Vähän sisäänpäinkäpertyneitä mietteitä ollut tässä viimepäivinä. Tietynlaisen käännekohdan elämistä, ikäkriisiäkin. Mitä on ollut tähän asti ja mitä tästä eteenpäin?
Jos elän yhtä pitkään kuin pappa, eloa on jäljellä 11 vuotta. Jos yhtä pitkään kuin esi-äidin veljentytär, jäljellä on 62 vuotta.
Pitäisikö tehdä lista siitä, mitä haluaa vielä loppuelämässään tehdä? Ehtiikö lukea edes kaikkia oman kirjahyllyn kirjoja läpi? Kannattaako Anna-sarjaa säilytellä, jos sitä ei enää lue?
En tunne olevani juurikaan vanhempi kuin 20 vuotta sitten. Ehkä hieman vetreämpi olin 30 vuotta sitten. Mutta 40 vuotta sitten olin ihan yhtä introvertti, herkkä, omissa oloissani viihtyvä, vanhoja juttuja rakastava, visuaalisen kauneuden ja tarinoiden huumaama. Että sikäli se sama yhä.
2 kommenttia:
Ikääntyminen tuo vääjäämättä mukanaan rajallisuuden tunteen. Kaikki turha tuntuu entistä turhemmalta, esimerkiksi tavaroiden kohdalla. En oikein ymmärrä ”pitäisi tehdä ennen loppua” -listoja, minusta tärkeintä on elää omannäköistään elämää tyytyväisenä. Jos se edellyttää seikkailuja niin antaa palaa, mutta jos ominta on viettää rauhallisia päiviä kotosalla, on se tietysti ihan ok. Tärkeintä on oppia tietämään mitä todella haluaa.
Cheri, todellakin, rajallisuuden tunne on oikea ilmaus! Tuo "turha tuntuu entistä turhemmalta" osuu naulan kantaan, nimittäin olen eilen miettinyt vahvasti sitäkin. Suorastaan ahdistunut niistäkin vähistä hankinnoista, joita on tullut viimeviikkoina tehtyä. Tuon listauksen ymmärrän itse niin, että se herättää tajuamaan, ettei aikaa ole enää loputtomiin. Että jos on aina vaikka halunnut Pariisiin, niin nyt on pantava toimeksi, koska 15 vuoden kuluttua se voi olla liian raskasta. Ennen sitä on vaan huolettomasti ajatellut, että onhan tässä aikaa... :)
Lähetä kommentti