Mitä meistä siirtyy polvesta toiseen?

Olen joskus miettinyt, mitä kaikkea olen mahtanut periä esivanhemmilta? No, kaiken tietysti, mutta tarkemmin, että mitä keneltäkin? Ja onko mitään omaa... paitsi yhdistelmä heistä. Olisi niin mukava tietää, mitä keneltäkin on valahtanut tänne saakka perimästä. Enkä nyt tarkoita pelkkää fyysistä olemusta, vaan luonnetta, huumorintajua, jääräpäisyyttä, introverttiutta, herkkyyttä jne.

Yhden mielestä olen selkeästi äitini näköinen. Toisen mielestä isäni. Kolmannen mielestä selkeä isäni isä. Jonkun mielestä taas äitini äiti. Jonkun mielestä olen hyvin vahvasti isäni suvun näköinen. Pakko siis päätellä, että olen tätä kaikkea ja joku vain näkee yhteyden johonkin itselleen tutumpaan henkilöön enemmän kuin toiseen.

o

Tässä kuvassa on Maija. Hän on äitini isäni äidin serkku. Hän on eräs suuresti ihailemani sukulainen. En ole häntä koskaan tavannut, mutta olen kuullut ja lukenut hänestä paljon. Hän on inspiroinut minua, hän kiehtoo minua ja olen onnekkaasti saanut tavata hänen tyttärensä ja poikansa, isoisäni pikkuserkut. Tässä sukuhaarassa eletään pitkään. Siis todella pitkään! Maija on tehnyt siinä Suomen ennätyksen - toistaiseksi. Upeaa Maija! Miten paljon olisin halunnut tutustua sinuun! Ja miten vähästä se oli kiinni, että en ehtinyt.

Olen katsonut televisiossa pyörivää "Sukuni salat"-ohjelmaa. Minusta se on huikean hieno salapoliisityön tulos ja upeiden kertomusten kavalkadi. Ja etenkin minusta on ollut kutkuttavan mielenkiintoista huomata miten suvun piirteitä ja ominaisuuksia siirtyy eteenpäin.

 Eilinen Hjallis Harkimon suku oli erityisen kiinnostava. Se, miten suvussa tosiaankin on samaa, ehkä kaukanakin, mutta samaa edelleen... Miten paljon ne geenit oikein johdattavat meitä elämässä? Hjalliksella on Tallinnalainen esi-isä, kauppias, raatimies ja pormestari saksalaista sukujuurta. Useampikin. Ja rakennusmestari, joka työskenteli mm VR:llä 1800-luvulla. Siis kauppiaita, purjehtijoita, poliitikkoja, rakentajia, kuten Hjalliskin.

Hauska sattuma on, että myös minun suvussani on rakennusmestari, joka työskenteli mm VR:llä 1800-luvulla. Sekä pormestareita, raatimiehiä, kauppiaita, saksalaista sukujuurta, siellä kaukana 1400-1600-luvuilla. Mahtaako olla yhteisiä esi-isiä? Todennäköisesti. Sanonkin aina, että me kaikki olemme sukua; emme vain tiedä mitä kautta.

o

Tässä kuvassa on Esteri, äitini äiti. Hän syntyi Viipurissa 1903. Hänen isänsä oli ajuri ja äitinsä saunottaja. He muuttivat Viipurista takaisin vanhempien sukujuurille Joutsaan 1920-luvun alussa. Miten mahtoi kulttuuripääkaupungin tyttö sopeutua maaseudulle? Ehkä hyvinkin, sillä mamma ei ollut kovin räiskähtelevä bilettäjätyyppi, vaikka räväkkää 20-lukua elikin.

Sukuni saloissa eiintyi myös Maria Veitola. Hänenkin sukunsa asui Viipurissa ja oliko sielläkin joku ajuri? Hänen juurensa ovat myös Lappeenrannassa, jossa esi-äiti piti kauppaa. Sattumoisin minunkin sukuni on asunut Lappeenrannassa ja pitänyt kauppaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Siis samoihin aikoihin. He ovat varmasti tunteneet toisensa. Miten pieni maailma onkaan!

o

Tässä kuvassa on Johan Henrik Alander, kotoisasti Juho Heikki vaan. Hän on suutarin poika Ruovedeltä. Seitsemästä lapsesta toiseksi vanhin. Hänen tiensä kulkee 14-vuotiaana rengiksi saman pitäjän taloissa, kunnes 21-vuotiaana hän muuttaa Tampereelle Messukylän Linnefabriikkiin töihin. 30-vuotiaana hän muuttaa Ylöjärven Lielahteen ja menee ihan pian myös naimisiin Lielahtelaisen mystisen naisen kanssa... Juho Heikistä tulee minun äitini isän äidin isä, joka tekee elämänuransa sittemmin Tampereella ratavartijana, Alanderin ylikäytävän maisemissa.

Tässä kuvassa on mystinen Lielahden Matilda, joka hurmaa Juho Heikin. Hänkin on verrattain iäkäs tuon ajan ensi-avioliittoon; 32-vuotias. Mikä hänessä on mystistä? Kaikki! Hän on syntyisin Lielahtelaisesta Niemen rusthollista, ihan siitä Lielahden kartanon vierestä. Hänen äidillään on traaginen rakkaustarina takanaan ja Matilda asuu äitinsä kanssa, kunnes äiti löytää uuden miehen ja Matildasta tulee Helsinkiläinen. Matildan äiti kuolee, kun tyttö on 10-vuotias. Matildan isäpuoli on tärkeässä ammatissa, kulkee ympäri maata vastuullisissa töissä. Hilma-siskolla on sentään isä, mutta Matildalla vain mummo ja tädit ja sedät, siellä rusthollissa, Lielahdessa. 13-vuotiaana Matilda muuttaa virallisestikin pois Helsingistä, takaisin Lielahteen, suvun lähelle. Mutta ei mummon luo, vaan itse kartanoon!

Kartanon omistajat, Clas Stjernvall ja vaimonsa Selma von Kraemer, pitävät Matildaa luonaan kuin omaa tytärtä. Opettavat hänelle suuren maailman tapoja. Vievät Pietarin hoveihin. Käyvät Göteborgissa rautatien avajaisissa. Matilda asuu heidän luonaan yhtäjaksoisesti seitsemän ja puoli vuotta, kunnes tulee täysi-ikäiseksi 1865. Tuohon aikaan täysi-ikäinen on vasta 21-vuotias. Tässä iässä Matilda tahtoo kovasti takaisin Helsinkiin, vaikka pitääkin kasvatusvanhemmistaan. Minkäs voi, päästettävähän se tyttö lopulta on! Eihän hän näitäkään vanhempiaan hylkää. Ei hylkää; Matilda palaa käymään kartanossa ainakin kesällä 1867, 23-vuotiaana, vaikka asuu kuitenkin vielä Helsingissä. Kaupungista hän saa viimein tarpeekseen huhtikuussa 1869 ja saapuu nyt lopullisesti takaisin kartanoon.

Muutto sattuu tuohon ajankohtaan mahdollisesti senkin vuoksi, että isäpuolen uusi perhe muuttaa tällä kertaa Lappeenrantaan. Uudessa perheessä on neljä uutta pientä sisarustakin, tärkeitä ja rakkaita, mutta ehkäpä Matilda kaipaa rauhaa? Onneksi Matilda muuttaa ajoissa, sillä Clas-isä kuolee heinäkuussa, 65-vuotiaana, sydänkohtaukseen kartanossa ja vuoden lopulla kuolee myös Selman äiti, Eva Kristiina Charpentier, joka on muuttanut tyttärensä luo Lielahteen. Nyt on hyvä, että Matilda on Selman tukena. Kolmen vuoden kuluttua, 1872, Selma päättää myydä kartanon Wilhelm von Nottbeckille, mutta sopimukseen kuuluu, että he saavat asua kartanolla edelleen. Ja siellä Selma myös kuolee 1888.

Matilda, tämä mystinen nuori nainen, kohtaa siis Lielahdessa Johan Henrikin. Kaksi melko epäsäätyistä jo syntymänsäkin puolesta, mutta etenkin kasvatuksensa ja elämänvaiheidensa puolesta hyvin erilaista persoonaa. Voin kuvitella millaisen vaikutuksen tämä nainen on tehnyt koneenkäyttäjään! Mutta miten koneenkäyttäjä hurmasi maailmaa nähneen ja kartanossa kasvatetun Matildan, sitä tarina ei kerro. Ainakaan avioliitolla ei ollut kiire, sillä ensimmäinen lapsi syntyy vasta kaksi vuotta häiden jälkeen. Kerrotaan kuitenkin, että Selma vastusti Matildan avioliittoa Alanderin kanssa. Ja että sekä Stjernvallit, että Nottbeckit muistivat nuorta paria lahjoilla, kun he nyt kuitenkin avioliittoon päättivät vakaasti astua, toukokuussa 1876.