Nyt on jotenkin hirveän kevyt ja hyväntuulinen fiilis! Ensinnäkin alkuviikon käynti lapsuudenmaisemissa oli oikein kiva ja latasi taas akkuja. Sitten olen myös pitkästä aikaa tehnyt sukututkimusta ja eräs vuosikymmenien ihmettelyn aihe alkaa selkiytyä. Mä suunnittelen, että tekisin jonkun ison kaavion seinälle, joka helpottaisi sitä spaghettilautasen näköistä sekasotkua, joka tulee siitä, miten ihmiset on menneet ristiin rastiin naimisiin samoihin taloihin sukupolvesta toiseen. Kirjoittaisin eri paperilapuille jokaisen ihmisen nimen ja liimaisin niihin punaisen tai sinisen (sen mukaan onko hän nainen tai mies) villalangan, jonka vetäisin hänen lapsuudenkodista, jotta näen mistä talosta hän on muuttanut ja minne asettunut. Sekin vois olla kyllä aika spaghettimöykky, mutta helpommin tajuttavissa silmien edessä konkreettisena teoksena kuin pään sisällä.
2 kommenttia:
Yippee, cytot pian ohitse! Minun viimeinen annokseni oli viime vuoden kesällä ja nyt on vain pillerilääkitys & kokeet jäljellä. Makuaisti ja ruokahalu ovat palanneet täysin (paitsi että kaikesta suklaasta ja liian makeastaen enää pidä) , jalkojen ja sormenpäiden neuropatia sitävastoin vaivaa. Eteenpäin!
Unohdi ylistellä että hienosti osaat laittaa yhteen materiaalit ja värit. Minullakin on osa noista, esimerkiksi pitsipeitto ja laseja.
Lähetä kommentti