Kaupunkiseikkailu Tampereella

 

Jos Tampere on sinun kaupunkisi, jos tykkäät tutustua uusiin asuntoalueisiin, jos olet kiinnostunut modernista arkkitehtuurista, jos tykkäät katsella haaveellisena järvelle, jos rakastat vanhoja taloja, jos lumoudut luonnosta, jos pidät kasveista, jos hengaat mielelläsi kahviloissa, jos olet kiinnostunut kaupunkitaiteesta ja jos sisustuskaupat kolahtaa, silloin kannattaa kokea tämä päivän mittainen seikkailu Tampereen sylissä, rantapolkuja käyskennellen Pyhäjärveltä Näsijärvelle!

Aloitimme Pirkkalan rajalla olevasta Veskan kauppakeskuksen Prismasta, josta haimme aamuvarhain vähän evästä päivän retkelle. Suuntasimme läheiselle Härmälänrannan uudelle asuinalueelle, joka on osittain vielä rakenteilla. Hakeuduimme rantareitille joka muuttuu melko pian metsäpoluksi. Aivan suoraa polkua ei rannassa pääse kulkemaan, sillä ainakin Härmälän leirintäalue on kierrettävä tien kautta aitojen vuoksi. Mutta metsäpolku jatkuu! Näimme lukuisia pelottomia oravia ja jouduimme välillä valitsemaan hiukan ylemmän polun, koska rantapolku oli paikoin hyvin mutainen ja vettynyt. Kesemmällä sekin ehkä kuivuu ja on kuljettavissa. Jos liikut kumppareilla tai vaelluskengillä, saatat selviytyä.

Ylemmän polun valitessasi, saatat huomata maastossa useita 1800-luvun huvilarannikon jäänteitä. Ainut jäljellä oleva huvila on Lepola, joka toimi viimeksi päiväkotina ja on nyttemmin tyhjillään. Kaupunki on yrittänyt myydä Lepolaa, kaippa tuloksetta. Ehkä joku voisi siihen perustaa vaikka lepokodin kahviloineen? Varmasti olisi menekkiä! Hatanpäälle saavuttaessa huomaa olevansa yhtäkkiä aivan hurmaavan puutarhan keskellä! Se on Hatanpään kartanon arboretum, jota suosittelen lämpimästi. Puistosta löytyy myös pieni kahvila, joka ei tietenkään ole auki maanantaisin, jolloin minä aina onnistun retkeilemään joka paikassa. Sen sijaan kartanon päärakennuksesta löytyi mukava kahvila ja puoti, josta mukaan tarttui mm puiset korvakorut! Kartano on muutenkin hieno rakennus myös sisältä ja siellä voi järjestää vaikka häät!

Kun jatkat tepastelua rantaa myöten kohti keskustaa, et voi olla näkemättä myös Idmanin huvilaa, joka sekin, pahus vieköön, on tyhjillään! Kas kun kaupunki ei ole myynyt sitä jo. Ja kas kun kukaan ei ole perustanut siihen hotellia! Rantapolkua edelleen seuraillen, pääsee Ratinanrannan asuntoalueen kupeeseen ja Ratinansillan ali kulkien voi ihailla kaupunkitaidetta. Tästä on enää kivenheitto Laukontorille, jossa on kaksikin kirppistä, divari, sisustuskauppa, kahvila ja tietenkin vilkasta torielämää! Edelleen Tammerkoskea seuraillen ja Hämeensillan ali kulkien voi kokeilla pääseekö Tampellan tehtaan seinustalla olevaa laiturireittiä, josta voi ihailla kosken kulkua ja samalla voi piipahtaa Vapriikkiin museokäynnille tai museokauppaan - paitsi jos on liikkeellä maanantaina, kuten minä - mutta ainakin voi levähtää Vapriikin kahvilaravintolassa, joka on aina auki.

Viimeinen rutistus johdatta Tammerkosken rantoja myöten kohti Näsijärveä, jossa eteen aukeaa upouusi Ranta-Tampellan asuinalue! Ei kannata kuitenkaan lähteä harhailemaan keskelle asuntoaluetta, sillä se on täynnä työkoneita ja täyttä raksahärdelliä muutenkin, vaikka osassa taloja jo asutaankin. Sen sijaan kannattaa orjallisesti seurata sitä rantareittiä, vaikka se ehkä näyttääkin ensin siltä, että siitä ei pysty ihailemaan uusia taloja kunnolla. (Olin väärässä! Kyllä pystyy.) Reitti jatkuu puistoalueen reunaa mukavan näköiselle laiturille, johon on sijoitettu hienoja lepotuoleja, edelleen jätskikiskan kautta isomman tien varteen ja siitä lopuksi sataman kiertäen vasemmalle kohti Lapinniemen kylpyläaluetta. Kannattaa valita joku muu päivä kuin maanantai, niin saattaa päästä Kahvila Ansariin taikka sitten Bypias:iin ihan siinä Lapinniemen vanhan tehtaan vieressä!

Härmälänrannan asuinaluetta

Lepola

Arboretum

Hatanpään kahvila

Hatanpään kartano

Idmanin huvila

Ranta-Tampellan asuinaluetta

Bypias

Kannattaa varustautua mukavilla vaatteilla, hyvillä kengillä, aurinkorasvalla (vaikka kolmannes reitistä kulkeekin metsässä, huomasin illalla että olin lähes palanut!), eväillä tai ainakin juomapullolla! (Hatanpään kartanon kahvilassa muuten myydään penteleen hyviä täytettyjä croissantteja! Kantsii ostaa loppumatkaksi.) Kannattaa myös varata aikaa, sillä meillä tähän matkaan meni leppoisasti kävellen ja levähdellen ja piipahdellen yli 6 tuntia. Lopuksi olimmekin suunnattoman väsyneitä ja voi että illalla lonkkia kolotti!

Matkan varrella voi mennä uimaan, voi olla picnicillä, voi kalastaa, voi shoppailla, voi saunoa Laukontorilla ja Rauhaniemessä - jos jatkaa sinne asti; kivenheiton päässähän tuokin on - tai voi piipahtaa ravintoloissakin keskustan alueella. (Esim Tampella-ravintola on erittäin hyvä!!) Vessoja löytyy ainakin Hatanpään kartanosta, keskustasta ja Lapinniemen kylpylästä. Omituista oli se, että itse kylpylärakennuksessa ei muuten ollut kahvilaa! Toki sieltä kuulemma SAA kahvia, mutta vain jos haluaa notkua baarissa kaffikuppinsa kanssa. Eli ei. Pizzaa sen sijaan saa jos nälkä iskee.

Lapinniemestä pääsee bussilla takaisin keskustaan ja vaihdolla vielä Härmäläänkin, mikäli sattuu yöpymään leirintäalueella, joka on kohtuullisen lähellä alkupistettä. Suora bussilinjakin (30) menee, jos vaivautuu vähän kävelemään molemmissa päissä. Polkupyörällä reitin voi pienin varauksin kulkea; ihan rantapolku ei siihen ole kelvollinen, muuten kuin osan matkaa. Rantapolun voi vaihtaa kyllä aika kätevästi vähän isompiin kevyen liikenteen väyliin. Kartta kannattaa olla mukana! Ja tokihan matkan voi toisinpäinkin tehdä!

Lauantai Laukossa

 

Pirkanmaan ihanimpia paikkoja lienee ikiaikainen ja mahtava Laukon kartano. Laukon historia on mykistävä jo Klaus Kurjesta ja Elinan Surmasta lähtien. Esihistoria on sitäkin kiehtovampi alueelta löytyneiden muinaisesineiden valossa.

Tällä kertaa rakennuksissa oli esillä taiteilijoiden töitä; esimerkiksi Heikki Marila, Moosa Myllykangas, Tapani Kokko, Marjatta Tapiola sekä Kauko Lehtinen. Illemmalla puistossa esiintyi Rohan tallit.

Puistossa saattoi istua picnicillä ja olipa siellä oivallinen ruokakioskikin; me maistelimme hodareita, jälkkäriksi mansikkavohveleita kermavaahdolla ja palanpainikkeeksi Kurki-olutta, omenasiideriä ja lopuksi snpasia, kuinkas muuten. Lopuksi on vielä pakko mainita, että kartanon alueella on myös aivan loistava ravintola sekä ihastuttava kauppa, josta ostin kauniiseen metallipurkkiin valetun tuoksukynttilän ja kukkakuosisen huulipunakotelon.

Moosa Myllykangas

Heikki Marila

Marjatta Tapiola

Tiivistetty tunnelma

 

Oikeastaan tässä on tiivistettynä kahteen kuvaan se tunnelma, joka lapsuudenkodissa käydessä on. Kauneutta, harmoniaa, haaveita ja suunnitelmia, akkujen latausta ja levollisuutta, sekä etenkin menneen muistelua.

Oikeastaan tällä kerralla olin hyvin kiireinen. Maalasin, kävin kirpparilla, vanha ystävä kävi kylässä, ihailin auringonlaskua lakeudella, kävin läpi valokuva-albumeita (joiden kuvia pitää jakaa monellekin ihmiselle), tapasin äitin ja isän elämänikäistä ystävää, kävin setäni luona, kävin sisareni kanssa isoisän lapsuudenkodissa, tein pitkän pyörälenkin ja kävelin Lauri Tähkää laulellen valoisassa kesäyössä.

Portaikon maalaus jatkuu…

Lapsuudenkodin yläkerran portaikko oli ahdistavan tumma, oliivinvihreän ja jonkun omituisen sinapinkeltaisen välimuoto. Synkkä, pimeä, ankea ja jo ainakin 50 vuotta sellaisena ollut. Viime kesänä ryhdyin toimeen ja maalasin katon valkoiseksi. Se piristi aivan uskomattomasti! Tuli valoa ja tilaa. Mutta koska suunnitelmissa on vaihtaa koko portaikon värimaailma, oli työ vasta alussa. Tällä viikolla ryhdyin maalaamaan oikeaa seinää. Ensin maalipesu, sitten kolme kerrosta pohjamaalia ja lopuksi Tikkurilan Laventeli-sävyä puolihimmeänä kaksi kerrosta. Tulos on jo tässä vaiheessa raikas, puhdas, pirteä, valoisa ja suloinen!

Amatöörin sutimaksi tuosta tuli mielestäni ihan kelvollinen. Ensin meinasin, että en kyllä jaksa irroittaa kaidetta, mutta koska maaliin tuli typerä ja häiritsevä sauma kaiteen taakse, päätin ruuvata kaiteen irti. No, tokihan se oli torkseilla pultattu huolella kiinni - ja meiltähän löytyy vaan isoisän aikaisia työkaluja. Lopulta tympäännyin siihen saumaan ja tepastelin rautakauppaan hakemaan apuvälineitä. Ostin räikkävääntimen, eikä mokoma hökötys olisi pari päivää sitten vielä sanonut mulle yhtikäs mitään. Mutta nytpä osaan käyttää sitä ja ruuvasin kaiteen pois paikoiltaan alta aikayksikön! Tulipa kaikkivoipa tunne! Ja projekti jatkuu ensi kerralla.

Äitin puutarha on aina äitin puutarha!

Tulin lataamaan akkuja äitin suloiseen puutarhaan. 

Ai minäkö pakko-oireinen…?

Jostain hetken mielijohteesta tein hiljattain OCD-testin, josta näkee onko taipumusta pakko-oireisiin. En ollut koskaan ajatellut asiaa sen kummemmin; siksipä testikin oli hyvä tehdä, kun eihän mulla mitään kytköstä tähän asiaan ole… paitsi että oli! Tuloksen mukaan sain korkeat 38/72 pistettä, jossa kaikki yli 21 pisteen lukemat tarkoittaa merkittävää pakko-oireisuutta! Tääh?!

Tosin en kyllä ollenkaan allekirjoita sitä, että se olisi kärsimys tai joku epämiellyttävä vaiva. Ei, se on vaan ominaisuus. Esimerkiksi tavaroilla on lähes millilleen omat paikkansa, jonka olen niille määritellyt. Joita yleensä muut ei tajua (mikä siinä nyt on niin vaikeaa?) ja esineiden takaisin paikoilleen saattaminen ON helpottavaa kaikenmaailman hypistelyn jälkeen. Mahdollisesti tästä syystä en pidä ollenkaan siitä, että joku tulee keittiööni ”auttamaan”. Tai etenkään siitä, että joka esinettä pitää hypistellä! Taikka se, että kirppiksellä hypistellään jonkun toisen esineitä ja lasketaan se sitten väärään paikkaan, SE sattuu sieluun! En kulje ihmisten perässä korjailemassa tätä maailmanluokan vääryyttä, mutta mieleni tekee sen kyllä sutjakkaasti.

Asioiden laskeminen. Se on mieluista täytepuuhaa aivoilleni. Kauppakassin purkaminen (ja ostosten laskeminen), laatikoiden, portaiden, puiden, ikkunoiden laskeminen… kirjainten laskeminen sanoissa mahdollisimman nopeasti! Se se vasta hauskaa on kuulkaa! Kirjainten jaksottaminen ryhmiin ja niiden laskeminen, wooooh, mahtavaa!! Mah-ta-vaa = 8…

Eikä siinä vielä kaikki. Ne kirjaimet todellakin haluaa tulla järjestellyksi kokojärjestykseen! Siis luonnollisesti sormiin ja kämmenelle. Jeah, olen määritellyt kirjaimille kokojärjestyksen, ettekö tekin? Sen lisäksi, että niillä on myös väri ja feminiini tai maskuliinimuoto. Kirjaimet ei nääs halua, eikä osaa olla muunsukupuolisia. L, vaaleanharmaa, maskuliini. Niillä saattaa olla myös ikäjakauma. Ö on aina vanha, ei koskaan nuori tai lapsi!

Aivoni laskevat sanojen kirjaimia ja järjestelevät kokojärjestyksiä hoputtaen itseään, nopeasti nopeasti!!, aivan kuin maailmanrauha olisi siitä kiinni. Mukavaa ajanvietettä! Eikö teistäkin? Ajatella, että tämmöisiä selvyyksiä ei tule edes miettineensä, ennenkuin lukee jostain testituloksesta, että sinäpä se vasta outo hyypiö olet, ei kukaan laske tällaisia juttuja. Paitsi että mieheni laskee myös asioita. (Ei sentään järjestele kirjaimia!) Vaan voihan olla, että tämän takia olen aika mato päässälaskussa? Näen laskutehtävät laatikkopinoina…. Jaa mutta sehän on jo vallan toinen ceissi.

 

Raparperijälkkäriä sunnuntain kunniaksi

 

Arvelen, että on muitakin, joilla raparperi rehottaa pihassa. Juuri NYT se jo kasvaa isona kuin mikä! Olen kyllästynyt pelkkiin piirakoihin ja siksi kokkailen raparperista nykyään muutakin.

RAPARPERIMASCARPONEMOUSSE

500g (2 prk) mascarponejuustoa

2dl kuohukermaa

1 iso raparperinvarsi (nyt kasvavia pienehköjä varsia kaksi)

2dl sokeria

1 kanelitanko tai noin 1/2 tl kanelia

1 tähtianis

Keitä kuorittu ja pilkottu raparperi sokerin ja mausteiden kanssa hillokkeeksi. Poista mausteet (kanelitanko ja tähtianis) ja jäähdytä. Voit keittää tämän raparperihillokkeen vaikka päivää aikaisemmin tai voit keittää tätä enemmän ja pakastaa esim annospusseissa. Sen ei tarvitse siis olla tuoretta. Kätevää talvenvarallekin!

Sekoita raparperihilloke ja mascarponejuusto yhteen. Joskus mascarpone ei halua sekoittua kovin tasaiseksi, (etenkin jos sekoittelet sitä haarukalla tai lusikalla) mutta se ei haittaa; olen todennut, että viileät mascarponesaaret jälkkärin seassa maistuvat vain ihanilta!

Vatkaa kerma vaahdoksi. 

Lisää kermavaahto kääntelemällä seokseen. Valmista nautittavaksi!

Elli-rouvan perintö

 

Meidän talo on ollut joskus Elli-rouvankin talo. Minulla on välillä hiukan sellainen tunne, että Elli-rouva käyskentelee täällä edelleen. Ja nyt kun tiedän hänen nimensä, voin myös puhutella juuri häntä. Hauska ajatella, että Elli on katsellut samoista ikkunoista, kiivennyt samoja portaita, ehkä istuttanut jotakin puutarhaankin kauan ennen meitä. Hän on myös käyttänyt ihastuttavaa palvelijankelloa, kutsuakseen keittiöapulaisen luokseen, jota mekin joskus leikillämme käytämme. Se kellohan meidät sai ostamaan tämän talonkin!

Nyt tapahtui niin, että naapurimme, jonka kanssa olen jutellut vain kerran tämän 14 vuoden täällä asumisemme aikana, tuli aidan viereen juttelemaan ja kutsui sitten käymään. Miksikäs ei, tuumin, ja kipaisin hänen luokseen saman tien. Hän kertoi talomme historiasta ja erityisesti Elli-rouvasta. Naapurilla oli paljon Elli-rouvalle kuuluneita kirjoja ja huonekaluja, koska hänen edesmennyt miehensä oli sukua Ellille. Todella mielenkiintoista! Haluaisin nähdä vanhoja valokuvia tältä alueelta ja erityisesti tämän talon vanhoista asukkaista. Niitä en vielä nähnyt, mutta sen sijaan sain erään pienen kauniin aarteen, joka on kuulunut Ellille jo 1930-luvulla. Naapurini sanoi, että se oikeastaan kuuluisi tähän taloon, että hän haluaisi, että se palaisi kotiin. Luulen, että Ellikin piti ajatuksesta. Olin hyvin otettu ja toin kirjan tänne hellin käsin.

Kesäkuun alun kuulumisia

 

Hupsista, tulipas tänne pitkä tauko! Joskus vaan on niin touhukas olo ja sopivaa hetkeä alas istumiseen ja kirjoittamiseen ei löydy. Olen täällä kuitenkin hyvin positiivisissa fiiliksissä ja kaikki näyttää muutenkin oikein hyvältä. Viimeinen työpäivä vanhassa paikassa oli maanantaina ja voitte uskoa, että se tuntui mahtavalta! Olin niin hyvällä mielellä, että melkein unohdin kaiken viime vuosia varjostaneen negatiivisen. Toisaalta ei yhtään itkettänyt ajatus siitä, että en mene sinne enää ikinä, en kulje niitä käytäviä enää ikinä, en tee tuttuakin tutumpaa duunia enää ikinä - ainakaan siellä. Aiemmin työsuhteiden lopussa on ollut haikea ja vähän ikävä olo. (Ei siis viimeisen parin vuoden aikana, mutta sitä ennen.) Joten tämä on hyvä merkki!

Olen ollut nyt siis muutaman päivän työttömänä ja tuntuu kuin olisin ollut vapaudessa (puuhata mitä ikinä haluan) kuukauden! Olen saanut tosi paljon aikaan; järjestänyt kuistia, eteistä, konttoria, keittiötä, ruokailuhuonetta ja olohuonetta. Siivonnut ja tehnyt raparperimehua ja raparperi-mascarponemoussea! Nammm! Ottanut vastaan vieraita (ähäps, ihan tosi läheisiä siskoja ovat, mutta suomenkielessä ”vieras” on vähän kimurantti sana - se on sekä ”kyläilijä” että ”tuntematon”! Olispas kiva keskustella tästä jonkun kielentutkijan kanssa.)

Kaiken tuon lisäksi olen jokaisen sadekuuron välissä haahuillut pihassa ja kiskonut märästä maasta Vuohenputkien ärsyttäviä alkuja. Juu, ei todellakaan lohduta sanoa, että ”niitä voi syödä”!! Olen myös ostanut neljä yrttiä; curry-yrtin, lakritsi-yrtin, rosmariinin ja laventelin. Yritin kyllä saada viime kesän ruukkuyrtit talvehtimaan hyvin suojattuna kohopenkissä, mutta toistaiseksi vain Iisoppi näkyy olevan elossa. Muista kasveista kolme on kuollut alkutalven lumettomissa pakkasissa. Ajatella; vain kolme! 

Kuten kuvista näkyy, kävin hakemassa puutarhasta maljakkoon perunanarsisseja ja yhden niistä harvoista tulppaaneista, jotka kukkivat tänä kesänä - kiitos peurojen ja jänisten! - ennenkuin sade muusaa loputkin kukat maan tasalle. Jos olen oikein laskenut, niin täällä meillä on ollut vasta yhtenä päivänä +20 astetta, muuten on ollut melko kylmää (vuodenaikaan nähden) ja sateista. Lukinlilja on kasvattanut kukkaruukussa kolme komeaa vartta ja eilen huomasin, että siellähän on kaksi kukkanuppuakin jo tulossa! Upeaa! Olen kuunnellut pitkästä aikaa Olavi Virtaa, kaikkien aikojen tangokuningasta. Se jotenkin sopii hetkeen ja tunnelmaan juuri nyt.

Huono-onnisten tulppaanien joukossa onnekas selviytyjä on superihana ja hassu Acuminata syn. Tulipa Cornuta! Olen istuttanut viisi sipulia ja vain yksi kukkii. Näitä on pakko hankkia lisää! Pidän omituisista ja erilaisista kasveista. Ihan sellainen punainen perustulppaani on tosi tylsä, mutta tämä on ihastuttava, ihan kuin kynttilänliekki! Eli pähkinänkuoressa kuulumiseni ovat nyt työpaikanvaihtoinnostusta, puutarhainnostusta ja kotoilua. Mitäs teille kuuluu?