Tämä pimeä huone, jonka seinille heijastettiin kuvia, oli lumoava. Kiertelin hiljaa ihmetellen kuvan luota toisen luo. Valokuvissa tämä ei tietenkään välity yhtään, mutta tuleepa nyt teosta kuitenkin vähän esiteltyä. Seuraava teos ’Piilopaikka’ oli aavemainen, enkä ensin tajunnut edes sen karmivuutta. Kun noita muka sängyn alle ryömineitä henkilöitä meni lähelle, ne alkoi tirskua ja hihittää. Ja lopuksi kun katsoi sängyn päällä olevaa keittokulhoa…
Mäntän kuvataideviikot 2024.
Salla Myllylä & Laura Vainikka: Clauden huone |
Salla Myllylä & Laura Vainikka |
Salla Myllylä & Laura Vainikka |
Salla Myllylä & Laura Vainikka |
Salla Myllylä & Laura Vainikka |
Anne Meskanen-Barman: Piilopaikka |
Anne Meskanen-Barman |
Anne Meskanen-Barman |
Anne Meskanen-Barman |
2 kommenttia:
Kääk, yksi mun pahimmista peloista on se, että sängyn alla on joku ja se tarttuu mua jalasta kiinni! En ole vielä koskaan käynyt Mäntän kuvataideviikoilla, täytyy kyllä ensi kesänä mennä. Tuo keittokulho tuo mieleen Tampereen tän kesäisen purkutaidetalon - olikohan sielläkin samantyyppistä sisältöä jossakin kupissa.😊
Hanna; No se on kyllä inhaa, etenkin jos on yksin kotona ja kattoo vaik telkusta jotain jännää, niin pakko vetää jalat sohvalle, kun tietty sielä alla on joku!
Suosittelen lämpimästi Mäntän kaikkia taidejuttuja!! 😍
Joo, olihan siellä… tulossa mun sunnuntaisarjassa jossain vaihees. 😉
Lähetä kommentti