Eesti-ikävä

Normaalisti olen näihin aikoihin pakannut Eestinmatkaa varten. Olen käynyt Tallinnassa ensimmäisen kerran vuonna 1996 ja nyt 2000-luvulla olen matkaillut ympäri maata vähintään kerran vuodessa, lukuunottamatta korona-aikaa.

Aluksi matkailimme moottoripyörällä teltta mukanamme isoihin tapahtumiin. Sitten kerran otimme hotellihuoneen. Olemme myös yöpyneet Eestiläisten ystävien luona. Ja nyt viime vuosina olemme ihastuneet Tarttoon ja sen hotellitarjontaan. Menemme sinne sitä paitsi nykyään ilman muuta autolla! Hellekesä ei todellakaan houkuttele sonnustautumaan nahkavaatteisiin saatika motoristin toppavaatteisiin.

Minulle on muodostunut omat rutiinini Eestissäkin. Ensinnäkin ystävien luo on mentävä. Toiseksi Keilan Röömu Kaubamajassa on käytävä! Ja kolmanneksi Tartossa on käytävä ja siellä erityisesti haluan shoppailla sikäläistä käsityötä ja vähän muutakin. Ravintolakäynti on tietysti ohjelmassa, mutta niin myös ruokakauppa. Ja Rahvamuuseum (ainakin museokauppa) on nykyään must! Valokuvaus ja kaikenlaisten asioiden katselu on tottakai itsestään selvää koko ajan.

Ystävien pihassa on ihan eri fiilis kuin Suomessa.

Röömu Kaubamajan kirjahyllytkin on tullut koluttua tarkkaan!

Viimeksi löytyi Italialainen nahkalaukku ja käsitöitä!

Tarton kuuluisin suihkulähde "Suutelevat opiskelijat" on erittäin kuvattu
 ja keskeisellä paikalla Raatihuoneentorilla.

 

Muistanko kuolinvuoteella kitkemisen?

Istuin portailla aamukahvilla ja katselin oravia, lintuja ja pientä hiirtä, joka juoksentelee nykyään alimmalla portaalla. Mielessä käväisi rikkaruohomeri, joka rehottaa vähän joka puolella, mutta karkotin semmoiset mielestäni nopeasti. Eikö se puunaaminen ja puleeraaminen puutarhassakin ole turhaa koko elämän mittakaavassa? Muistanko kuolinhetkellä "kivat" kitkemishetket, vai ennemmin sen miten nautin seurailla pienten eläinten touhuja kesäsisinä päivinä?

Aika taitavasti osaan kyllä puhua itseni pois epämiellyttävistä hommista, mutta periaatteessa juuri näin ajattelen. Toki jonkinlainen kitkeminenkin pitää vielä tänä kesänä tehdä ja täysin valtoimenaan rehottava vatturyteikkö raivata. Se sama, jonka niin hienosti leikkasin viime kesäksi ja jonka juurelta löysin vanhan laakakivipolun. Nyt ei ole mitään asiaa lähellekään polkua ilman viidakkoveistä.

Mietin myös mitä taimia haluan ensi kesänä kasvattaa. En ainakaan näin paljon kuin nyt. Vähempi parempi, kuten sanotaan. Kurkuista pidän, mutta retiiseistä en ole aivan varma joka kerta. Chili on suosikki ja paprika, jos se vain onnistuu. Maissi on hauska ilman satoakin! Tomaatit kukkivat ja osittain pullauttelevat pieniä vihreitä tomaatin alkujakin ilmoille jo. Puutarhanhoidosta suuri osa onkin suunnittelua ja visiointia.

 

Vintageautot

Tykkään vintageautoista. Etenkin 1950-luvun jenkkinamuista ja vielä enemmän 1930-luvun upeista arvokkaista autovanhuksista! Autoharrastajien kokoontumiset on huikeita tapahtumia, joissa melkein pudotan silmät päästäni. Tässä hitusen kuvia toissakesän Forssan pick-nick-tapahtumasta. Haaveena olisi joku Ruotsin vastaava tapahtuma tai jenkkilän unenomainen autofestari.

Rakastan autojen muotoilua entisaikoina! Pyöreät muodot ja se, että jokaisen merkin todella erottaa toisista. Nykyään kaikki näyttää liian samalta. Ja sitten tietysti se, että autot oli tehty oikeista materiaaleista, eikä muovista! Bakeliitin pienissä osissa hyväksyn kyllä. 

Nykyään taitaa olla paheksuttua tykätä autoista ja ajelusta. Etenkin vanhoista epäekologisista autoista. Hui hai, sanon minä! Voisiko pakkausteollisuus vaikka mennä takaisin 1950-luvulle? Tai some? Tai matkustelu? Minusta voisi!

 

Nostalgisuuspiikki

Olen notkunut tänään kuuntelemassa bändejä suloisessa maaseutumaisemassa. Vaikka en yleensä juuri välitäkään musiikista, ainakaan kovasti, niin kerran vuodessa olen täällä taas. Mutta tiedättehän, on olemassa nostalgisuusarvo, se on se juttu! Esimerkiksi sellainen bändi kolahtaa edelleen aika tavalla, kuin Pojat. Ramonespunkkia ihan parhaimmillaan. Ja sain videoitua kappaleen jossa lauletaan ”…Noiduttuun luutarhaan mä vein kissan parhaan…” Ihan selkäpiissä asti tuntuu upealta!

Toinen hymyn huulille tuova bändi on tänään ollut Rehupiikles! Se taas puree pohjalaisuusgeeneihini ja sellaiseen hulvattomaan itseironiaan ja meikäläisyydelle nauramiseen. Ja se murre! Se on parhautta.

En ikinä katsasta tuntemattomia bändejä etsiäkseni jotain uutta kuunneltavaa. En siis ikinä. Mutta näillä synttäreillä tykkään yli kaiken siitä, että täällä joku muu on valinnut todella kiinnostavan setin ihan minulle täysin tuntemattomia bändejä ja yleensä nautin niiden musiikista aivan aidosti. Niin nytkin!

 

Metsäläiset

Tunnen itseni kaikessa introverttiudessani usein melko metsäläiseksi. Ja vaikka viihdyn yhä enemmän kotona, niin en silti sano, etteikö matkustelu ja seikkailu sinne tänne ole yhä haaveissa. Tosin voi sitä kotonakin olla sosiaalinen. Olin eilen huvittunut, kun tajusin miten vuoden aikana olen löytänyt enemmän uusia ihmisiä elämääni, kuin kymmenen edeltävän vuoden aikana yhteensä! Kerron siitä enemmän lähitulevaisuudessa...

 

Yksi kesäyö meren rannalla

Rakastan kesäöitä! Olkoonpa ympärillä sitten meri, järvi, peltolakeus, kylänraitti... Suomessa kesäyön valo on niin upeaa, vaikkakin se on nyt alkanut jo kääntyä hiukan syksyyn. Haikeaa kyllä.

 

Maaseudun katselua

Ja jos nautin kaupungin vanhojen talojen katselusta, niin oikein rakastan maaseudulla hiippailua! Olen kasvanut maaseudun kupeessa, asunut jonkin aikaa maaseudulla aikuisiälläkin ja lähes kaikki juureni ovat maalla. Siellä sielu vain lepää!

 

Katajanokkaa kerran kesällä

Kesäiset kaupunkikuvat jatkukoot.

Nämä on otettu aamupäivällä, kun vietin aikaa kaikessa rauhassa yhdessä Helsingin kauneimmista kaupunginosista, Katajanokalla, juuri Tukholmasta palanneena.

 

Kesäaamu kaupungissa

Kauan kauan sitten juttelin junassa jonkun nuoren miehen kanssa, joka kertoi lempipuuhiaan olevan pyöräily öisessä Helsingissä kesäisin. Voin kuvitella. Paitsi silloin maailma oli monella tapaa eri; en tiedä pääsisikö samaan fiilikseen nykypäivänä. Silloin ajattelin että "Wau, tuota minäkin haluaisin harrastaa!"

Vaikka en nykyään niin kaupunki-ihminen olekaan, rakastan monia paikkoja kaupungissa ja erityisesti tykkään varhaisista kesäaamuista! Tässä yhden kesäaamun kuvasatoa.