Diagnoosien dominoilmiö

 

Diagnoosien Dominoilmiö, taikka siltä se ainakin tuntuu! Mutta kerrotaan nyt hyvät asiat ensin. Olin eilen syöpäkontrollissa ja sain puhtaat paperit, eli mitään huomautettavaa ei ollut. Waude, olin superkiitollinen ja niin hyvällä mielellä! En kyllä edes oikeastaan jännittänyt tätä kontrollikäyntiä. Muutenkin tunnen olevani mieleltäni tasapainoisempi syövän suhteen nykyään. Toki, jos tuntuu, että henkisesti jonkun asian takia kuppi menee nurin, purskahdan yhä varsin helposti itkuun. Hoitojen lopettamisesta on nyt 9kk ja 10 päivää. Kun kaksi vuotta on kulunut hoitojen päättymisestä, voin huokaista helpotuksesta, koska pahin riskiaika on takana silloin. 

Ja koska olen hyvin kirjaimellinen ihminen, niin minusta nämä kontrolliajat menee jotenkin oudosti. Kun siis sanotaan, että ekan vuoden käyn kontrollissa kolmen kuukauden välein ja sitten tokan vuoden neljän kuukauden välein, niin mulla on nyt ollu näitä kontrolleja näin; eka joulukuun lopussa, toka maaliskuussa ja sitten eri lääkärillä toinen käynti hyvin pian tuon jälkeen, koska eka lääkäri oli mielestäni huono. Sitten kolmas kesäkuussa ja neljäs nyt. Koska vuosi tulee täyteen joulukuussa, mielestäni kolmen kuukauden päästä pitäisi olla se viides aika, eli joulukuussa. Mutta uusi aika laitettiinkin vasta neljän kuukauden päähän. Tämä nyt on vähän hiuksien halkomista, mutta sillai mä sen kuitenkin ajattelisin. No, toivotaan, ettei tuo yksi kuukausi heilauta venettä yhtään. Tässä munasarjasyövässä se yksikin kuukausi voi pahimmillaan olla matka täydestä terveydestä parantumattoman sairaaksi (niin että syöpä on levinnyt joka puolelle) ja kuolemaan.

Teehuone The Hidden

Kerroin eilen syöpälääkärille, että oikea polvi on ruvennut olemaan öisin kylkeä kääntäessä kipeä, siis tosi kipeä! Jaahas, se on sitten alkavaa nivelrikkoa, sanoo hän. Nivelrikkoa?! Sitä olin vähän aavistellutkin tässä lähiviikkoina kyllä. Mutta tarkemmin ajatellen; nivelrikko tulee hyvin yleisesti juuri mun ikäisille naisille polviin ja lonkkiin, etenkin jos on vähän ylipainoa, kuten mulla on, painoindeksin ollessa 28,1. Tajusin siis näin takautuvasti, että mun kaksi vuotta sitten alkaneet lonkkakivut onkin olleet alkavaa nivelrikkoa! Luin jopa, että inkivääri auttaa myös nivelrikkoon joidenkin tutkimuksien mukaan yhtä paljon kuin tulehduskipulääkkeet! Ja ainakin mulla se on poistanut lonkkakivun monta kertaa. Nykyään lonkissa on sellaista köpöttelyyn johtavaa jäykkyyttä, jonka olen luullut johtuvan Letrozoleista! Jäykkyyttä ja hetkittäistä arkuutta myös. No, nivelrikkoa ei voida parantaa, mutta kylläkin kipuja voidaan helpottaa ja etenemistä voidaan hidastaa. Lääkärin ohje oli, että reisilihasten vahvistaminen auttaa, eli uiminen, vesijuoksu ja vesijumppa on hyviä! Pitää ilmeisesti ryhtyä monipuolistamaan tuota vesiliikuntaa!

Ja se dominoilmiö tulee väistämättä mieleen, kun miettii mitä kahden vuoden sisällä on tapahtunut; lonkkakivut, kiertäjäkalvosinoireyhtymä oikeassa olkapäässä, kolesterolilääkkeet, munasarjasyöpä, verenpainelääkkeet, ranteen jännetulehdus ja nyt polvikivut! Voi jestas, enpä nyt oikein tiedä mitä sanoa. Vanhuus tulee? Ei perhana! Liikkuminen on tärkeää ja tämä kaikki on kyllä sitä vaikeuttavaa, joskin yleistä ja ainoastaan hidastavaa, jos tarkkoja ollaan. Lopulta nivelrikko voidaan leikata, mutta sitä ennen niveliä ei edes kuvata. Näin siis sanoi lääkäri eilen. Hoh hoijaa. Letroja ei vaihdettu siis, vaikka olin sitä suunnitellut jo pari kuukautta. Rinnakkaislääkkeillä on samat hankaluudet ja nyt kai mun kroppa on aika tottunut jo Letroihin. Ja koska lonkka- ja polvikivut johtuukin ihan muusta, niin mitäpä niitä lääkkeitä sitten vaihtamaan. Kiinnostavaa kyllä! En näe itseäni vähentämässä liikkumista seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta kenties kroppa päättää toisin? Ainakin uimahalleista tulee nyt mun toinen olohuone.