Kirjastossa

Tässä on lempikirjastoni! Se on Seinäjoen kaupunginkirjasto, joka on Alvar Aallon suunnittelema vuonna 1965. Kirjastoon tehtiin suuri lisärakennus 2012 ja se sointuu mielestäni erittäin hyvin yhteen vanhan kanssa. (Kaksi alinta kuvaa on uudesta rakennuksesta.) Näiden kahden rakennuksen välillä on maanalainen yhteys, mutta maan päällä ne ovat selkeästi erillään.

Rakastin jo nuorena tämän paikan tunnelmaa. Sen hiljaista rauhaa ja tuoksua. Sitä, miten iltapäivän auringonvalo siivilöityy ikkunoista sisään. Ja sitä ihanaa määrää maailmoja, johin kirjasto ylipäätään avaa ovia! Vain se on ahdistanut, kun tajuaa, ettei ikinä ehdi lukea kaikkea...

Nykyään olen laiska kirjastonkäyttäjä, sillä olen luonut kotiini oman kirjaston. Käyn kirjastoissa lähinnä vain fiilistelemässä ja hengailemassa, ehkä selailemassa joitakin lehtiä joskus. Ja tietysti valokuvaamassa!

 

Parfyymien maailmassa

Parfyymit!

Olen nauttinut niistä jo teini-ikäisestä lähtien, lähes joka päivä.

Aluksi sain hajuvesiä ja parfyymejä kummeiltani joululahjaksi monena vuotena. Sellaisia kuin esimerkiksi YSL:n Paris ja Madame Rochas...

Sittemmin ostin itse niitä mihin rahat riittivät eli markettien halvimpia hajuvesiä, kunhan tuoksuu! Yhteen aikaan Body Shopin Mansikka, Vanilja, White Musk ja Kookos olivat lemppareitani.

Sitten aloin kokeilla Stokkan houkuttelevasta hyllystöstä jotain itselleni joululahjaksi. Löytyi upeita tuoksuja ja harmitti vain monen pullon hintaluokka. 

Lopulta löysin saman alan harrastajia, hyviä nettisivuja ja etenkin ulkolaisia nettikauppoja ja mikä tärkeintä; Niche-tuoksut! Isojen tuoksutalojen tunnetut ja kaupoissa yleisesti saatavilla olevat tuoksut tehdään kaupallisuuden nimissä. Niche on kuin artesaanisuklaa siinä massalevyn vieressä. Se on Nenä edellä tehty taideteos, pieni erä ja erilainen maailma. Niche voi olla ison talon tuote tai aivan hyvin pikkuinen merkki, josta ei kukaan koskaan ole kuullutkaan. Suosittelen!

Aivan ensiksi luen parfyymin tuoksunuotit. (Kyseessä on se tuoksu jonka haistat parfyymistä. Se ei kuitenkaan ole sama kuin ainesosa. Jonkun nuotti voi olla vaikkapa "kahvi", mutta ainesosissa ei ole kahvia.) Ensin on Top notet, alkunuotit, jotka kestävät 10-15 minuuttia. Jos suihkutat parfyymiä korvalliselle tai kaulaan, nenäsi turtuu jo tästä alkutuoksusta ja joudut lisäilemään tuoksua pitkin päivää. Lopulta olet kammottava haisuli, jota kaikki karttavat. Tuoksu kannattaa laittaa pienessä määrin joko ranteeseen tai kyynärtaipeeseen. Siitä se ei leyhy ihan heti kaikkien muitten nenään, eikä turruta omaa nenääsi. Voit tuoksutella samaa aamulla sipaistua tuoksua vielä illallakin!

Top noten eli alkunuotin jälkeen aukeaa sydäntuoksu, middle note, joka kestääkin sitten hieman kauemmin ja voi olla aika erilainen kuin ensinuotti. Se voi kestää tunnin verran. Lopulta aukeaa se viimeinen eli pohjatuoksu, base note, joka on se viimeinen ja pitkäaikaisin tuoksu. Siksi parfyymiä ei kannata koskaan ostaa ensinuuhkaisun perusteella. Kannattaa sipaista tuoksua iholle ja odotella rauhassa ja nuuhkia päivän ajan. Jos tuoksu on nappivalinta niin sitten vain ostoksille! Monista nettikaupoista saa myös huokealla pieniä testereitä, joiden kautta on helppo tutustua eri tuoksuihin. Monia tuoksuja ei valitettavasti voi ostaa Suomesta. Silloin testerin ostaminen netistä helpottaa kukkaroa ja mieltä.

Paras perussivusto tästä aiheesta on ehdottomasti Fragrantica! Sieltä voi katsoa tuoksuperheitä (onko kyseessä esim hedelmäinen tuoksu, kukkaistuoksu vai joku muu), nuotteja ja myös arvosteluita. Sieltä ei voi ostaa mitään, mutta tietoa on valtavasti!

Paras ostospaikka sen sijaan mielestäni on Luckyscent. Olen tilannut heiltä valtavasti testereitä ja tutustunut huikeaan määrään erilaisia tuoksuja jo vuosien ajan. Tilauksen maksimimäärä on 10 testeriä kerrallaan, mutta siitäkin riittää jo pitkäksi aikaa. Minusta heidän sivuillaan on hyvin informaatiota, valikoima on laaja, kauppa on luotettava ja toimitus nopeaa. Testerit pujahtavat kotiin kirjekuoressa hyvin pakattuina.

Varoituksen sana kuitenkin vielä! On myös firmoja, joiden sivut vaikuttavat olevan ok, mutta kaikki ei sujukaan ok... Sellainen firma on esimerkiksi Parfumly. Tilasin heiltä by Kilianin ja Atelier Colognen tuoksut syksyllä. En tajunnut, että lähetys tulee joltakulta yksityiseltä. Sain paketin kauan odoteltuani Minskistä, Valko-Venäjltä! Eipä siinä mitään, mutta paketissa olivat Ex Nihilon pullot, aivan väärät ja täysin tuntemattomat minulle! Kaikkien selkkauksien jälkeen olen hävinnyt rahani, eikä firma ole auttanut minua mitenkään. Loputonta sähköpostittelua vain ja ajan tappamista. Tarkemmin katsottuna tuon firman puhelinnumeron maakoodikin vie Pohjois-Koreaan! Joten sieltä en osta enää koskaan mitään.

Tällä hetkellä kaapissa olevat parfyymit lukeutuvat aika lailla lemppareihini ja niitä on sopiva määräkin; 12 erilaista. (Lisäksi tietysti muutamia testereitä.) Alla lista tämänhetkisistä:

BYREDO: 1996, Bal D´Afrique, Pulp, Mojave Ghost ja Gypsy Water

ATELIER COLOGNE: Tobacco Nuit

ACQUA DI PARMA: Bergamotto di Calabria, Leather, Fico di Amalfi

CARNER BARCELONA: Rima XI

VAN CLEEF & ARPLES: Ambre Imperial

MEMO PARIS: Italian Leather

 

Polun mutkassa

Olen miettinyt enemmän tai vähemmän viimeisen vuoden aikana omaa tulevaa polkuani. Etenkin tämän vuoden puolella, kun töitä ei ole, mielen taustalla pyörii useinkin kysymys; mihin suuntaan nyt?

Periaatteessa sama vanha ala on siellä yhä, mutta työtä on tipoittain ja työmatkojen pituus käy todella voimille. Mietteissä on siis, voisiko olla jotakin muuta? Joku muu haaveammatti? Sillä kuulun todellakin niihin, jotka ovat saaneet tehdä rakastamaansa työtä, jopa kahtakin erilaista.

Eräs salainen haave on alkanut nostaa päätään ja muuttua konkreettisemmaksi viime aikoina. En ole yhtään varma voisiko siitä olla ansiotyöksi koskaan, mutta veri vetää siihen suuntaan kummasti ja se on käytävä läpi, vaikka vain harrastuspohjalta. Oli miten oli, se tulee olemaan iloksi ja hyödyksi myös useille muille ja se tuntuu painavan vaakakupissa eniten. 

Saada aikaan jotakin, josta voisi olla iloa myös muille!

Ehkä se on polun uusi suunta.

 

Kuistilla

Vielä joku aika sitten nämä viimevuoden kuistikuvat saivat mielen epätoivoon. Yksi tärkeä kriteeri talon etsinnässä aikoinaan oli, että siinä pitää olla lasikuisti. Ja niin tässä siis on ja aika tilavakin. Ja arvaahan sen miten täyteen sen saa rojua, jos ei ole koko ajan tikkana varuillaan!

Monet kerrat kuisti on hävettänyt vieraitten ilmestyessä ovelle. Enää ei edes auta selittelyt muutosta, meidän molempien vanhempien kuolinpesien tyhjäyksestä tai mistään. Se vain on hirveä rytö! Ei oikein tiedä mistä edes raivauksen aloittaisi.

Siellä jossakin pohjalla on sisareni 80-luvun alussa ostamat kaksi rottinkituolia ja mamman vanha 1930-luvun ompelukone pöytänä. Miten niiden päälle ja väleihin ja eteen voikin kertyä niin paljon kaikkea tuikitärkeää? Kuten vaikkapa laatikoittain puutarhatulia, liikennevalo, kaikenmaailman kenkiä, mattoja ties mistä, työkaluja sikin sokin...

Viikonloppuna sain kuitenkin pitkästä aikaa raivattua toisen tuolin lähes istuttavaksi ja pöydän tyhjäksi. Vaihdoin siihen liinan ja kannoin muutaman kasvin täältä sisältä odottamaan ulospääsyä. Vielä on duunia, mutta kaikki ei näytä aivan toivottomalta! Ja nythän on vasta huhtikuu. Joskus se on raivautunut vasta sydänkesällä.

 

Viikonloppufiilis

Kotiviikonlopuissa on parasta pitkään nukkuminen. Heräillessä voi avata television ja katsella Vancouverin "Remppa vai muutto"-sarjaa ja ihastella kaikenlaisia taloja ja sitä upeaa muutosta, jonka remppa saa aikaan. Ja tietysti leikkiä minkä itse valitsisi.

Kiireetön aamupala, blogin tsekkaus, portailla istuminen. Ja sitten päättää mitä tänään puuhastelisi. Tosin näihin aikoihin niskansa ja selkänsä (ja nyt uutena myös lonkkansa) saa kipeäksi takuuvarmasti omenapuiden leikkauksella ja saksien kanssa puutarhan napsimisella. Niin että kahden päivän duuniputki taitaa olla vain haave. Kunnes kroppa taas tottuu.

Pieni ajelu kuuluu viikonlopun fiilistelyihin myös. Meinasimme hakea munkit superhyvästä Vehoniemen munkkikahvilasta, mutta väenpaljous oli niin suuri, että jänistimme viime metreillä. Joku muukin oli päättänyt aloittaa kesän maailman parhailla munkeilla!

Sunnuntai-iltaan kuuluu grillaus, saunominen ja jonkun kivan leffan katsominen. Ja pieni "sunnuntaiviski" sohvalla nojuen ja lopuksi muutama kuppi vihreää teetä. Kyllä tällä saa viikolla tyhjentyneet akut taas hyvin hyrräämään.

 

Pääskysiä vuorikankaassa

Tämä ihana pääskyskangas löytyy vanhasta jakun vuorista. En osaa sanoa miltä ajalta se on, mutta joka tapauksessa eläkeiässä jo. Saattaa olla, että kyseessä on sekasikiö teatterivaate, jolloin ikää on vaikea määrittää siihen käytettyjen monenlaisten ja monen ikäisten materiaalien vuoksi.

Pääskysten myötä aion ottaa blogista lauantaivapaata ainakin useimpina viikkoina kesäaikana. Te kaikki, jotka pidätte blogia, tiedätte etteivät nämä julkaisut synny viidessä minuutissa. Ja luulen, että blogimaailmakin viettää aikaa enemmän ulkona kuin ruudun ääressä näinä ihanina kesäisinä viikonloppuina. 

Kaunista kesälauantaita siis kaikille!

 

Päivien kulkua

Huoneet kylpevät auringonvalossa. Miten ihanaa!

Fico di Amalfi ja Tuberosa tuoksuu ranteissa.

Jossakin taustalla Loiri valittaa hiljaa miksi naiset aina rakastuvat renttuihin... 

Portailla on niin kuuma, että voisi kuvitella elävänsä jo kesäkuuta.

On aika sahata omenapuut loppuun, kuljeskella sakset kädessä pensaalta toiselle. Nyt on valkoherukan myös aika lähteä, sekä morsiusangervoista yhden. Vanhat Syreeninkannat täytyy poistaa ja yksi räytyvä mustaherukka aivan väärästä paikasta. Mieli liitää jo niissä söpöissä pensaissa, joita voi istuttaa tilalle. Pala palalta vanha puutarha on muuttumassa oman näköiseksi.

Samaan aikaan suvun menneisyys vaivaa mieltä yötä päivää. Unissani selaan kortistoja yhä uudelleen. DNA-testi on viimein tilattu, enkä malttaisi odottaa enää yhtään.

 

Pink

 

Vaalenapunainen vetoaa minuun juuri nyt. Kukat maljakoissa on vaaleanpunaisia, huulipuna on vaaleanpunaista, äitin kutoma vaaleanpunainen poppanaliinakin pääsi pöydälle juuri.

Nyt eletään juurikin sitä veitsenterän levyistä aikaa, kun sisäelämä muuttuu ulkoelämäksi. Se tuo tietyn rauhattomuuden, kun ei oikein tiedä olisko sisällä vai ulkona. Kun menee ulos, niin hetken päästä on vähän kylmä ja sisällä taas tuntuu siltä, että elämä on ulkona! 

Eesti Rahva Muuseum

Upea Eestin kansallismuseo Tartossa!

Tekstiilejä niin paljon, että silmissä vilisee. Vanhaa esineistöä, arkeologiaa, taidetta ja ihan kaikenlaista loputtomiin. Varaa aikaa täällä käyntiin mielellään pari päivää, tai käy vain katsomassa joku osa-alue. Itse yritin haukata liian suuren palan kakkua ja uuvuin jo ennen puoliväliä.

 

Multitaskaus ja hätäjarru

 

Kevät on toivon aikaa. Aina siitä hetkestä lähtien, kun aurinko alkaa paistaa kirkkaammin ja lämpimämmin, kun räystäät alkavat tippua, lumihanget madaltua, linnut laulaa ja muuttolinnut huudella tervehdyksiään yläilmoista.

Sitten ollaan äkkiä siinä hetkessä, kun lämpömittari näyttää viittätoista astetta ja leppeä tuuli tuntuu lehmän henkäykseltä. Semmoinen päivä oli eilen. Siitä tietää, että ollaan voiton puolella.

Sisällä pöly alkaa näkyä ja häiritä yhä enemmän. Vaikka siivoamista yrittäisi miten vältellä, lopulta on pakko tarttua rättiin tai moppiin. Pienet ituset kasvavat ikkunalla melkein silmissä. Malttamaton puutarhan omistaja on saapastellut jo moneen kertaan zoomaamassa kasveja toinen toisensa perään, tutkien mikä niistä on hengissä vai onko talvi sittenkin vienyt jonkun mukanaan.

Joka media suoltaa ihania kuvia tulppaanikimpuista ja kesäkuntoon tuunatuista kasvihuoneista. Kaikki kuhisevat ja suunnittelevat kesää. Luonto, eläimet, ihmiset.

Tässä innossa helposti solahtaa suunnittelemaan liikaa kaikkea. Huomaa äkkiä multitaskaavansa aivan innolla ja lopulta on ihan pyörällä päästään. Henkäise hyvä ihminen ja stoppaa hetkeksi! Elämä ei valu ohitsesi, vaikka et teekään elämäsi joka ikisenä päivänä neljäätoista hyödyllistä asiaa ja suunnittele seuraavia. 

Elämä ei ole pilalla, vaikka viettäisit päivän sohvalla loikoillen ja lehtiä selaillen tai ihan vaan mietiskellen. Yksi päivä turhuuteen voi olla yksi päivä muistoihin. Lopulta sitä ei kuolinvuoteellaan tai taivaan porteilla kukaan ruksaa kaavakkeeseen että tiskasinko joka päivä, pesinkö pyykit ja suoritinko kaiken ajallaan. Painoarvoa on ihan toisenlaisilla päivillä ja hetkillä. 

Tänään havahduin siihen, että multitaskasin ihan kärppänä. 

Piti vetää hätäjarrua ponnekkaasti.

Olisko nyt aika vain olla?

Herkkää

Herkkiä aikoja.

Mies kysyi: Miltä nyt tuntuu?

Äh, en tiedä. Haluaisin pysäyttää ajan ylipäätään.

En ole enää varma, haluankokaan elää ikivanhaksi. En kestä kaiken rakkaan muutosta ja rakkaiden menetyksiä. Täytyy hetken vetää henkeä ja miettiä.

 

Omakuva

Vähän sisäänpäinkäpertyneitä mietteitä ollut tässä viimepäivinä. Tietynlaisen käännekohdan elämistä, ikäkriisiäkin. Mitä on ollut tähän asti ja mitä tästä eteenpäin?

Jos elän yhtä pitkään kuin pappa, eloa on jäljellä 11 vuotta. Jos yhtä pitkään kuin esi-äidin veljentytär, jäljellä on 62 vuotta.

Pitäisikö tehdä lista siitä, mitä haluaa vielä loppuelämässään tehdä? Ehtiikö lukea edes kaikkia oman kirjahyllyn kirjoja läpi? Kannattaako Anna-sarjaa säilytellä, jos sitä ei enää lue?

En tunne olevani juurikaan vanhempi kuin 20 vuotta sitten. Ehkä hieman vetreämpi olin 30 vuotta sitten. Mutta 40 vuotta sitten olin ihan yhtä introvertti, herkkä, omissa oloissani viihtyvä, vanhoja juttuja rakastava, visuaalisen kauneuden ja tarinoiden huumaama. Että sikäli se sama yhä.