Juuri kun jätin kirjat tarkoituksella kotiin, koska mökillä on muutakin tekemistä, harhauduin lempidivariini Lukulaariin ja ostin kolme kirjaa. Ja sitten tunsin aikamoista moraalista krapulaa, koska rahaa on hyvin niukasti ja sitten menen ja ostan suurimmalla osalla rahoistani kirjoja. Tyypillistä minua. Ja tiedättekö, kun istun mökillä pöydän ääressä perjantai-iltana ja ahmin tätä kirjaa, saan liiton kassasta viestin puhelimeen; ’rahat ovat tilillä maanantaina’! Huh, mitä ihmettä!? Nyt se taas tapahtui, jota aina sanon jälkikasvulleni, että ’elämä kantaa kyllä’! Etenkin, juuri kun luulet kamelinselän katkeavan, universumi nappaa sinut ilmasta, milliä ennen kuin jysähdät kivikkoon. Tai jotain.
Sarah Knight kirjoittaa mukavaan tyyliin. Luin tätä divarissa jonkun verran, ennen kuin tein ostopäätöksen, kuten yleensäkin, sillä eihän sikaa säkissä kannata ostaa. No, tämä todellakin vertautuu (ja vertaa itse itseään) Marie Kondon siivous-kirjaan. Tässä vain keskitytään skippaamaan elämästä kaikki, jota tekee pitkin hampain. Esimerkiksi Sarah lakkasi menemästä ystävien baby showereihin, koska hän ei pitänyt niistä kemuista ollenkaan. Hän lähti vanhasta työpaikasta, jossa hän voi huonosti. Hän ryhtyi harrastamaan taas sitä, mitä todella halusi harrastaa.
Sisällysluettelossa on seuraavanlaisia päälukuja; 1) Välittämisestä ja viis veisaamisesta, 2) Päätä mistä et piittaa, 3) Viis veisaa, 4) Kuinka viis veisaamisen elämänmullistava taika muuttaa elämäni perin pohjin. Ja sitten löytyy alalukuja; Keitä ovat ne mystiset tyypit, joita ei kiinnosta tippaakaan? Lapset, Kusipäät, Valaistuneet. Lakkaa piittaamasta siitä, mitä muut ajattelevat. Mielikuvaharjoitus. Työ, Kokoukset, Pukukoodit, Ystävät, tutut, tuntemattomat. Pyhä kolminaisuus; Aika, energia, raha.
Tämä on empimättä juuri se kirjatyyppi, jota minä ahmin! Voi tietysti olla, että olen ensi viikolla unohtanut kaiken lukemani, mutta juuri tällä hetkellä lukeminen on nautinto ja mitä väliä muusta? Nautinto on etenkin pohtiminen, pähkäily, listojen tekeminen ja strategioiden miettiminen. Minkälaisen loistavan tilastotieteilijän maailma minussa menettääkään! Ja sitten väistämättä alkaa suupielestä nytkähdyttää, kun tämä tuli kuin tilauksesta eilisen tekstini jälkeen. Kiitos maailmankaikkeus! Ei tietysti ole helppoa opetella yhtäkkiä olemaan välittämättä, mutta toisaalta sellainen olen jossain määrin ollut jo pikku koululaisena ja enemmän teininä ja vielä enemmän nuorena aikuisena ja mutisten ja jupisten yhä enemmän nyt keski-iässä. Ei se voi niin vaikeaa olla! Yritän ainakin.
4 kommenttia:
Minä tuossa muutama vuosi sitten lopetin terapian ja rupesin sen sijaan tekemään vain kivoja asioita. Sitten minä käänsin selkäni ihmisille, joiden seura oli liian raskasta. Sitten minä luovuin taloyhtiön hallitushommista. Elämä on huomattavasti helpompaa kun viis veisaa mistään. Hipit tiesivät sen aina, ja minä paheksuin hippejä.
Susanna; 😮😮😮 Oooh, mahtavaa!!! 💪💪 Juuri noin pitääkin! Minä aion opetella vielä enemmän, kuin tähän saakka. Olen ollu liian kiltti ja jatkossa täältä pesee! 💪
Mulle kirjasta jäi elämään kaaviokuva viisveisaamisen mallista. Piirsin sen itselleni muistiin pahojen hetkien varalle. Lisäksi kirjoitin bujooni alalaitaan kohdan: Viisveisaan. Että jos oikein alkaa potuttaa jokin asia, niin sitten katson illalla sitä bujon kohtaan ja kirjaan isoilla kirjaimilla, mistä en aijo ottaa enää pultteja tai ärsytystä tai pahaa mieltä. Yllättävän usein tuo toimii, muttei tietyissä asioissa kuitenkaan ;-) Lisäksi kirjassa oli hyvä peruslause, jolla voi torpata asioita, joihin ei halua sekaantua :)
Birgitta; Kiva kuulla, että olet myös lukenut tämän kirjan! 😃 Uskon että toimii!
Lähetä kommentti