.

.

19.4.2021

Kuistilla


Vielä joku aika sitten nämä viimevuoden kuistikuvat saivat mielen epätoivoon. Yksi tärkeä kriteeri talon etsinnässä aikoinaan oli, että siinä pitää olla lasikuisti. Ja niin tässä siis on ja aika tilavakin. Ja arvaahan sen miten täyteen sen saa rojua, jos ei ole koko ajan tikkana varuillaan!

Monet kerrat kuisti on hävettänyt vieraitten ilmestyessä ovelle. Enää ei edes auta selittelyt muutosta, meidän molempien vanhempien kuolinpesien tyhjäyksestä tai mistään. Se vain on hirveä rytö! Ei oikein tiedä mistä edes raivauksen aloittaisi.




Siellä jossakin pohjalla on sisareni 80-luvun alussa ostamat kaksi rottinkituolia ja mamman vanha 1930-luvun ompelukone pöytänä. Miten niiden päälle ja väleihin ja eteen voikin kertyä niin paljon kaikkea tuikitärkeää? Kuten vaikkapa laatikoittain puutarhatulia, liikennevalo, kaikenmaailman kenkiä, mattoja ties mistä, työkaluja sikin sokin...

Viikonloppuna sain kuitenkin pitkästä aikaa raivattua toisen tuolin lähes istuttavaksi ja pöydän tyhjäksi. Vaihdoin siihen liinan ja kannoin muutaman kasvin täältä sisältä odottamaan ulospääsyä. Vielä on duunia, mutta kaikki ei näytä aivan toivottomalta! Ja nythän on vasta huhtikuu. Joskus se on raivautunut vasta sydänkesällä.

 

2 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Olin eilen aivan samoissa hommissa 😊 Vaihdoin huonekasvien mullat ja siirsin ne kuistille taimikasvatuksen tieltä. Piti vain raivata aikalailla, että kasveillelöytyi tasoja. Kaikkea kertyy tuonne talven mittaan: lintujen ruokavarasto, kierrätyskasseja, kenkiä, moottorisaha ja tykötarpeet. Pesin samalla ikkunatkin, että kasvit saavat valoa.

Thilda kirjoitti...

Ihanaakin tämä puuhastelu on, mutta välillä sitä miettii miksi kaikki ei voi olla reilassa saman tien. :D
Hauskaa tietää, että muillakin samat puuhat!