittavani tämän takaisin kiertoon.

15. Neulepipo, alpakkaa, Purnun Suvidesign-tapahtumasta. Otettu hiljattain vasta käyttöön. En ehkä olisi todellakaan tarvinnut enää enempää pipoja, mutta no, käytän tätä kuitenkin.

16.-20. Hattuja, Tampereen Teatterin puvustomyyjäisistä. Näistähän minä jo kerroinkin! Aivan turhia, mutta niin peijakkaan ihania! Ei tämmöisestä voi leidi kieltäytyä! Ei todella!

21. Pyjama, sinivalkoraitainen, flanellia, Tampereen Teatterin puvustomyyjäisistä. Just tämmösestä pyjamasta olen haaveillut ehkäpä koko aikuisikäni. Tämmöinen ’herrainpyjama’ - lämmin ja hyvin käytännöllinen! Olen pitänyt tätä jo paljon.

22. Paita, Tampereen Teatterin puvustomyyjäisistä. En tiedä oliko tämä aivan tarpeellinen, mutta sen näkee ehkä ensi kesänä. Ainakin tämä sopii hyvin vintagemaailmaani. Vähän semmoinen Suomifilmimäinen kesäpaita. Nuo punaiset nauhat pitää vaan purkaa, koska ne päästää väriä.

23. Talvitakki, tekoturkiskaulus, viininpunainen, Treen vintage-Uffilta. Kävi nimittäin niin, että menin aikaa tappamaan Uffille ja nappasin heti ovensuussa takkirekistä kolme talvitakkia sovituskoppiin. Kaikki olivat ihania, mutta sain jotenkin itseni järkiini ja valitsin kolmen sijasta yhden. Mulla on joku krooninen talvitakkivaje. En tiedä juontaako se juurensa niiltä ajoilta, kun olin rutiköyhä ja kuljin 1940-luvun miesten diagonaalitakissa. Sellainen taksinkuljettajantakki, harmaa. Se on mulla vieläkin, koska en luovu siitä ikinä. Mutta niistä ajoista mulla on aivoissa ääni, joka sanoo; ’osta talvitakki aina kun kohdalle osuu!! Muuten jäädyt kuoliaaksi.’ Tästä viininpunaisesta tulikin jo lempparini. (Koska siihen mahtuu myös allit!)

Tässä linkki vuoden 2023 vaateostomärehdintään blogissani.

Tässä taas linkki vuoden 2022 ajatuksiin ja punnerruksiin.

Tässä vielä vuoden 2022 puolivälin mietteet.

Muutos.art-taidetalo 2024, osa 19

 

Kirjapinosta; Signe

 

Ihana Signe! Varhainen valokuvaaja Signe Brander, joka syntyi huhtikuussa 1869 Parkanossa ja kuoli toukokuussa 1942 Sipoossa. Kirja on Pirkko Soinisen kertomus kuvitellusta ajanjaksosta Signen elämän lopussa. Minäkertoja on Signe itse, se mitä hän sairasvuoteella ajattelee ja miten hän muistelee kuvausmatkojaan, kuviaan ja elämäänsä ylipäätään. 

Aluksi kirja tuntui surulliselta ja vähän raskaalta; olihan siinä niin paljon kuoleman läheisyyttä ja tummia sävyjä. Sitten pääsin kärryille! Soininen on nerokkaasti kuvaillut Signen suhdetta kuviin ja kuvaamiseen. En tiedä onko se kaikki keksittyä, vai onko siinä jokin arkistomateriaali taustalla, esimerkiksi Signen kirjeet tai päiväkirjat tai jotain sellaista.

Tämä kirja on sellainen, joka pitäisi lukea Signen kuvia selaillen! Ja joka tapauksessa katson Signen kuvia tämän jälkeen eri tavalla. Käyn läpi kirjahyllyäni; sukututkimusosio, alaotsikko Helsinki, Tampere… historia… missä on valokuvat? Missä Signe? Minulla piti olla Signen kirja, ellei useampi. Vai olenko aina köyhyyksissäni ajatellut, että joskus toiste sitten? Sillä tämä kirja sai janoamaan Signen kuvien tarkastelua! Alakuloisesta pohjavireestä huolimatta virkistyin kirjan loppua kohden yhä enemmän ja ahmin sen pikavauhtia. Kannattaa lukea, jos ”Helsinki” tai ”kartanot” tai ”valokuvauksen historia Suomessa” kiinnostaa. Ei kannata lukea, jos haluaa tietää Helsingin seurapiireistä 1900-luvun alussa. Mutta jos kiinnostaa työväestön elämä, tämä kirja antaa ajatuksia ja uutta näkökulmaa sekä lisäkiinnostusta!

Nytkö se jo

Joulu on ohitse ja taas tulee se tunne, ehkä voimakkaampana kuin koskaan ennen, että joko se meni, miten se nyt jo meni… Näissä päivissä on pysähtyneisyyttä ja outoa mielen tahmeutta. Jouluruokia on vielä (koska niitä osaa tehdä just sopivan määrän?) ja joulumusiikkiakin on kuunneltavaksi vielä monen cd:n verran. Vaikka näinhän se meillä yleensä on, että joulu venyy yli loppiaisen ja yleensä kuusi viedään pois vasta joskus helmikuulla. Aikuisiällä olen viettänyt ennen tähän taloon muuttamista kaikki joulut lapsuudenkodissa, mutta täälläkin on tullut vietettyä jo 17 joulua. Silti tämä oli toinen joulu (peräkkäin) kun meillä ei ollut minkäänlaista kuusta. Nyt tänne ei vaan mahdu ja sitä paitsi kuka sen olisi kaatanut, kun mies oli tosi kipeä koko joulun ja monta päivää ennen sitä. Itse en jaksanut edes havuja hakea pulloon, niin kuin joskus. Mutta minäpä poltin sitä kuusentuoksuista kynttilää koko joulun.

Alan ymmärtää niitä ihmisiä joille joulu on niin kipeä asia, että he vihaavat koko juhlaa. Ennen ajattelin, että hullua, miten kukaan voi vihata kaikkein ihaninta aikaa vuodesta. Joillekin lapsuuden joulut on olleet piinaa, joillekin aikuisuuden - syystä tai toisesta. Itselle keski-iän jouluissa uutta on ääretön kaipuu, alakulo ja jopa suru. Omien vanhempien poismeno ja monen sukulaisen lähteminen tuonilmaisiin. Lapsena ja nuorena se on niin kaukaista, mutta nyt se on tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Siihen ei auta, vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että se on osa elämää. Se ei auta yhtään. Nyt ymmärrän vanhusten yksinäiset ja surulliset joulut; se on vain kaksi askelta, kun itse on samassa tilanteessa. En käsitä kuinka siitä voi selviytyä. Arvostan suunnattomasti Hurstin tarjoamia jouluja, mutta samalla suren, että ne auttaa vain Helsinkiläisiä. Miten on Inarin tai Kokkolan yksinäiset? Taikka Imatran ja Ylistaron? Miten on Venäjän Karjalassa, Norjassa, Kanadassa? Tai sodan jaloissa olevien joulu? Ne lapset, jotka ei ole edes vielä nähneet rauhan ajan joulua. Kuinka voi maailma olla näin surullinen paikka? Koskaan ei jouluangsti olekaan tainnut iskeä näin kokonaisvaltaisesti.

 

Joulun rauhallisuus

 

Olenkohan ikinä viettänyt näin rauhallista joulua? Olen lähinnä yksin syönyt laittamiani jouluruokia, selaillut niitä viime vuoden inventoinnista jäljelle jääneitä joululehtiä, polttanut kuusentuoksuista kynttilää, kuunnellut joululevyjä ja välillä käynyt koittamassa mieheltä kuumetta. Korkeimmillaan se oli 39,6.

Olen sytyttänyt portaille kynttilälyhdyn, joka palaa monta vuorokautta. Ajatellut, että se on kaikille edesmenneille rakkaille; äitille, isälle, kaikille isovanhemmille, tädille, ex-langolle, sekä Vallulle, meidän kissakuomalle, joka kuoli 2010.

Voimat riittävät minullakin vain vähäiseen puuhailuun; kakluuniin tulet, perunasalaattia kylmäkellarista, joululevyn vaihtamista. Mandariinin kuoriminen miehelle, jolla ei juurikaan ole ruokahalua.

Televisiosta Rare Exports ja Sisu, ne ihanat! Kanavien vaihtelua ja jenkkileffojen välttelyä. Pukeudun silti punaiseen mekkoon ja Nordkappista ostettuun neuletakkiin. Rintaan kiinnitän joulupukin tuoman uuden Lapponia-korun. Äitikin keräsi Lapponiaa.

Ajattelen paljon menneitä jouluja. Äitin joulupöytää ja lakeutta pakkasessa, kun henki huuruaa ja lumi narskuu askelten alla. Minä viihtyisin varmasti lapin joulussa.

Kunhan jaksan, ryhdyn laittamaan konttoria kuntoon ihan kaksin käsin. Tammikuun lopussa loppuu saikku ja luulen, että silloin palaan töihin, ellei mitään takapakkia tule. Odotan sitä ainakin rahatilanteen takia aika lailla. Vuoden alussa on ostettava ainakin uimahalliranneke tulevalle vuodelle!

Kevät. Odotan kevättä kuin kuuta nousevaa! Aion vaihtaa kukkiin mullat, pitkästä aikaa! Ja pestä ikkunat, vielä pitemmästä aikaa!

Keväällä herään eloon taas ja kesä on kaiken kirsikka. Sitä kohden mennään!

Ja yksi mikä pitää tehdä, on uusi aarrekartta, joka jäi kesken vesivahingon myllerrykseen viime vuoden lokakuussa. Paljon on menty eteenpäin, eikä ollenkaan olla siinä kuin kuvittelin, mutta elossa kuitenkin!

Joulukalenterin löydöt

 

Kerroinkin jo, että tänä vuonna kosmetiikkakalenteri on itse tehty! Kalenterin pohjana käytin viime vuoden Body Shop-kalenteria, eli sen pieniä kartonkisia numeroituja laatikoita. Täytyy tunnustaa, että joka aamu heräsin pirteänä tarkistamaan, mitä kalenterista tänään löytyy! Olin nimittäin unohtanut kätkemäni aarteet, koska aloin ostaa ensimmäisiä jo tammikuussa. Huono puoli tässä oli toisaalta se, että en muistanut mitä olin jo ostanut ja ostin lisää samaa tuotetta. Kuten kynsilakkoja. Mutta nyt kun huomasin, miten hauskaa tämä oli, aion tehdä ensi vuoden yllätyksistä vielä harkitumpia. Ihanaa!!

Kuva 1) 2kpl kasvonaamioita, 3kpl huulivoiteita, huulipuna, yövoide, 5kpl käsivoiteita, dödö, kynsilakka.

Kuva 2) Kölninvesi, makeisia, suihkusaippua, 4kpl kynsilakkoja, 2kpl käsivoiteita. Kuvista puuttuu chililakritsimakeispussi, jonka söin nälissäni jo ennen kuvaamista.

Aion jatkaa samalla kosmetiikkalinjalla ja unohtaa nuo vähäisetkin makeiset pois ensi vuoden kalenterista.  Kynsilakkojenkin sijaan keksin jotain muuta. Suihkusaippuaa menee nykyään aika paljon, kun juoksentelen uimahalleissa. Ja mahdollisesti ekokosmetiikkahyllyistä löytyy jotain kivaa ensi vuodellekin! Todellakin suosittelen tällaisen tekemistä kaikille! Jos vaan lapsenmielistä intoa löytyy. Saa todellakin jokaisesta kalenterilöydöstä täysin mieluisan!