No, nyt olen sitten käynyt työkkärissä vuosien tauon jälkeen! Sain sinne siis ihan kutsun. On se vaan nykyään ihan erilaista kuin joskus 1990- tai edes 2000-luvulla! Nykyään virkailijat on aika inhimillisiä. Minun virkailijani oli oikein ymmärtäväinen ja mukava. Juttelimme noin tunnin ja minun työnhakuvelvoitteeni pistettiin tauolle. Tosin hän sanoi, että nyt mun pitää tehdä lautakunnalle selvitys siitä, miksi mut irtisanottiin. Hän kyllä ymmärsi sen asian hyvin, mutta sanoi, että lautakunnassa ei ole inhimillisyyttä. He tuijottavat vain pykäliä. Mutta toivon, että he eivät tuomitse mua siitä, että mut irtisanottiin! Jos niin käy, niin minä saan karenssia. Ja joka tapauksessa asian käsittelyn ajan mun pennoset on jäässä, eli toivon, että he käsittelevät asian pikimmiten!
Terveyskeskuslääkärillekin mun piti päästä tällä viikolla sitä työkykyarvioo varten, mutta aika siirtyi kuun loppuun. Luulen, että lääkäri oli itse tullut kipeäksi. Lääkärin lisäksi ens viikolla on TT-kuvaus, syöpälääkärin soitto, sitten kuntoutusohjaajan soitto ja treenausta omiin nimiin. Ensi viikolla selviää myös tarkemmin, että mitä meikäläisen lähitulevaisuudessa tapahtuu. Että onko syöpä-pirulainen taas asettunut taloksi, vai onko veriarvot muuten vain ylempänä kuin pitäisi. Yhtään ei kyllä huvittais mikään leikkaus taikka sytot tai sädehoito. Mutta hassua kyllä, tällä kertaa en pelkää lainkaan niin hillittömästi kuin viimeksi. Mutta elämästä haluan kaikilta osin nyt mieleistä, sen olen tässä syövän kynsissä ja kuolemanpelossa ainakin oppinut. Inhoan muutenkin sitä, että elämä täyttyy kompromisseista. Yritän muokata elämääni siihen suuntaan tämän vuoden aikana. Ja se mun lista on suuressa osassa tässäkin ajatuksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti