Huoneet kylpevät auringonvalossa. Miten ihanaa!
Fico di Amalfi ja Tuberosa tuoksuu ranteissa.
Jossakin taustalla Loiri valittaa hiljaa miksi naiset aina rakastuvat renttuihin...
Portailla on niin kuuma, että voisi kuvitella elävänsä jo kesäkuuta.
On aika sahata omenapuut loppuun, kuljeskella sakset kädessä pensaalta toiselle. Nyt on valkoherukan myös aika lähteä, sekä morsiusangervoista yhden. Vanhat Syreeninkannat täytyy poistaa ja yksi räytyvä mustaherukka aivan väärästä paikasta. Mieli liitää jo niissä söpöissä pensaissa, joita voi istuttaa tilalle. Pala palalta vanha puutarha on muuttumassa oman näköiseksi.
Samaan aikaan suvun menneisyys vaivaa mieltä yötä päivää. Unissani selaan kortistoja yhä uudelleen. DNA-testi on viimein tilattu, enkä malttaisi odottaa enää yhtään.
2 kommenttia:
Sekatöörit kourassa täälläkin liikutan ja muutama ikäloppu mustaherukka saa lähteä. Ihanaa kun on jo kesäistä, se antaa paljon virtaa.
Cheri; Niin antaa! Ihana suunnitella ja huomata, että viime vuoden puuhastelut näkyvät ja muutos on todellista. :)
Lähetä kommentti