Tampereen Teatterin puvustokirppis

 

Yks ihastuttavimpia vaatemyyntitapahtumia on aivan ehdottomasti teatterin puvuston kirppis!! Siitä on tosi monta vuotta, kun olen viimeksi käynyt penkomassa vastaavia aarteita ja nyt tuntui siltä, että pakko mennä edes katsomaan mitä siellä on.

Koska en jaksa seisoskella pitkiä aikoja, päätin ottaa riskin ja mennä Frenckellin edustalle vasta vähän ennen tapahtuman alkua. Paikalla oleva jono järkytti, mutta toisaalta pääsin sisälle kuitenkin jo 20min jonottamisen jälkeen. Joku kertoi tulleensa jonottamaan kolme tuntia ennen ovien avaamista… huh!

Ajattelin, että katselen ja nautin kaikesta hassusta, mitä silmiin osuu. Teatterin puvustoissa sitä kaikkea hassua nimittäin riittää! No ihan alkuun juutuin kenkäpöydän kohdalle. Sitten luikertelin hattupöydän luo. Ja voi ei, se olikin paha paikka! Kahmin käsiini hattuja kuin mieletön. Mutta olen kyllä tyytyväinen aarteisiini!

Minä olen enemmän hattuihminen, kuin pipoihminen. Etenkin, kun nykyään joka paikasta tursuaa sellaisia kondomipipoja, joita ei erkkikään pitäisi. Yleensä olen pitänyt talvihattuja, mutta nyt siihen näkyy tulevan muutos!

Joku voisi kysyä, että missä mä näitä pidän. No, kotona, puutarhassa, museoissa, taidenäyttelyissä, kartanoiden pihoissa. Missä nyt leidihattuja pidetään. Kahviloissa vaikka! Sitä paitsi on harvinaista löytää sopiva hattu, joten sekin natsasi tänään.

Teatterin puvustossa on paljon itse tehtyjä vaatteita, mutta kyllä sieltä voi oikeita vanhan ajan muotiaarteitakin löytää! ’Kaija Ryhänen’ on Tamperelainen klassikkomuotiliike. Jo pelkästään sen takia kannatti tarttua tähän hattuun!

Hattujen lisäksi ostin jalkineet, pyjaman ja paidan. Nämä kaikki yhteensä maksoivat 12€. Kassalla kysyin, että mihin ne vaatteet menee, joita ei myydä. Kuulemma ne lahjoitetaan esim johonkin pienempään teatteriin. Mutta viime vuonna myymättömiä vaatteita jäi kuulemma vain kassillinen! Minä jo ehdin pelästyä, että roskiinko ne menee, mutta ehei. Onneksi!

DIY joulukalenteri

 

Viime vuonna tilasin pari kosmetiikkajoulukalenteria. Niistä toinen, Body Shopin kalenteri, osoittautui käytännölliseksi myös jatkoa ajatellen ja aloinkin tämän vuoden alusta lähtien keräämään näihin numeroituihin pahvilaatikoihin ihan omia yllätyksiä. Sen takia yllätykset onkin ihan aitoja yllätyksiä, koska en voi muistaa mitä oikein olenkaan itselleni hankkinut! Tällä tavoin vikahankintojen määrä minimoituu ja hinnankin voin ihan itse määritellä. Kokonaisuutena tosin olen tänne piilotellut varmaan hintavammat yllärit, kuin jos olisin tilannut kalenterin valmiina pakkauksena. Toisaalta niissä valmiissa on aina joku tuote, joka ei välttämättä natsaa ja sen kalenterin joutuu ostamaan joulun alla kuitenkin kerrallaan isommalla summalla. Sitä paitsi, on ihan itsestä kiinni miten paljon tähän satsaa. Tänne voi piilottaa vaikka lempi-irtokarkkeja, eikä kalenterin hinnaksi silloin muodostu montaa euroa.

Ensimmäisestä rasiasta tuli esiin Melvitan ekokäsivoide! Jeee! 

P.S. Nämä laatikothan voi askarrella kartongista tai vaikka kaurapuuropaketeista itse, taikka kätkeä 24 aarretta vaikka sukkiin, joissa on numero. Mielikuvitus rajana!

Itämerellä tapahtuu outoja

 

Itämerellä on ainakin kymmenien kilometrien alue, jossa sateliittihäirinnän vuoksi laivojen sijaintitiedot katoavat. Tuon katvealueen läpi kulkee reittiliikenne, siis matkustajalaivat, rahtilaivat ja muutkin laivat. Jännittäväksi tämän tekee se ajatus, että se taho joka tätä häirintää tekee, pystyisi ehkä tekemään samantapaista häirintää esim Helsingin yläpuolella, Tukholman yläpuolella, lentokenttien yläpuolella tai missä tahansa muualla. Itämerellä häirintää on ollut huhtikuusta saakka. Ja tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että tuolla katvealueella pystyy toikkaroimaan aika villisti, ilman että sitä huomataan.

Laiva Yi Peng 3, joka katkaisi epäilyjen mukaan tietoliikennekaapelin hiljattain, on myös kiinnostava. Virallisesti valtionjohdon taholta ainakaan Suomessa ei ole vielä julistettu heitä syyllisiksi, saatika, että olisi julistettu mitään valtiota syylliseksi, mutta kiistatta laiva on käyttäytynyt hyvin kiinnostavalla tavalla. Mutta päätä itse miltä kuulostaa, kun kerron laivan liikkeistä seuraavaksi. Teksti perustuu videoon, jossa näkyy Marinetrafficin dataa eli laivojen reittitiedot, vauhti, tuuli ym Itämerellä tuona päivänä.

Sinä päivänä kun kaapeli katkesi, oli merellä melko navakkaa tuulta. Epäilty laiva kuitenkin kulki hyvää vauhtia, 8-9 solmua, kuten muutkin laivat reitillä tuona päivänä. Aika paljon ennen katkaistua kaapelia laiva kuitenkin hidasti vauhtia silmiinpistävästi noin kuuteen solmuun. Minkään muun sillä hetkellä alueella kulkevan laivan vauhti ei hidastunut. Erään teorian mukaan laiva laski siinä kohdassa ankkurin ja alkoi raahata sitä pitkin pohjaa. Laivan vauhti oli tämän jälkeen hidasta ja kulku oli nykivää ja haparoivaa, toisin kuin minkään muun laivan tuolla alueella tuona ajankohtana. On teoria, että laivan oli tarkoitus katkaista kaksi muutakin kaapelia, jotka olivat katkaistun kaapelin ja ankkurinlaskupaikan välillä. Jostain syystä laiva ei siinä onnistunut. Tämän jälkeen meren pohjassa tuli vastaan dyynimäinen kohollaan oleva pohjanmuoto, joka on pitkulainen ja kulkee laivareittiin nähden poikittain. Kun laivan ankkuri oletetusti osuu kohoumaan, laivan kulku melkein pysähtyy, noin kolmeen solmuun, kunnes kohoalue on ohitettu ja vauhti taas hiukan nousee. Muut alueella tuona aikana olevat laivat eivät hidasta tuossa kohdassa. Katkenneen kaapelin kohdalla vauhti taas selkeästi hidastuu entisestään ja kulku on nykivää. Jonkin matkaa tämän jälkeen laivan vauhti pysähtyy ja se jää keskelle reittiä pyörimään noin viideksi minuutiksi. Teorian mukaan tässä kohdassa nostetaan ankkuri. Ankkurin raahausmatka on noin 400 km. Tämän jälkeen laiva jatkaa normaalilla nopeudella, jolla kaikki muutkin laivat kulkevat tuona hetkenä tuolla reitillä. Laivan ankkurissa on todettu jälkiä, jotka tukevat sen käyttöä edellämainitulla tavalla. Outoa, vai mitä?

Jos kiinnostaa, voit katsoa itse videon, jossa asiasta hyvin mielenkiintoista faktaa;

Tästä.

Muutos.art-taidetalo 2024 osa 16

 

Pieni vilkaisu remppatilanteeseen

 

Olen kyllä aika tohkeissani! Huone on nyt tapetoitu ja katto, sekä lattia ovat aiemmin valmistuneet. Listat vaan puuttuu ja kynnys. Kuvissa lattioilla on vielä suojalevyt.

Välillä mietin, kun katselin tapettirullia lattialla, että onko tuo tapetti sittenkin liian haaleaa, mutta nyt kun se on seinässä, se on juuri sopiva! Ei liian rauhaton ja päällekäyvä, ei liian monivärinen, ei liian haaleakaan ja kuvio, sekä sävy miellyttävät kovasti.

Listojen valinta oli tietysti yks projekti. Lattialistoista haluan saman sävyiset kuin lattia, eli tammi. Kattolistoista tulee valkoiset. Kumpikaan ei ole ihan pienin ja suorin mahdollinen malli. Kynnyskysymys kuitenkin on se, että niiden pitää olla kokopuuta! Ja lattialistan sisällä on vielä johtoura. Tuon vanhan ovilistan maalaan itse myöhemmin vaaleaksi, koska se on juuri sitä inhokkiani; vaaleaa lakattua puuta, jota huoneessa ei tämän jälkeen enää nähdä. Tapetoija huomasi, että seinät on vinksin vonksin, kuten niin usein vanhoissa taloissa! En tiedä kännissäkö ne on näitä rakennelleet menemään vai onko se vaan ollu niin että ’ääää, kuhan ny on sinne päin! Ei sitä kukaan huomaa!’ No varsinaisesti se ei mua haittaa onneks.

Sähkötyöt on sitten kolmas asia, josta kehkeytyikin hiukan isompi juttu kuin alunperin pitikään. Huoneen kaksiosaiset pistorasiat, joita oli kolme, oli nimittäin maadoittamattomia. Päädyin yön yli mietittyäni vaihtamaan ne maadoitettuihin ja käyn hankkimassa vanhan malliset joko muovi-, bakeliitti- taikka posliiniversiot. Katsotaan mitä löytyy. Inhoan myös huoneen 80-lukulaista neliönmuotoista valokatkaisijaa, jonka koetan vaihtaa pyöreään ja vanhan malliseen. Tapetin alla ennen kulkeneet johdot päädyin myös viime tingassa vaihdattamaan uusiin lattialistan alla kulkeviin johtoihin. Jatkossa ei katonrajassa sitten kulje enää johtoja, paitsi oven yläpuolella, josta se sukeltaa alas jalkalistan alle ja sitä rataa.

Kuvassa on söpis, talon palvelijankellon kutsunappi. Se systeemi toimii ja me ollaan kytätty kaikkien remppamiesten selän takana ydinpommi kourassa, että ette jumalauta niitä riko! Tämä siis kiinnitetään paikoilleen vaihtamatta sitä mihinkään.

Energiajuomien lisäaineet ja syöpä

 

Ryhdyin oikein perin pohjin pohtimaan energiajuomien olemusta. Huonoahan niissä on sokeri, hiilihappo, happamuus, kofeiini ja lisäaineet, joihin pureudun nyt.

Tein listan niistä energiajuomista, joita olen juonut tai juon edelleen eniten. Dynamit on tosin jäänyt historiaan, koska sitä on hyvin vaikea saada mistään, niin pirun hyvää kuin se olikin! Mutta sitä join kyllä paljon, niin kauan kuin sitä kesti. ED on edelleen vakiojuomani, etenkin kun se on pullossa, jonka voi sulkea pienenkin hörpyn jälkeen ja jatkaa juomista vaikka huomenna, toisin kuin tölkkien kanssa voi tehdä. Teho on suosikki makunsa puolesta, mutta myös siksi, että se on markettijuomista yksi halvimpia. Monster on vankka ostos aina välillä. Battery päätyy käpälääni niin ikään viikottain. Red bull on ihan jees vaihtoehto, etenkin jos haluaa juoda vain pikkutölkin. Kong Strong, joka on Lidlin oma merkki, on halpa ja hyvän makuinen. Tässä vaiheessa sanon, että mieluiten valitsen näistä kustakin aina sen sokerillisen version, enkä halua kovinkaan usein kikkailla makumaailmojen kanssa, koska mulle menee alas parhaiten se ihan perusenergiajuoma ilman mitään mangoja tai muita lisiä. Joten listaan tuli 7 juomaa, joista aktiivisesti käytän 6:tta; Ed, Teho, Monster, Battery, Red Bull ja Kong Strong.

Seuraavaksi tein listan kunkin juoman sisältämästä kofeiinimäärästä ja sokerista. Hankaluus tulee siinä, että osassa energiajuomia kofeiinin määrä ilmoitetaan milligrammoina ja osassa prosentteina, enkä osaa niitä suoralta kädeltä muuntaa vertailukelpoisiksi lukemiksi. Esimerkinomaisesti voin mainita, että Battery ja ED sisältävät molemmat 32 mg kofeiinia, kun taas Dynamitissa sitä oli 35 mg. Kaiken lisäksi Kong Strongista oli tosi hankala löytää netisä kunnon tuotetietoja ja ravintosisältöluetteloa. Oikeastaan sain siitä tietää vain sen, että siinä on 44 kcal sokeria, eli noin 4,5 sokeripalasta desissä. Sitä alemmas yltää vain Monster, jossa on 37 kcal. Seuraavaksi eniten kaloreita on Red Bullissa (46 kcal), sitten Dynamitissa ja Edissä (molemmissa 48 kcal), Batteryssä (49 kcal) ja kaikkein eniten kaloreita löytyy Tehosta (50 kcal). 

Ja sitten niihin lisäaineisiin! Listasta tuli mielenkiintoinen. Numerojärjestyksessä kaikista juomista yhteen kerättyjen lisäaineiden lista näyttää tältä;

E 101 = Riboflaviinit (väri)

E 150a = Sokerikulööri (väri)

E 150d = Sokerikulööri (väri)

E 163 = Antosyaani (väri)

E 200 = Sorbiinihappo (säilöntäa.)

E 202 = Kaliumsorbaatti (säilöntäa.)

E 210 = Bentsoehappo (säilöntäa.)

E 211 = Natriumbentsoaatti (säilöntäa.)

E 330 = Sitruunahappo (hap.est.a.)

E 331 = Natriumsitraatti (hap.est.a.)

E 500 = Natriumkarbonaatti (muu lisäaine)

E 504 = Magnesiumkarbonaatti (muu lisäaine)

E 955 = Sukraloosi (makeutusaine)

Ja tuostahan siis nyt puuttuu kokonaan se Kong Strong, koska en ainakaan netistä pystynyt löytämään sen tuotetietoja/ravintosisältölistoja. Nyt täytyy muistaa, että kaikki lisäaineet ei ole pahoja. Siksi aloinkin tsekkaamaan näitä luupilla ja ylläreitä tulikin vastaan. Vaikka osa lisäaineista esiintyy luonnossa esim marjoissa, niin niiden liiallinen nauttiminen lisäaineena voi olla riski. Esimerkiksi E 200 Sorbiinihappo, joka voidaan eristää pihlajanmarjoista, mutta tehdään yleensä kemiallisesti, aiheuttaa joillekin allergiaa. Siihen en ota kantaa, että millaista allergiaa, miten yleistä se on tai kuinka paljon ainetta pitää sitten kiskoa, jotta allergia puhkeaa. Tästä tulisi liian pitkä tutkimus jos lähtisin näitä avaamaan, eikä mua tällä hetkellä edes kiinnosta riski nimeltä ’allergia’. Eniten kiinnostaa riski nimeltä ’syöpä’.

Olen rinkuloinut listaltani viisi lisäainetta punaisella, koska niistä löytyi isoja riskejä. Seuraavassa lista riskilisäaineista;

E 150d  syöpäriski!

E 210 paljon monenlaisia riskejä

E 211 etenkin, jos säilytetään kuumassa, syöpäriski!

E 330 nivelsärkyriski

E 955 hajottaa solujen DNA:ta ja syöpäriski!

Aika jännittävää, sillä en oikeastaan ollut koskaan tajunnut, että lisäaineista on varsinaisesti tutkittu syöpäriskejä. En tiedä onko nämä vain vahvoja epäilyjä, mutta ainakaan näitä ei ole vielä kielletty. Tosin löysin sellaistakin tietoa, että Suomessa oli ensin osa lisäaineista kielletty, mutta koska EU-tasolla ne on kuitenkin sallittu, ne on otettu uudelleen käyttöön täälläkin. Outoa. Kyllähän sitä aina puhutaan epämääräiseen sävyyn, että ’mitä lie syöpää niistäkin saa’, mutta se, että jostain lisäaineesta tulee nyt konkreettinen tieto syöpäriskistä, on aika järisyttävää.

Sitten vihdoin se kaikkein kiinnostavin yhteenveto, eli että mitä tai montaako eri riskialtista lisäainetta missäkin energiajuomassa on.

Kong Strong; ei tietoa

Red Bull; E 330 nivelsärkyriski

Battery; E 211 syöpäriski + E 150d syöpäriski + E 330 nivelsärkyriski

Monster; E 955 solujen DNA:ta hajottava/ syöpäriski + E 330 nivelsärkyriski + E 210 monia eri riskejä

Teho; E 150d syöpäriski

ED; E 330 nivelsärkyriski + E 211 syöpäriski + E 150d syöpäriski

Dynamit; E 150d syöpäriski

Auts! Eli olenko juonut 20 vuotta syöpäriskiä aiheuttavia juomia (plus että näitä samoja ja paljon muita lisäaineita on lähes kaikessa, mitä syö?!) No näinpä olen tainnut tehdä. Varsinaisesti en nyt hyppää kaivoon tämän tiedon vuoksi, mutta tutkin entistä kriittisemmin omia juomiani. ED ja Battery näyttävät olevan kahden syöpäriskilisäaineen rikastamia juomia, jonka lisäksi molemmissa on se nivelsärkyriskilisäaine. Taidanpa heittää hyvästit molemmille! Yhtä syöpäriskilisäainetta sisälsivät puolestaan Dynamit, Teho ja Monster. Dynamitissa ja Tehossa ei ollut muita riskilisäaineita, mutta Monsterissa oli myös solujen DNA:ta hajottava riski, nivelsärkyriskiä ja sellaista lisäainetta, josta on paljon monenlaisia riskejä. Red Bull saa sinänsä ’puhtaat paperit’, että se sisälsi vain nivelsärkyriskilisäainetta. Ja Kong Strong jäi toistaiseksi mysteeriksi. 

Haluan vielä alleviivata, että tässä käsiteltiin vain näitä juomia, joita itse juon, ei siis kyseisten merkkien kaikkia juomia tai näitä merkkejä yleisesti, eikä erikoiseriä, jotka on makeutettu erikseen tai ovat sokerittomia. Näin lonkalta heittäisin, että ei niissä sokerittomissa ja erikoisjuomissa ainakaan vähemmän ole lisäaineita, mutta saattaa olla, että osa mainitsemistani lisäaineista on korvattu jollain muulla, vähemmän haitallisella. En tiedä paljonko näitä juomia sitten pitäisi juoda, jotta syöpä tulisi. Ja minullahan juuri oli syöpä, tosin ei vatsaan, suolistoon, ruokatorven alueelle liittyvä. Ja sitäkin mietin, että mitä syöpää riskilisäaineet sitten voivat aiheuttaa? Että jos aine, kuten esimerkiksi E 955 sukraloosi, joka tutkimusten mukaan hajottaa solujen DNA:ta ja sukraloosin hajotessa syntyy ainetta, joka vaurioittaa perimää, niin voiko se todella aiheuttaa ihan minkä tahansa syövän?

Aihe kiinnostaa niin paljon, että aion vielä tehdä erillisen jutun lisäaineista yleisesti.

 

Kuntoutushakemus

 

Mulle esitettiin eläkevakuutusyhtiöstä, että jos kuntoutustukea ei saa, voi hakea ainakin kuntoutusta. Enpä nyt varsinaisesti edes tiennyt mitä se konkreettisesti tarkoittaa, mutta hain sitä kuitenkin ja ajattelin, että onhan se vähän kuin joulukalenterin luukku, että jotain kivaa sieltä avautuu. (Vahvaa sarkasmia!) No niin, kerrankin olin ihan ajan tasalla ja älysin katsoa el.vak.yht.:n sivuja saman tien, kun hakemus oli käsitelty loppuun. No kyllä te arvaatte. Tyhjän saa pyytämättäkin, eli en oikeastaan edes tajua miksi näen vaivaa hakemuksiin koko ajan, kun kuitenkin tulos on aina ’evätty’. Minä olen vissiin sitten se henkilö, jonka ei ainakaan kannata lotota. Mitään yllättävää kivaa tuplapottia ei ole tulossa mistään suunnasta. (Ja minä kun aina olen salaa toivonut, että jonain päivänä jostain ameriikan ihmemaasta pomppaa salkkumies, että tässä perintö tuntemattomalta sukulaistädiltä. Ha!)

Ja perustelut eväämiselle; ’sinulla ei ole sairaus, vika tai vamma, joka aiheuttaa lähivuosina todennäköisen uhkan joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.’ Näin se menee. Marisen täällä turhaa. Niin ku lapsena usein sanottiin; ”menet nyt vaan!” ”Reippaasti nyt vaan!” Saatana. Pitääkin ruveta nyt oikein reippaaksi. Mitähän sitä keksis? Auttaisko, jos ne eduskuntatalon pylväät kävis spreijaamassa mustikkamehulla siniseksi? (Se oli vitsi.) Mä oon vähä sellanen, että kun tarpeeksi monta kertaa lyödään ovi nenän edessä kiinni, niin mä ryhdyn vittumaiseksi. Oma sota yhteiskuntaa vastaan. Todellakin nyt vedän kotiinpäin niin paljon kuin ikinä vaan pystyy! Välitän vähät mistään ja teen kaiken just ihan vaan oman nokkani eteen. 

Tein juuri valituksen liiton kassan toiminnastakin. Arvatkaa mihin sen voi tehdä? Sinne liiton kassan viestiboxiin! (Hah hah haaa!!!) Hypin melkein tasajalkaa puhelimessa, kun soitin liittoon ja sitten kassaan ja vaadin jotain tahoa, mille sen valituksen voi tehdä. No tavallinen viesti kassan käsittelijälle eroaa valituksesta vain niin, että valitukseen kirjoitetaan, että tämä on valitus, haluan, että tämä toimitetaan käsittelijää ylemmälle taholle JA haluan, että minuun otetaan yhteyttä sieltä. Mutta olenkohan hiljan lukenut, että Kelasta on valitettu kuluttaja-asiamiehelle, tai jollekki…? Se on mun seuraava suunta ehkä sitten. 

Aika kiva, että mun ansiosidonnainen loppui juuri. Seuraavaksi väsään päivärahahakemuksia Kelaan. Arvaten siellä asiat junnaa omassa kelatahmassa ja oon taas ihan suden suussa asioitteni kanssa. Mutta en jaksa nyt ajatella sitä. Ja mähän voisin nyt hakea kuntoutusta sitte Kelalta, mutta en enää jaksa! Ei huvita yhtään!

Loppukevennys tulee tässä; Liiton edustaja oli sitä mieltä puhelimessa, että ei liitto ole tehnyt mitään, että kassa on tehnyt sen virheen! (Kun pohdin hänelle, että taidanpa erota liitosta.) Ja että ’voit erota kassasta, ja palata YTK:hon, mutta liitossa voit silti pysyä’. Ja tämä tarkoittaa siis sitä, että maksaisin jäsenmaksua sitten SEKÄ liittoon, että kassaan, eli YTK:hon!! Ei hyvää päivää ja sanonko mitä! Ja minä kun juuri oon yrittäny karsia menoistani kaikenlaista, että saisin muutaman kympin kuussa enemmän elämiseen. Hyppäisin mieluiten koko yhteiskunnasta pois, jos pystyisin! Missä se aikakonekin viipyy??!!

Maalaishiiri suuren maailman keikalla

 

Olin eilen Tampere-talossa kuuntelemassa Suzi Quatroa!

Oikeastaan hän on mun miehen nuoruuden idoli, mutta minä en ennestään tiennyt hänestä muuta kuin nimen. Mutta ei se haitannut! Siksi en anna tässä nyt mitään musiikillista reportaasia tai bändianalyysiä, vaan keskityn muutamiin pohdintoihin, joita keikan aikana mieleen kumpusi.

No ensimmäinen huomio Tampere-talossa oli, että tämä taitaakin olla varsinainen ’entisten nuorten’ kekkeri! Varsin keski-iän ylittänyttä yleisöä liiteli paljeteissaan siellä täällä. Joten sovin oikein hyvin joukkoon! Paitsi, ettei mulla raasulla ollut paljetin paljettia. Ihan keikan alkumetreillä löysin itseni syvältä jännittävistä pohdinnoista, nimittäin että mitähän ne ajattelee meistä suomalaisista? No varmaankin, että voi noita parkoja, annetaan niille nyt vähän tuulahdusta suuren maailman meiningistä, ennen kuin Putin valtaa koko maan ja kaikki on myöhäistä. Saavatpa sitten muistella glamourin hetkiä tältä illalta. 

Suzi tuntui yllättyvän, kun vastauksena hänen kysymykseensä, että kuinka moni ymmärtää mitä hän puhuu, kaikki nostivat kätensä ylös. Meillä ei puhuta venäjää, vaikka kummallista ja käsittämätöntä kieltä mongerretaankin. Vanhempani kävivät muuten joskus 90-luvulla Kanadassa sukuloimassa ja ihmettelivät, kun siellä jotkut yhä luulivat suomalaisten vieläkin elävän jotain 1920-lukua, suunnilleen juuri torpparilaitoksesta päässeenä ja yhä piikomassa juoksentelevina. Että siltä kantilta ajatellen joku jenkkitähti voi luulla Suomesta mitä tahansa. Että ollaan kaikki kommunisteja ja haikaillaan Murmanskiin tai Siperian aroille, vaikka oikeesti meille riittää ihan hyvin Raahe ja Pohjanmaan lakeudet!

Keikan alkua kieltämättä häiritsi se, kun järkkärit kiersivät yleisössä estämässä ja kieltämässä videokuvaamista. Että olisiko se kuvaaminen sitten ollut niin paha? Kai se olis. Siksi uskalsin ottaa bändistä vain yhden kuvan, enkä videotaltiointia ollenkaan. Sain silti järkkäriltä väliajalla huomautuksen ulkotakista, joka oli käsikynkässä. Että jos kaikki 1200 ihmistä lähtee ryntäämään ovelle, niin yksikin takki on hyvin vaarallinen lattialla! Ymmärrän. Puin sen sitten loppuajaksi päälleni, sillä nämä typerät kylmä-kuuma-fiilikset poukkoilee yhä päivieni rattona. Mutta ihmeekseni huomasin, ettei kaiken maailman kainalossa kulkevia lurexishaaleja ja huppareita ja hattuja ja laukkuja kielletty. Mun takkiinko ne kaikki kompastuu ja tukehtuu? Sorge sitten siitä.

Väliajan jälkeen keikka jatkui mielestäni kovaäänisempänä kuin ensimmäisellä puoliajalla. Ja mä olin just ehtiny sanoa miehellekin, että onpa kiva, kun täällä ei volyymi ole aivan tapissa, eikä satu korviin, etenkin kun taas unohdin ne korvatulpat kotiin. Viimeiset puoli tuntia olivat enemmän korvakärsimystä, vaikka musiikki toki hyvää olikin. Mutta miksi volyymin pitää olla niin perkeleellinen, että sitä voi kuunnella vain korvatulpat päässä? Vähä ku menis ravintolaan, mutta ottais ensin jonku tabletin, joka vaimentaa maut. Eikö se oo aivan järjetöntä? Tai että mennään leffaan aurinkolasit päässä. Tai saunaan jossain kylmäpuvussa. Mikä tätä maailmaa vieläkin vaivaa, kun se musiikki on aina niin lujalla kuin vaan pystyy napista vääntämään? (Eikä se silti kai ole yhtä lujalla kuin vaikka 80-luvulla.) Voin kertoo, että mun tinnitus oli huumaavan voimakas kun lähdettiin pois keikalta ja nytkin se on kyllä epätavallisen suurta. Miks ei päässä ole volyyminappia, että vois edes joskus vääntää tinnituksen mutelle?

Liitto ja Kela pelleilee mun kustannuksella

 

Voi ziisus, mulla on hermot niin riekaleina. Muistanette, kuinka jouduin ihan kohtuuttomaan tilanteeseen viimeks, kun odotin liitosta ansiosidonnaistani? He odotteli silloin Kelan päätöstä saikkupäivärahasta, jota en ollut edes hakenut. Selitin sen heille moneen kertaan, että se ’hakemus’ on virheellinen, että en edes voisi saada saikkupäivärahaa enää, kun se koko 300 päivän kakku tuli käytettyä jo. Ja laitoin heille vielä liitteeksi Kelan viimeisen maksuilmoituksen josta näkyy, että saikkupvraha päättyy heinäkuussa. Tämä oli siis tilanne syyskuussa, että tätä vatvottiin pitkällisesti. Sain liitosta ansiosidonnaisen tilille vasta 28.10. kun hakemus oli tehty 22.9. (ja hakemusta tehdessä edellisestä rahasta oli jo 4 viikkoa, eli tässä jo tuli yhteensä 9 viikon tauko rahojen saamiseen!) Soitin silloin syyskuussa myös tietysti Kelaan, että poistakaa se haamuhakemus please. En ole sitä hakenut, mutta se on pamahtanut automaattisesti sinne hakemukseksi sen takia, että lääkäri lähetti syyskuussa vahingossa B-lausunnon eläkevakuutusyhtiön sijasta Kelaan. He lupasivat poistaa väärän hakemuksen.

No, jostain syystä liiton kassa sitten päätti maksaa mulle viimeinkin 28.10. tosiaan sen rahan, mutta viestittivät samalla, että mun tulee lähettää heille ennen seuraavaa hakemusta pari paperia lisää. Tein sen tietysti ja siksi ällistys olikin nyt aika perkeleellinen, kun viikonloppuna näin meilissä viestin, että liiton kassan viestiboxissa olisi mulle jotain viestiä. Koska olin mökillä, en heti päässyt asiaa setvimään ja karu todellisuus paljastui mulle vasta sunnuntai-iltana, kun kävin kotiin palattuani lukemassa, että mitähän perkeleen tärkeetä asiaa niillä nyt taas on. Semmoistahan siellä sitten oli, että he odottavat Kelan saikkupäivärahapäätöstä!! Meinasin revetä liitoksistani! Mitä helvetin saikkupäivärahapäätöstä, kun sellaista ei edelleenkään ole olemassa! Pistin sinne viestiboxiin äreän vastauksen, että miksi tätä pitää vatvoa taas, kun asia oli jo pöydällä aiemmin ja olen sen jo pitkällisesti ja perusteellisesti selvittänyt teille. Arvasin kyllä, että Kela taitaa olla nyt tämän takana ja menin katsomaan Omakelaa. Siellähän se keskeneräisenä oleva saikkupäivärahahakemus näkyy, edelleen! Voi paviaani! En varmasti ole ainut, jota on kohdeltu aivan uskomattomalla tavalla Kelan ja liiton taholta, mutta raivostuttaa se silti, koska nyt on kyse mun elämästä ja mun pikkurahoista, etenkin nyt joulun alla!

Yritin soittaa liiton kassaan, mutta voi voi kun kello sattui olemaan jo 12.20 ja heille voi soittaa ainoastaan kello 12 saakka! Ainut mitä saatoin tehdä, oli soittaa vielä Kelaan ja pyytää niitä nyt todellakin poistamaan hakemuksen, jota en ole hakenut, koska se sekoittaa mun koko elämän! Puhelinpalvelun henkilö ei voi poistaa sitä (eipä tietenkään) mutta hän sentään laittoi kiireellisenä viestin asian käsittelijälle. Ihan mahtavaa kela ja liitto, saitte mut taas itkemään! Sitä ei olekaan viime viikkoina tapahtunut enää kovin montaa kertaa. Niin valtavaa turhautumista, pettymystä, epäreiluudentunnetta. Mitä luulette lukijat, voiskohan tästä tehdä valituksen jollekin asiamiehelle? Että vatvotaan samaa väärää asiaa moneen kertaan, luetaan virhemerkintöjä kuin piru raamattua. Mulla on joka tapauksessa vahvasti mielessä nyt erota liitosta ja palata YTK:n helmoihin, jossa ihan tyytyväisenä jo olinkin vuosia. Mitä iloa mulle on ollu liitosta? Ei varsinaisesti kyllä yhtään mitään, mitä en olisi saanut myös Yleisestä Työttömyys Kassastakin. Harmia kyllä on ollut sellaisella hetkellä, kun ei jaksaisi mitään ylimääräistä vääryyttä.

Energiajuomat

 

Viime viikolla vajosin raha-asioiden suhteen ankeuteen ja päätin, että alan vähentää energiajuomien käyttöä. Siitä sain ajatuksen kirjoittaa kattavammin aiheesta energiajuomat. Olen eläissäni ollut koukussa kahteen asiaan; sokeriin ja energiajuomiin. Sokerinsyönti on nykyään aika hyvin hallinnassa, mutta energiajuomat ei oikein. Ekan kerran koukutuin energiajuomiin 2004, kun olin työharjoittelussa ja silloinen työkaveri oli koukussa Ediin. No arvaahan sen, mihin minäkin sitten koukutuin. Siihen aikaan energiajuomavalikoima oli hyvin suppea; myytiin ehkä kolmea neljää eri merkkiä (ainakin siis Ed, Battery ja Teho, ehkä myös Red Bull) ja Ed valikoitui näistä mun juomaksi. No olihan se hyvää! Minähän olen siis vahvasti makuorientoitunut, eli esim alkoholissa mua ei useimmiten pätkääkään kiinnosta se humaltuminen, vaan juoman maku!

Jotenkin sitten pääsin siitä Edistä ohi ajan mittaan. Varmaan töiden loppuminen tai joku sellainen muutos oli sysäys sen juoman jatkuvan lipittelyn vähentämiselle. Hahmotin totta kai itsekin jo silloin, että tähän mä olen koukussa, mutta silti se juoman maku ja se tunne kun kylmä hiilihappoinen juoma valuu kurkusta alas oli vaan niin ihanaa. Joskus tämän ajanjakson jälkeen kävimme Virossa Superalkossa, jossa siis myydään muutakin juomaa kuin alkoholipitoista, ja sieltä löytyi sellainen energiajuoma kuin Dynamit. Ja voi luoja, se vasta ihanaa olikin! Sitä ei koskaan tullut Suomen kauppoihin, ainakaan laajemmin, mutta meillä oli kellarissa kolme 24:n tölkin lavaa. Ja minä join ne kaikki. Voi apua! En siis tietenkään nopeasti, mutta sanotaan nyt että noin vuoden kuluessa. Siinä oli toinen koukku. Kun ne tölkit loppui, tuli aika orpo olo, koska mikään Suomessa myytävä energiajuoma ei ole maistunut koskaan niin hyvältä kuin Viron Dynamit.

Sitten join vuosikausia energiajuomia satunnaisesti, vähemmän kuin kerran viikossa siis. Kunnes vanhassa työpaikassa alkoi hermoa kiristää ja tarvittiin jotain tsemppaavaa joka työpäivän alkuun. Otin tavaksi ottaa energiajuoman töihin ja avasin sen heti, kun olin aamukahvilta päässyt työpisteen ääreen ja join sen sitten päivän aikana hitaasti loppuun. Ja sitten taas hoksasin, että hemmetti, koukussa ollaan! Aloin vähennellä sillä tavalla, että vaihdoin Ed-pullon (joka on 0,5 ltr) tölkkeihin, jotka on 3 dl. Ja sitten vähitellen Red Bull -tölkkeihin, jotka oli silloin pelkästään niitä pienempiä, eli 2,5 dl. Se toimi aika hyvin ja pääsin taas pahimmasta eroon. Alanvaihdon aikoihin valuin taas eneneviin energiajuomamääriin. Eikä sitä helpottanut syöpädiagnoosi ja sen tuomat moninaiset stressitilat. Eli nyt olen juonut yli vuoden ajan (paitsi sairaalassa) vähintään yhden tölkin päivässä. Ja se on kyllä kaiken kannalta liikaa!

Halvimmillaan energiajuomiin menee viikossa suunnilleen vähän yli 7€, eli vuodessa paljon yli 365€ ja se on jo hirveä asia!! Mutta koska en juo joka päivä halvinta juomaa, niin kalleimmillaan niihin voisi palaa 56€ viikossa (jos kallein juoma on 8€/tölkki - ja kalliimpiakin saattaa jo olla!) ja se tekis järkyttävät 2920€ vuodessa! No ite välttelen yli kolmen euron juomia, mutta silti. Jo rahallisestikin energiajuoma on ihan uskomattoman paska valinta. Puhumattakaan sitten siitä, mitä se tekee hampaille. Hammaskiille liukenee vähitellen ja tekohampaat väijyy nurkan takana, auts!!  Kofeiini aiheuttaa sydämentykytyksiä, sokeri lihomista ja makeutusaineet vaikka mitä muita huonoja asioita - niistä toisessa postauksessa! Ja nämä mun laskentakaavathan ottaa huomioon vain yhden energiajuoman päivässä. Sitä suuremmassa suossa on, jos juo päivässä kaksi, kolme, neljä tai vielä enemmän.

Sokeri. Esim Ed originalissa on 48 kaloria/ desi, eli pullossa on 240 kaloria. Se on aika paljon! Desi Ediä on sama, kuin laittaisit pieneen desin kahvikuppiin noin 5 sokeripalaa! (Sokeripalassa on noin 10 kaloria.) Tämä onkin hyvä muistikaava, sillä olen aina kaupassa kuutamolla, että onks tää vähän vai paljon, jos katon ravintosisältölistaa. Mutta jos muistaa, että nolla pois perästä, taikka toisin sanoen desimaalipilkun siirto yhden pykälän vasemmalle, vastaa sokeripalojen määrää, niin pysyy jossain järjellisessä mitassa asioiden kanssa. Edissä siis 48 kaloria = 4,8 sokeripalaa. Mutta samalla täytyy muistaa, että sokerittomaan ruokavalioon ei saa mennä, sillä se vasta vaarallista on!

Eli tilanne on nyt se, että olen juonut energiajuomia yhden per päivä (joskus harvoin erikoistilanteessa kaksi), ja aion vähentää niitä neljään viikossa. Miksi neljään, miksi ei nollaan? Koska olen jo tähän ikään mennessä tutustunut kroppaani ja päähäni sen verran, että sadasta nollaan -tyyppinen tiputus ei ikinä onnistu, vaan heilauttaa tilanteen vielä pahemmaksi. Mulle toimii se systeemi, että huijaan itseäni ’pikku hiljaa’ -metodilla. Mä mietin tarkasti ne päivät, kun haluan juoda energiajuomia ja nehän on viikonloput (pe-su) ja viikolla yksi päivä, olkoon vaikka ke. Mutta on myös erikoistilanteita, esim lapsuudenkodissa käyminen, jolloin juon energiajuomia ehkä enemmän kuin normaalisti ja niissä mulla onkin sitten haastetta. Ajatus on se, että ensi vuoden alusta voisin taas tehdä pienen vähennyksen energiajuomien määriin ja sitten taas jonkin ajan kuluttua vähän ja vielä taas, kunnes päästään lukemaan yksi viikossa. Se on jo niin vähän, että se voi jo vahingossakin jäädä pois, eikä kroppa tai mieli kaipaa sitä enää. Mutta tällä aloitetaan! Ja tavoite on, että kesällä energiajuomakoukku on vaan muisto, paino laskee ja muutenkin elämä on terveellisempää. Palaan asiaan siis silloin.

Muutos.art-taidetalo 2024, osa 15

 

Mökkitunnelmia

 

Mökki, lämmin, kodikas pesä. Rakennettu joskus 1960-luvulla anopin sukulaisille. Kerroksellisuus; huonekaluja ja esineitä joka aikakaudelta. Itse tehtyä ja ostettua. Vanhanaikainen. Yksinkertainen. Paljon luonnonmateriaaleja ja kuluneisuutta. Tänne voi asettua ja vain olla. Ei ole suihkuja tai huoneita. Eteinen, olohuone, makuuhuone ja ruokailuhuone kaikki samassa vähän yli kymmenen neliön tilassa. Pieni keittokomero ja maailman pienin sauna seinän takana. Ikkunat järvelle. Vanha ulkohuusi. Myrskyllä kaatunut puu, josta en ikinä olisi arvannut; se hyväkuntoisin pihan kymmenistä puista. Onneksi ei mökin päälle! Pressuautokatos lentänyt joulukuusen taakse kasvimaalle. Ihme, ettei mitään sen vakavampaa. Puidenhakua, kirjan lukemista, joku elokuva. Makkaranpaistoa ja lumessa keekoilua. Ihan vaan ei-mitään. Se on parhautta!

Vielä vähän uskonnosta ja uskosta

 

Niin kuin tässä muutama päivä sitten sivusin aihetta tässä, niin jotenkin tämä ’uskonto’ jäi mieleen vielä pyörimään yleisemminkin. Minä en kuulu kirkkoon, en lahkoon, en mihinkään uskonnolliseen jengiin. Olin lapsena perus-luterilainen, mutta erosin kirkosta heti aikuisuuden kynnyksellä, kuten melko moni kai tekee. Lapsenusko alkoi vaihtua teini-iässä omiin pohdintoihin. Luin paljon kaikenlaista henkimaailmaa koskevaa ja parapsykologista kirjallisuutta ja mietin omia kokemuksia. Missään vaiheessa en kokenut olevani sillä tavalla ateisti, että en uskoisi mihinkään henkimaailman juttuihin, sillä olihan meillä suvussa vahvaa kykyä siihen suuntaan. Jo lapsena koin vahvasti henkimaailman ja tajusin, että mulla on vahva intuitio tai vaisto asioista. Tapahtui asioita, joita ei voi sattumalla tai järjellä selittää. Samanlaisia juttuja tapahtui isälle ja isän äidille. Luulin joskus, että kaikki kokee niin, että hengen voimat on suuria kaikilla. Myöhemmin tajusin, että läheskään kaikki ei edes usko mihinkään henkimaailman juttuihin, saati että kokisi mitään itse. Moni ajattelee rationaalisesti ja järjellä ja on vahvasti sitä mieltä, että kaikki on järjellä selitettävissä tai puhdasta sattumaa.

Minusta ihminen ei kaipaa uskontoa, vaan sisäistä uskoa, mikä se sitten onkin. Siinä kohdassa, kun aletaan tehdä uskosta organisaatiota ja luomaan järjestyssääntöjä ja velvoittamaan ihmisiä johonkin yhteiseen toimintaan, esimerkiksi kirkossa käymiseen ja rukoukseen ja syntien anteeksi pyytämiseen, aletaan valua pahasti harhakujille. Minusta usko on pyhä asia, johon ei pidä sekoittaa sääntöviidakkoa ja ahdistusta. Pahimmillaan luterilaisuudessakin niin, että ’jos et usko oikealla tavalla, joudut helvettiin’. Yhä on hyvin tavallista ajatella, että vainajat on joko ’hyvällä tai pahalla puolella’ ja se puistattaa mua. Ihan oikeesti…?! 

Mä en usko helvettiin. Se on ollut tosi kätevä keino suitsia ihmisiä tietynlaisiin toimiin kautta tuhatvuotisen historian täällä kristillisessä Suomessa. Minä uskon, että kuoleman jälkeen on henkimaailma ja se on kaiken hyvän olon ilmentymä. Kunnes synnytään uudelleen tänne maan päälle. Se helvetti-skenaario on suorastaan huvittava. Mietitääs vähän; on siis jumala, joka on kaiken luonut ja hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja se sitten jakaa osan ihmisistä helvetin lieskoihin ikuisiksi ajoiksi? Kuulostaapa reilulta mieheltä, sillä lähinnä miehenä hänet kuvataan meidän uskonnossa. Että hän antaa ohjeet ja jos lipsut niistä, voit joutua helvettiin, ellet anele armoa? Ja jos epäilet koko systeemin olemassaoloa, joudut varmasti helvettiin? Ei kuulosta kivalta tyypiltä. Mulle tulee lähinnä mieleen psykopaatti, jonka nilkassa me roikutaan anelemassa, että älä rankaise ja kaiken kukkuraksi sanotaan sitä kaiken hyvyyden ilmentymäksi! Hyi saakeli.

Jos joku ihminen toimis niin, se tuomittais puistatuksin vankilaan lusimaan elinkautista kakkua, tai ainakin niin kuuluis tehdä. Mitä paremmin meidät on aivopesty uskomaan raamatullisen jumalan hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, sen varmemmin me ei huomata tässä kuviossa mitään kieroa. Siksi uskonto sysätään jo lapselle ja jos hän on kuuliainen, niin hän pitää siitä sokeasti kiinni kuolemaansa saakka. Koska jos harhautuu edes miettimään, niin voi tosiaan joutua sinne väärälle puolelle. ’Minä ainakin uskon, koska näin mulle on vanhemmat opettanu’ - niin tietysti on opettaneet, koska heillekin on opetettu ja siitä taaksepäin noin 30 sukupolvea jokaiselle lapselle on opetettu. Paitsi että siellä kaukaisuudessa (noin tuhat vuotta sitten) oli aika, kun uskottiin eri tavalla ja jos sitä ei jätetty taakse kristinuskon saavuttua, seurasi kaikenlaisia sanktioita. Vielä 1700-luvulla papit on tehneet ilmoituksia pyhistä lehdoista ja saaneet ylempää käskyjä, että ne pitää hävittää. Kukaan seurakuntalaisista ei silti ole ollut halukas puiden kaatohommiin, joten siinä on ollut papeilla aikamoinen problem.

Toki uskonnoissa on paljon hyvääkin. Tai ainakin entisaikaan on ollut varmaan lohduttavaa, kun perheen 13:sta lapsesta kuoli 10, ajatella, että jumala otti heidät armollisesti jo nyt tykönsä. Mutta minusta uskoon ei tarvita organisaatioita, sisäinen tunne ja varmuus riittää. Ei tarvitse käännyttää ketään, ei tarvitse olla huolissaan että olenko nyt rukoillut tarpeeksi usein ja lujasti. Elämisen säännöt on tottakai yhteiskunnalliselle olemiselle perusta, mutta ei siihen tarvitse sekoittaa helvetin tulia ja kirkollisveroja tai ahdistusta ylipäätään. Minä en ole ikinä kokenut tarvetta käännyttää ketään, mutta juttelen mielelläni asioista. En myöskään puutu kenenkään uskoon, ellei hän tee sillä pahaa muille (ja siinä kohtaa tulee mulla se lahkoviha esiin). Mutta myöskään en tykkää siitä, että mulle tullaan sanomaan, että ’kyllä säkin vielä pelastut’. En suutu, jos mun puolesta joku rukoilee, koska hän varmasti tarkoittaa pelkkää hyvää, mutta kun esiin astuu uhkauksen kaltainen painostus ja annetaan ymmärtää, että olet menossa suoraa päätä helvettiin, ellet tee käännöstä, niin siihen minä viittaan kintaalla. Ehkäpä siihen voisi seuraavan kerran tokaista, että ’no helvetissä nähdään!’ He he.