Unohdin ihan tyystin, että mun piti käydä verikokeissa ennen TT-kuvausta. Onneksi sairaalasta tuli viikonloppuna tekstari, että käy verikokeessa viimeistään 17.3. Heidän pitää tietää munuaisten kunto, jotta TT-kuva voidaan ottaa. Tämmöstä tämä nyt on tän muistin kanssa, vaikka sain kirjeenkin aiheesta viime viikolla. Tänään on siis verikoepäivä, huomenna TT-kuvapäivä ja keskiviikkona lääkärin soittoaika.
Täytyy sanoa, että kyllä se syöpä alkoi viikonloppuna hiipiä uniinkin. Nyt alkaa olla jo melko hankala karistaa mielestä ikävää fiilistä. Mietin jo mielessäni, että mitä kaikkia syöpiä sitä nyt vois olla. Samalla koetan muistuttaa itseäni siitä, että jos syöpä olis jo pitkällä ja vaikka levinnytkin, niin ne antigeenilukemat olis tosiaan olleet varmaan aika paljon isommat. Silti olen stressaantunut ja huolissani. Kaksi vuorokautta enää ja vielä, kuinka sen nyt ottaakin.
2 kommenttia:
Minä nimitän nykyistä muistiani viiden minuutin muistiksi. Kun joku ajatus tulee mieleen tai joku sanoo jotain, ymmärrän kyllä, innostun yleensä asiasta - ja sitten unohdan autuaasti. Kuulostaa, että sinullakin on jotain mieleenpainamisongelmaa. Mutta tämän hetkisessä tilanteessa se on ihan ymmärrettävää. Vaikka ei olisi mitää vikaakaan, onhan sinulla melkoinen stressi just nyt. On parempi olla miettimättä sen pidemmälle, kuin että arvot olivat hieman koholla ja nyt pääset tutkimuksiin. Tähän kohtaan sitten piste tällä erää. Voimia odotteluun!
t. Anonyymi Emäntä
Joo, tutulta kuulostaa! Pitkän ajan muisti on ihan jees, mutta lähiajan ei. Olen itse tehnyt vertailuja muistini suhteen, että stressin ollessa korkea, muisti rapautuu ihan mössöksi ja kun stressiä ei juuri ole, on muistikin melko jees.
Niin, kaikenlaista pyörii mielessä. Kaikenlaisia oireita mietin. Ja sitä 80% lukemaa. Ne pyörii mielessä sitä enemmän, mitä lähemmäs tutkimus ja vastaukset tulee. Mutta olen luvannut jo itselleni, että jos huoli oli turha, niin pidän itselleni juhlat! 🥳
Lähetä kommentti