Ensinnäkin; sydämelliset kiitokset teille kaikille, jotka tsemppasitte mua eilen kasvokkain, tekstarilla, puhelimessa, sähköpostilla, mesessä ja blogikommenteissa! Arvostan sitä suuresti.
Lääkärikäynti oli hämmentävä. Lääkärinä oli ensinnäkin se sama huonoksi kokemani lääkäri, josta valitin syyskuussa sytohoitajille ja jotka laittoivat tietoihini merkinnän, että mun ei tarvii häntä enää nähdä. Luulin, että se on loppuelämän sopimus, mutta ei se näköjään enää pitänyt kutiaan. Jälleen oli paljon keskeyttämistä, hän ei kuunnellut, en saanut juurikaan vastauksia jne.
Varsinaisesti tutkimuksissa ei löytyny mitään hälyttävää, joka on tietysti loistava ja hyvin helpottava asia! Luin hänelle oirelistaa (15 oiretta) ja ainut mihin hän oikeastaan tarttui oli yskä, jota toki painotinkin aika lailla, koska miehenikin jo sanoi, että hän on huolissaan mun yskästä, jota on ollu ainakin syyskuusta asti. No, ainakaan keuhkoissa ei ole vettä, se selvisi ultralla. Mutta röntgeniin hän mut passitti ja sen tuloksia mä vielä odottelen.
Kysyin myös, että voiko Letrozolin vaihtaa johonkin muuhun. Kuulemma ei. Kuitenkin hän sitten alkoi jonkun ajan päästä puhua jostain rinnakkaislääkkeestä, jossa olis sivuoireena kuitenkin vielä enemmän nivelongelmia. Kysyin kauanko mun sit pitää syödä Letroja, ja eikö ole niin, että syön sitä sen takia, että mun estrogeenitasot pitäis saada nollille. Kyllä, nimenomaan sen vuoksi, mutta ei sitä osaa sanoa kauanko niitä pitää syödä. Että rintasyövissä se on usein 5 vuotta tai 10 vuotta, mutta koska mulla on Low Grade-tyyppinen syöpä, niin sen uusiutuminen voi mennä pitemmälle. Kysyin, että mitataanko sitä estrogeeniarvoa verikokeella, jotta tiedetään kauanko Letroja pitää syödä. Ei, ei sitä mitata millään, hän sanoi napakasti. (???!!!) Mitä hullua? Täähän on aivan naurettavaa! Etenkin, jos Letrot aiheuttaa niin isoja sivuoireita, että töihin palaaminen on ongelmallista, niin eikö sitä tasoa kannattaisi mitata juuri tässä tapauksessa, jotta en syö niitä turhaan vaikka viittä vuotta?
No me sitten keskusteltiin, että jatkanko Letrojen syömistä vai mitä tehdään. Enhän mä nyt haluisi niitä kokonaan poiskaan jättää, koska pelkään syövän uusiutumista hysteerisesti. Eiliselläkin sairaalakäynnillä itkin kolme kertaa, kun oon vieläkin niin järkyttynyt tästä kaikesta. Mun pitäis ehkä etsiä joku vertaistukihenkilö. (Saa ilmoittautua, jos lukijoissa on halukkaita.) Mutta me päädyttiin lopulta siihen, että mä kokeilen Letrotaukoa huhtikuun ajan ja katotaan jääkö jotain oireita pois. Tosin monesta paikasta oon kuullut, että Letrojen syönnin alussa on muutaman kuukauden oireita, jotka alkaa useimmiten helpottaa ja poistuu sitten itekseen. Niin eli nyt tää tauko vähän mietityttää sen kannalta, että kun aloitan Letrojen syönnin uudelleen toukokuun alussa, niin alkaako se laskuri alusta, että esim kolme kuukautta oireita taas täydellä voimalla… kun esim nyt jo mun kuumat aallot on vaimentuneet ja harventuneet. Että onko tää tauko vähän hassussa kohdassa kuitenkin.
Sit kerroin lääkärille siitä, että miks mulla on joka päivä semmonen tunne, että nyt lähtee taju. Se alkaa pimenemisen tunteella, mutta päättyy siihen, enkä pyörry. Kysyin, että eikö jotain verikokeita vois ottaa ja tutkia, että onko esim rauta-arvot ok jne. Kauhealla vastahakoisuudella hän sitten lopulta suostui verikokeisiin, mutta ei tietysti kaikkiin! Verestä katottiin vain hemoglobiini (joka ei oikeastaan kerro paljonkaan, jos ferritiinejä ei myös katsota) ja kilppariarvot. No nämä oli kaikki nätisti viitteissä, joten mitään ei siis löytyny. Aika hyvä tutkimuksen taso vai mitä?
Mun leikkausroippeista tehtiin myös se DNA-testi, että onko tällä jotain perinnöllisyysviitteitä. No ei ole. Tosin tähänkin tämä lääkäri kykeni vastaamaan jotenkin tosi ankeesti, että ei sitä nyt näistä näe, vaikka monta muuta lääkäriä piti tätä testiä ihan varteenotettavana. Muutenkin tuohon DNA-asiaan suhtaudutaan jotenkin hirmu omituisesti. Siitä aiheesta teen joskus vielä tänne tekstiä. Kun mun mielessä se on päivänselvä juttu, mutta mun mielestä tosi moni ottaa sen jotenkin äärettömän vaikeesti. Että tällä lailla meni eilinen. Seuraava syöpäkontrolli on sitten taas kolmen kuukauden kuluttua. Ei tää ainakaan mitenkään helppo ja yksinkertanen elämän reitti ole, mutta ei ole vaihtoehtojakaan!
