.

.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kortti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kortti. Näytä kaikki tekstit

14.5.2022

Kotoisaa ja innostunutta

 

Rauhallista kotoilua näinä aikoina. Kasveja, vaatteita, kesän odotusta… JA yksi aika kiva juttu, josta olen tosi innoissani. Viikon sisällä tiedän itsekin enemmän ja voin kertoa sitten mistä on kyse.









1.1.2020

Uusi vuosi!





Vuosi on upouusi.
Kestää tottua uuteen lukuun 2020.
Soljuvastihan tuo kynäillessä sujuu,
vaikkakin hankala muistaa.

Saas nähdä mitä vuosi tuo tullessaan.
Vielä ei ainakaan talviselta vaikuta,
lumet on lähteneet,
kuten pakkanenkin.

Kuvassa vanha Virolainen uudenvuodenkortti.

31.12.2019

Tulevan vuoden odotuksissa





VUODEN 2020
NÄKYMÄT

Alkupuoleksi vuotta on näkyvissä tiivistä työntekoa. Ja koska pätkätyöläisen työt aina katkaistaan joksikin aikaa ennen uutta pestiä, tulee katko mahtavasti nyt heinäkuulle. Kotinäkymissä on ehkä remppaa ja puutarhan uudistamista varmasti. Tein jo kaavion ja yksityiskohtaiset suunnitelmat hyötypuutarhasta ensi kesän varalle.

ODOTUKSET

Odotan vuodelta sopivassa määrin puuhakkuutta ja rentoa oloa, lomaa ja työntouhua. Odotan fyysistä pienenemistä ja henkistä kasvua. Odottaisin myös, että mindfulness löytyy jälleen ja sen myötä samat ihanat fiilikset vaikkapa luonnon suhteen, kuin kuluneenakin vuonna.

TOIVEET

Toivon, että saan pari pitkäaikaista projektia päätökseen! Toinen liittyy kotiin ja toinen lapsuudenkotiin. Toivon, että saan pysyä terveenä ja läheiseni myös. Toivon, kunnollista kylmää ja lumista talvea, sekä sen vastapainoksi tosi lämmintä kesää. Toivon myös muutamia ihania matkoja, lähelle tai kauas, mutta jonnekin.

LUPAUKSET

Lupauksia olen yleensä vuodenvaihteessa koettanut hieman vältellä, sillä olen huomannut, että alkuinnostuksen jälkeen ne lässähtävät ja unohtuvat. Mutta nyt koetan varovaisesti tehdä joitakin lupauksiakin. Lupaan vähentää somenotkumista, mutta sen sijaan olla taas aktiivinen blogimaailmassa. Tämä on niin kivaa ja visuaalisesti palkitsevaa hyörimistä, jossa ei ole liikaa nykyajan kommervenkkejä! Lupaan olla lepoverisempi monessa asiassa, stressata vähemmän ja harjoittaa mielen voimia hyvällä tavalla. Katsotaan vuoden päästä miten olen onnistunut!

Kaunista tulevaa vuotta jokaiselle!





20.3.2016

Kaunista Kevätpäiväntasausta ja Palmusunnuntaita!


Taas on pääsiäinen käsillä. Ihmisten pääsiäisperinteet eroavat varmasti toisistaan enemmän kuin minkään muun juhlapyhän perinteet. Joillekin kirkko on hallitsevassa osassa. Jotkut paastoavat. Monet lapsiperheet koristavat kotinsa tipuilla, munilla, rairuoholla ja pajunkissoilla. Lapset käyvät trullittamassa (Itä-Suomessa eri viikolla kuin Länsi-Suomessa). Maalataan kauniita pääsiäismunia. Syödään pashaa ja mämmiä. Tai sitten ei juhlita mitenkään erikoisesti.

Lapsena minäkin pidin pääsiäisestä; erityisesti trullittamisesta parhaan ystäväni kanssa. Muistan vieläkin sen jännityksen kun menimme outoon taloon sisälle tai hämmennyksen ja ilon erilaisista palkkioista; appelsiineista, rahoista, limsapulloista, karamelleista...

Minun pääsiäisinnostukseni hiipui lähes kokonaan kun oma lapseni kasvoi isoksi. Enää meillä ei olla varauduttu trulleihin, ei koristella munia, eikä ripotella koristeita ympäri huoneistoa. Muutamaa viikkoa ennen pääsiäisen aikaa otan esiin keltaisen liinan. Siis heti kun joulukoristeet on tungettu takaisin kaappiin. Vähitellen liinalle asettuu muutama valkoinen kananmuotoinen tuikku, jotka lukitsen lasikuvun alle. Tipun muotoinen antiikkinen kermanekka, pari vanhaa munakuppia joissa on toisessa kukko-, toisessa kanakuvio. Pieni savinen käsityöläisen tekemä ikoni ja Willeroy&Bochin posliininen muffinssirasia, jonka huipulla istuu pupu. Vanhan radion päälle asettelen pari pientä (arviolta 1800-luvun) lammasta ja yhden kristallikaritsan. Tässä kaikki.

Se on aika vähän, jos vertaa satojen joulukoristeiden kokoelmaani! Pääsiäisenä emme myöskään syö mitenkään erityisesti. Joskus ostan pienen purkillisen mämmiä (koska suuressa määrin sitä ei vain saa alas!) tai joskus jopa pashaa (hyvin pienen purkillisen). Syömme suklaamunia, paitsi jos karkkilakko on saanut suklaan maistumaan mitäänsanomattomalta ja pahalta, kuten tänä vuonna, silloin niitä herkuttelee vain mieheni. Joten enemmän juhlin oikeastaan kevättä, kevätpäiväntasausta erityisesti tänään! 

Valoisaa ja kaunista kevättä toivotan näillä kuvilla kaikille lukijoillekin!!