.

.

26.9.2024

Norjan kauneimmalla rannalla

 

Ja kyllä se vaikuttava olikin! Voin kuvitella miten hienoa täällä on katsella talvista tähtitaivasta ja revontulia! Ja rantahan on alati muuttuva ja siksikin hyvin kiinnostava.


Meren kasvit on hassuja ja kiehtovia. Mietin, että voisikohan näitä levälajeja syödä.


Tuolla kaukaisuudessa oikealla häämöttää Vardö ja Vadsö.


Jos asuisin tässä vieressä, tekisin varmaan jotain hölmöjä tilataideteoksia näistä rihmoista ja levistä.


Ja yhtäkkiä vain muutamassa kivessä näkyy pieniä simpukoita… tai jotain.


Ja kiehtovia hiekan monenlaisia värisävyjä.


Merisiilit! Mikä ihana violetti väri ja hassu pikkusammal joidenkin pinnassa.


Lapsena keräsin näitä jäämeren rannasta, mutta silloin ne olivat vain valkoisia onttoja kuoria.


Nämä pikkuruiset olivat kuitenkin painavia, eivät onttoja. Piikittömiä kuitenkin.


Hauskoja kaaria ja väriviiruja oli rannalla paljon.


Kallioiden viirut komppaa myös veden viiruja taustalla.


Löysin myös pikkuriikkisen meritähden!


Ja jonkun minkä lie simpun! Joka ei reagoinut, vaikka yritin töniä sitä kohti vettä.


Ja tässä lienee levän varsi ja juurimöykky tai sitten ei.


Rannalla oli myös kuin pakasta vedetty kenkä. Olisin voinut ottaa käyttöön, jos niitä olisi löytynyt kaksi.


Ja sitten tietysti sain sätkyn sen kaiken muovin takia! Keräsin nämä suht pieneltä alueelta vartissa. Nämä ei siis ole turistien heittämää roskaa, vaan meren tuomaa.


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aah mitä kuvia ja tunnelmia, melkein tunsin nenässäni ja ihollani merituulen. Kunnes tuli tuo viimeinen kuva muoviryönästä. Prkl. Valtamerissä kelluu ympäri maailmaa valtavia saaria, jotka ovat muodostuneet ihmisen meriin viskaamista jätteistä. Niihin sitten tukehtuvat kalat, linnut ja merikilpikonnat. t.Selja

Thilda kirjoitti...

Selja; Kiitos! Tunnelma oli aika mahtipontinen - kunnes näin muovit! No onneksi niitä ei ollut niin paljon, että olisi pitänyt kahlata muovissa (kuten monissa paikoissa tällä pallolla) mutta en toki ole niin naiivi, että luulisin, että tämä oli kaikki. Onhan sitä hiekan sisällä ja kivien koloissa ja ruohon juuristossa ja lisää tulee varmaan joka nousuveden mukana. Tämä muoviasia on mulle maapallon suurin ahdistus ja vihastus. Argh! Kaikenlaiseen muuhun luonnonmullistukseen luonto pystyy mukautumaan ajan mittaan, mutta muoviin ehkä ei, koska se on hormonihäiritsijä ja ehkä paljon muutakin. 😳

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Thilda, kun jäät meille näitä reissujuttujasi. Miten kaunis maapallomme onkaan ja ihmeellisiä isoja ja pieniä olentoja;nuo simpukat ja merisiilit ovat pieniä taideteoksia.
Kunpa voisimme suojella niitä.t.Selja

Thilda kirjoitti...

Selja; Ihana kuulla, että nämä ilahduttavat! 🥰 Tykkään hyvin monista asioista luonnossa ja suht paljon me liikutaan, vaikka fyysisesti ei enää olla ketteriä kumpikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Upeita kuvia! Kiitos! Mukavaa matkaa takaisin päin.- Viiru

Thilda kirjoitti...

Viiru; Kiitos kiitos! 😊