Kun mieli on herkkä

 

Joululehtiä ja -kirjoja, suklaata ja oleilua. Tämä on se the hetki, kun kaikki on käytännössä valmista ja voi vaan fiilistellä. Muutama koriste vielä paikoilleen, perunasalaattiin soossi ja laatikoita sulamaan. Aattoiltana tuleekin jo joku haikeus, että tässäkö tämä nyt taas oli, että joko se meni, voi kehveli. Mutta eilen oli varsinainen taikapäivä! Arvatkaas mitä mulle tapahtui! 

Näistä vanhojen talojen pihapiireistä mulle tulee aina mieleen lapsuuden muutamat naapurit. Kuvittelen olevani tonttu-ukko ja hiippailevani pitkin pohjalaistalojen talvisia pihoja yösydännä.

Tallipihan taloista onkin tehty kaksi korttia! Tuossa yläkuvan vasemmassa ja alakuvan oikeassa talossa on se puoti Nono, josta käyn ostamassa joulukorttini. Suuri osa näistä korteista on löydetty sieltä. Sitä vastapäätä on tunnelmallinen Tallipihan kahvila.

Niin, siitä eilisestä. Olin keittiössä tekemässä perunasalaattia, kun mieleen yhtäkkiä tuli eräs henkilö. En ole ajatellut häntä aikoihin! En ollut edes muistanut hänen olemassaoloaan, suoraan sanoen. Sitten yhtäkkiä hän tupsahtaa ajatuksiin ja mietin, että elääköhän hän vielä ja mitä hänelle mahtaa kuulua. Hän on iäkkäämpi rouvashenkilö valtameren takaa, mutta etäisesti sukua minulle. Vähän myöhemmin otin tabletin käsiini ja vilkaisin sähköpostit; häneltä oli juuri tullut meiliä! Tarkistin että olemme viimeksi lähetelleet sähköpostia (joka on ainut viestintämuoto välillämme) lokakuussa 2021. En tiedä oliko tämä etiäinen vai mikä, mutta sattuma se ei ollut.

Toinen outo juttu sattui eilen heti tämän äskeisen jälkeen. Lähetin hänelle vastauksen heti ja menin aika kuohuksissani keittiöön takaisin, kun kuulin ovikellon äänen. Ajattelin, että ahaa, mies tulee kotiin. (Hän soittaa usein ovikelloa). Menin ovelle, eikä siellä ollut ketään! Sitten huomasin, että mies on juuri tulossa hitaasti portaille. Kysyin soittiko hän ovikelloa juuri (vaikka hassua olisikin pomppia edestakaisin) mutta ei hän ollut soittanut. Taisin olla vähän antennit herkillä eilen. Ajattelin kyllä eilen erityisen paljon isää, joka oli suvussa se herkkä tämmöisille asioille. Kiinnostavaa kuitenkin, että tämmöisiä tapahtumia vilisee vastaan kaksin kappalein samana päivänä.

Lumiukko televisiosta kuuluu jouluun yhä joka vuosi!