Missä -sti ja -ta?!

 

Tää on niin hullua tää nykykieli! En oikeen tiä, että johtuuko se siitä, että ei yksinkertaisesti osata, vai siitä että ei vaan välitetä?

”Tuu nopee!”

”Pitäskö tilaa?”

Tuo kuulostaa yksinkertasesti laiskan ihmisen kieleltä, ’kun ei oikeen jaksais miettiä sanojen päätteitä’. Kuitenkin kielioppi on tärkeää. Mun mielestä voi ihan vallan mainiosti puhua murteella tai yleiskielellä, mutta en oikein tiedä miksi tätä nykykieltä vois kutsua? Ei se ainakaan murretta ole. Ennemmin tulee mieleen, että se on huonosti suomea oppineiden kieltä, joka ei tarkoita mitään tai pahimmillaan muuttaa asian merkityksen verrattuna siihen, että puhuisi kieliopillisesti oikein. Ja että se on sitten levinnyt nuorisolaisten kieleksi yleisestikin. Ja antakaa mä arvaan; muutaman vuoden päästä kielitoimisto lausuu, että ’kun tämä on nyt ollut laajalti käytössä näinkin pitkään, niin tämä hyväksytään vaihtoehtoiseksi muodoksi puhua.’ Näinhän se usein menee ja siinä kohassa mää aina revin pelihousuni ja karjun, että eiii, ette te voi antaa periksi tämmöselle!!!

Jos joku sanois mulle, että ’pitäiskö tilaa?’ Niin mä jäisin odottaan lauseen loppua ja voisin vaikka alkaa arvuutella että mitä ’pitäskö’ - siis tilaa laajentaa? Vai tilaa vuokrata? Mitä pitäs…?! Ja sitten kun näihin aina sanotaan, että ’kieli muuttuu’, niin joo, toki muuttuu, eikä me puhuta enää 1600-luvun tavalla. Se muuttuu niin paljon, että tuskin ymmärrettäis kaikkea satojen vuosien takaisesta puheesta. Mutta jos sanat ja käsitteet muuttuu ajan mittaan, koska tulee uusia keksintöjä ja systeemejä, niin se on aivan eri asia kuin se, että kielen rakenne heitetään roskiin. Ja esim se voi tuntua ylivoimaselta, että substantiiveilla on meidän kielessä noin 140 taivutusmuotoa, mutta niillä on kaikella kyllä oma merkityksensä ja ne osaa luonnostaan, jos oppii kielen perustan. Se kertoo kielen monimuotoisuudesta! Mutta jos perusasiat on kateissa, niin se ei ole monimuotoisuutta.

Näin miehen seisovan pysäkillä.

Näin mies seisoo pysäkillä.

Kaksi lausetta, joissa on eri päätteet ja asia muuttuu heti ihan toiseksi. Huonosti suomen kieltä osaava voi sanoa alemman lauseen, tarkoittaen kuitenkin ylempää. Mutta kuka meistä on ajatuksenlukija? Mulle on ainakin todella vaikea ymmärtää lauseen sisältöä, jos päätteet on vinksin vonksin. Se voi johtua mun aivoista, joissa on hiukan tarkkaamattomuuden vikaa, tai sitten siitä, että mä vaan juutun johonkin kohtaan, joka ei mene oikein ja olen jumissa ja koko ajatus sekoaa sillä siunaaman minuutilla. Varsinaisesti en siis tajua miksi täällä aletaan huvikseen sekoilla ja puhua kuinka sattuu. Vai onks suomalaiset niin empaattisia, että aletaan matkia huonosti suomea puhuvia, jotta ne ei tuntisi oloaan latistuneeks? Enpä jotenki yllättyis kyllä siitäkää.

Ja ai nii. Se on muuten enpä eikä empä. (Pätee myös vaikkapa sanoihin kumpa, ompa jne.) Sana voi puheessa kuulostaa siltä, että se kirjotetaan ämmällä, mutta oikeesti siinä on tavallinen sana kuten ’en’ tai ’kun’ tai ’on’ ja pääte -pä tai pa. Helppoa! Hittoon ne ämmät sieltä seasta pyörimästä.

Mä nimitän itseäni leikillisesti kotihvalla kielinatsiksi, kun hysterisoidun aina kaikista korvaan särähtävistä kielijutuista. Ja ennen kaikkea hysterisoidun, jos joku ei-pohjalainen yrittää puhua Etelä-Pohjanmaan murretta. Voi apua, se riipii selkärangassa asti, niin ku porsliinilautasen ja lasipöydän välissä olis hiekanjyviä. Älkää yrittäkö, pliis. Se ei kumminkaa mee oikein ja se kuulostaa aivan järkyttävän hirveeltä. Tuhat kertaa pahemmalta ku ”tuu nopee”!