Joutsenen haukahdus sumuisella järvellä

 

Me tultiin poikkeuksellisesti mökille jo eilen torstaina ja nyt vietän täällä hiljaisen ja rauhallisen päivän, kun mies on töissä. Joutsen haukahtelee aamu-usvassa ja välillä varis raakkuu puiden yllä tai sorsa räpeltää vedessä. Lämpötila ulkona on näin aamutuimaan alle viis astetta.

Eilen oli ihana olla ruokakaupassa! Ensimmäistä kertaa ei tarvinnu yhtään miettiä mikä maistuu, vaan pystyi ostamaan kaikkea mieliteon mukaan. Ja kyllä sitä sitten tuli ostettuakin; kananreittä, timjamiperunoita, savulohisalaattia, grillikylkeä, luumuja, ananaskirsikkaa, kiiwimarjoja (tämän takia minäkin aikanaan ostin laikkuköynnöksen, vaikkei se vielä ole marjonutkaan), salmiakkia, juustonaksuja… mitä mättöä!

Äidyin myös muistelemaan lapsuuden grillibileitä, jotka vietettiin aina kotona, sillä meillä ei ollu mökkiä. Isä oli vahvasti sitä mieltä, että mökki on vain kerrostaloihmisiä varten, eikä ole mitään järkeä puurtaa kahdessa pihassa. Parasta millä isä halusi meitä hemmotella säästelemättä, oli isot rötäleet kasleria! Ja niitähän piisasi. Välillä sukulaisetkin naapurista tulivat kekkereille. Voi niitä aikoja! On se vähän eri nykyään, kun parhaana pidetään jotain laamanhiestä ja nokkosesta hierrettyä terveyspullaa. Jottei ilmasto ja verisuonet vaan räjähdä käsiin. Ei osata nauttia enää.

Ruokaa viime aikoina paljon miettineenä hoksasin muuten yks päivä pari asiaa. Ensinnäkin jos emme olisi päässeet 80-luvulta eteenpäin, meillä ei olisi sushia eikä wingsejä! Se olis kyllä jumalaton aukko ruokakulttuurissa! Mutta toisaalta sieltä raahatut ruoat ei ole enää samaa kuin sillon ennen. Miettikää nyt vaikka kotipizzaa; ei maistu samalta, eikä etenkään ole saman kokoinen! Mikä on tää surkee minipizza jota ne myy M-kokoisena? Ja suorastaan floppi on nää niitten uudet maut. Tai kebab; en ole vieläkään löytänyt 80-luvun veroisia kebabeja mistään! Ne soossit oli jumalaisia! Tai hampurilaiset; ne oli paljon simppelimpiä, ei mitään ’smash’ tai nyhtö-sitä ja tätä soosseineen. Ei, kun oli leveyssuunnassa ISO litteä leipä, siihen maistuva pihvi ja ehkä kananmuna, ananas ja juusto. Ja sitten sipulihakkelusta, kurkkusalaattia, sinappia, ketsuppia ja ehkä joku perusmajoneesi. Ne oli ihan sairaan hyviä! Mutta sellaisia ei enää saa mistään. Eikä ole muuten ribsitkään samanlaisia. En tiedä onko lihanleikkaajilla joku uus tapa leikata, mutta ne on ihan eri mallisia nykyään! Ei ole enää ohuita isoja kylkiluita, joiden alareunassa iso määrä hampaissa rouskuvia rustoja. Niitä mä kaipaan! Tämmöistä se on elämä, puolet kaikesta on kaipuuta jonnekin. Vaan on mulla nyt kaikki täällä oikein hyvin ja ryhdyn kohta keittelemään aamukahvia. Siitä se päivä hiljaisesti pyörähtää taas alulle.