Tuntuu, että eilen ehdin vaikka mitä! Fiilistelin täällä sisällä lapsuudenkodissa, olin ulkona ja katselin maisemaa historia kannalta, etsin maastosta torpan jäänteitä (en ole varma löysinkö peruskiviä), mietin onko esivanhemmat kaivaneet puronuomaa isommaksi, vai onko se luonnostaan sellainen yhdessä kohdassa, (he on voineet padota sitä ja saada aikaan pienen lammen - esimerkiksi pellavia tai myllyä varten -), kävin muutamia ihania keskusteluita, järjestelin vinttikomeroon tavaroita, jotka on täällä huoneissa tiellä (siellä komerossa olen viettänyt lapsena satoja tunteja Akuja selaillen, siskon vanhoja leluja ihastellen ja haaveillen yhtä hyvin sateessa kuin helteessäkin, niin että näen vieläkin unia siitä komerosta, joka on tosi iso, ei mikään koppi) ja lopuksi katsahdin taivaalle jossa näin elämäni upeimmat revontulet! Ne jatkui joka ilmansuuntaan tanssien voimakkaan vihreinä loimuina ja kesti ainakin kaksi tuntia! Mikä yöelämys!
Koska täällä on vähän viileää, pukeudun yöllä Tartosta ostettuihin pitkiin villasukkiin, silkkipyjamaan, pipoon, kaulahuiviin ja ranteenlämmittimiin ja sitten kömmin kahden täkin alle ja hyvin pärjää. Herään suht aikaisin, keitän murukahvit, kuuntelen Katri Helenaa, poltan Wood Wick -tuoksukynttilää, ja mietin kauppalistaa ja päivän seikkailuita. Tästä se päivä taas lähtee, eikä koskaan tiedä mitä kivaa tapahtuu ennen kuin taas kömpii täkkipinon alle. Aurinkokin paistaa niin kauniisti pilvettömältä taivaalta ja puut on jo enemmän keltaisia kuin vihreitä. Tämmöistä syksyä minä rakastan, vaikka syksy ei muuten olekaan suosikkivuodenaikani.
Ai niin, yksi juttu vielä! En tiedä miten sokea olen ollut kun olen katsellut tätini vanhoja valokuvia, mutta eilen katsoin niitä jotenkin eri kuvakulmasta ja tajusin yhdistää kaksi kuvaa samaksi paikaksi. Olen nimittäin aina miettinyt millainen oli se mökki jossa isäni syntyi, ennen kuin samalle tontille rakennettiin uusi talo 1940-luvun lopulla. Ja kaiken aikaa se mökki on ollut silmien edessä niissä kuvissa! En vain jostain syystä ollut tunnistanut setiäni kuvissa aikaisemmin. Miten pöljää! Olen ryhtynyt nyt katsomaan kuvissa taustalla olevia asioita; puhelinpylväitä tien merkkinä, kaukaisia rakennuksia ja jopa löytänyt kuvista henkilöitä, jotka saa näkyviin vain kun suurentaa kuvan tabletilla suureksi. Wau. Mitä löytöjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti