Se on jokakeväinen ilmiö, että herään ikään kuin talviunesta, kun enenevä auringonvalo valtaa päiviä yhä enemmän. Se tuo todella paljon energiaa etenkin henkisesti! Sain viime kesänä pois muuttavalta naapurilta pari vanhaa kliiviaa, joita olin hoitanut 16 vuotta, aina kun he olivat mökillään. Nyt toinen kliivia on elänyt talven keittiön lämmössä ja vähäisessä valossa, tehnyt monta poikasta, mutta ei kuki. Toinen siirtyi keskellä talvea konttorin valoon ja kylmyyteen ja alkoi heti kukkia reippain mielin. Ilahduttavaa sekin!
Pursuan tarmoa laitellessani konttoria kuntoon ja suunnitellessani poistoja ja tavaroitten uudelleenjärjestelyjä. Kunhan se vähän vielä etenee, laitan tännekin uusia kuvia projektista. Ja ihan pian onkin jo se hetki, kun siirryn elämään ulos ja nauramaan oraville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti