Niin paljon kuin museoissa olenkin rampannut elämäni aikana, en ole koskaan oikein innostunut museokortista jostain syystä. En sano, etteikö se olisi ylen kätevä, mutta ehkä olen vain laiska hankkimaan sitä ja sitten se edellyttäisi museokäyntejä vaikka fiilis notkahtaisi? Joka tapauksessa nyt, kun museoihin ei ole vuoteen päässyt, on jonkinasteinen ikävänpoikanenkin niihin maailmoihin jo.
Vaikka välillä olenkin kokenut varsinaista museoähkyä ja kiertänyt ne kaukaa, on tämä fiilis laimentunut ja voisin jo ihan hyvin haahuilla jossakin museossa taas. Ähky johtuu ehkä ammatillisesta väsymisestä, ristiriidoista joita siinä maailmassa on. Itse lukeudun siihen koulukuntaan, jonka mielestä tärkeintä on museoesineen hyvinvointi ja vanhat rakennukset, eikä se, että kävijä pääsee hypistelemään esineitä ja että paikka on aina 100% esteetön. Tiedän, olen aika nipo.
Onneksi vieraissa museoissa kykenen kyllä nauttimaan elämyksestä, enkä kiinnitä teknisiin puoliin niinkään huomiota. Näissä Helsingin kaupunginmuseon näyttelyratkaisuissa on mukavasti sekä klassista, että modernia otetta. (Kuvat on otettu joitakin vuosia sitten.)
2 kommenttia:
Minä olen käynyt museossa viimeksi varmaan reilu vuosi sitten. Korona-aikana on monet muutkin asiat ja menot ovat jääneet. MInulla siis ei todellakaan ole museoähkyä :)
Tarja; Jep, eipä sitä ähkyä tosiaan ole vuoden aikana kehittymään päässyt. :D Onneksi! Ehkä se minullakin on enemmän työvamman kaltainen juttu, kuin että asiakkaana olisin kyllästynyt katselemaan vanhoja esineitä. Mutta eiköhän se nyt tästä pikku hiljaa ala normalisoitua, tämä maailman meno. :)
Lähetä kommentti