Yksityiskohdissa sen salaisuus

Kiinnitän usein huomioni yksityiskohtiin.

Miten ihania ne on olleet!

Napinlävet.

Napit.

Pitsit.

 

Viikonlopun utua

Viikonloppu kotona merkitsee yleensä nukkumista niin pitkälle kuin huvittaa. Tosin sisäinen kello herättää minut nykyään viimeistään yhdeksän kieppeillä.

Se merkitsee rauhallista aamuhetkeä, ehkä aamupalan kokkailua hellalla; korona-aikana olen löytänyt sellaisen helpon ja varioitavan aamupalan kuin munakkaat.

Se merkitsee käymistä jossakin; moottorikelkkailemassa, ajelemassa autolla maaseudun teitä, valokuvailua jossakin. Ja illalla rauhoittumista takaisin kotiin, elokuvan tai jonkun sarjan katselua, pientä herkuttelua ja nauttimista vain olemisesta!

 

Kiiltokuvia 1910-luvulta, osa 2

Joskus ikivanhoissa kiiltokuvissa on sellaisia aiheita, joita ei nykyään enää näe. Ja kuitenkin on niitä samojakin; kukkakori ja enkeli pilven päällä. 

Kauniita kaikki!

 

Omasta maasta - haaveilua hyötypuutarhasta

Viime kesäksi rakensin itselleni lavakauloista neljän lavan hyötypuutarhan.

Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen innostuin kasvattamaan juureksia tässä pihassa.

Paikka ei tosin ollut ihan nappi, sillä iso kuusiaita hyötypuutarhan vieressä varjostamassa oli ehkä liikaa. Toisaalta se on suojaisa ja lämmin paikka rinteessä. No, oli miten oli, laajennusajatukset olen hiljalleen haudannut ja mietin mitä voisin olemassa oleviin lavoihin tänä vuonna istuttaa tai kylvää. Paitsi tulppaaneja - jos myyrä suo - koska niitä on valkosipulin, narsissin ja hiustuppojen kanssa jo kätketty kahteenkin tarhaan.

Innostuin auringonkukista. Mutta petyin nauriisiin, porkkanoihin, herneisiin ja muutamiin muihin. Koska olen kokeilija, voi olla, että näissä tarhoissa kasvaa tulevaisuudessa aivan mitä mieleen pälkähtää! Hurmaannun taimistoissa erikoisuuksiin. Laahaan kotiin kiinnostavia marjapensaita ja eksoottisia puuntaimia. Niidenkin kanssa ollaan veitsen terällä; viime kesänä istuttamani päärynäpuu menetti pari yötä sitten 7 oksaa nälkäiselle jänöjussille. Se on puun mittakaavassa jo ainakin puolet. Silti en ole lannistunut, vaan etsin uusia uria koko ajan.

KEVÄT!!

 

Ihanaa Auroranpäivää!

Juhlin Aurora Karamzinia ja mietin sitä suurta ja voimakastahtoista, lämminsydämistä auttajapersoonaa, jonka kädenjälki ulottuu niin monessa nykyaikaankin. Auroran elämä oli myös traaginen; lapsuudessaan hän joutui kokemaan isänsä kuoleman ja sitten nuoruudessa kihlatun kuoleman. Myöhemmin vielä nuorella iällä kahden aviopuolison kuoleman ja lopuksi jokaiselle äidille hirveimmän eli oman lapsen kuoleman.

Tässä pari linkkiä, joista voi lukea Auroran elämästä tarkemmin:

Auroran elämä kansallisbiografian mukaan

Auroran elämä wikipedian mukaan

Auroran elämä Jokioisten kunnan sivuilla

Kiiltokuvia 1910-luvulta, osa 1

Tämä kiiltokuvakokoelma löytyy samasta vihosta, josta tein postauksen nimellä "Luokkatoverisi Tampereella 1915". Nämä vanhat kiiltokuvat ovat jotenkin vielä kiehtovampia kuin ne omat 70- 80-luvun kiiltokuvat. Ja yllättävää on, että kiiltokuvia myydään vieläkin!

 

Luokkatoverisi Tampereella 1915

Koska pidän kaikenlaisesta vanhasta ja olen keräillyt sitä sun tätä, löytyy minulta myös esimerkiksi tällainen yli 100-vuotta vanha koululaisen muistovihko, tai värssyvihko, miksi sitä sitten kukin sanoo. Omassa lapsuudessani näitä vielä oli, mutta epäilen ettei enää.

Sukututkijana myös nämä nimet ihastuttavat. Opettajasta löysin tietoja googlettamalla. Mielikuvitus liitää; ovatko lapset selvinneet aikuisikään ilman kuolettavia sairauksia, kuten esimerkiksi keuhkotautia, joka ainakin meidän suvussa niitti väkeä suht paljon.

Ovatko he eläneet vanhaksi? Ovatko muuttaneet paljon? Menneet naimisiin? Olleet onnellisia? Tämän muistovihon aikaan maailma on vielä ollut auki kaikille ja haaveet ovat olleet varmasti suuria ja suloisia.

 

Rakastunut yli 100-vuotiaisiin vaatteisiin!

Olen rakastunut vanhoihin vaatteisiin!

Kaikki se laatu ja kauneus...

 

Mökillä

Rauhallinen mökkiviikonloppu.

Täällä ei ole juurikaan ääniä, ellei linnut innostu laulelemaan. Ei myöskään liikettä, kun järvi on jäässä eikä veneitä vielä kulje. Ei touhotusta, eikä oikeastaan mitään sen kummempaa. Puiden hakua vajasta, takkatulien sytyttelyä. Kahvinkeittoa.

Kello raksuttaa ja lyö puolen tunnin välein. Aika tuntuu melkein pysähtyvän. Niin lokoisaa ja tyyntä. Mieli on ihan zen-tilassa.

Inkivääriä ruukussa ja muuta vihreää

Kylvettyäni vihdoin siemenet multaan, olin hieman ällistynyt, kun valkosinappi (suomeksi kylläkin oikeasti keltasinappi, ruotsiksi vit senap ja englanniksi white mustard) oli itänyt jo yön aikana! Seuraavaksi nopein oli mixed leaves-sekoitus, joka sisältää pikkuitusia vaikka leivän päällä syötäväksi. Salaattisekoitus ylsi sijalle kolme.

Tiedätkö tämän innon, kun odottaa malttamattomana uusien itujen ilmestymistä ja ryntää aamulla ensimmäisenä katsomaan onko yön aikana tapahtunut uusia ihmeitä? Se vie mukanaan! Tuskin malttaisi lähteä viikonlopuksi pois kotoa, kun on vähän epävarma miten pienet itusvauvat pärjäävät oman onnensa nojassa.

Viime kesänä onnistuin idättämään inkiväärin, tosin vahingossa. Se unohtui muovipussiin pöydälle joksikin aikaa ja sitten siinä olikin jo kunnon juuret! Kokeilin uteliaisuuttani millainen kasvi tämä inkivääri oikein on ja totesin, että tuommoinen vähän heinämäinen varsi lehtineen siihen ilmestyi. Jostain syystä onnistuin kuitenkin tappamaan kasvin ennen syksyä. En osaa sanoa mitä siinä tapahtui! Se vain närkästyi minulle syvästi, enkä saanut korjattua tilannetta.

Hiljattain löysin facebookista myös Hedelmän siemenistä kasvatetut-ryhmän ja nyt tekisi mieli kasvattaa aivan kaikkea! Kaupan hevi-osaston näen mahdollisuuksien kenttänä. No, kaiken varalta on hyvä omistaa myös muutamia varmoja viherkasveja siinä seassa...

 

Kesähaaveita

 

Onpa tänään kaunis aamu ja olokin on erityisen pirteä ja touhukas!

Vaikka vielä ei voi istua portailla ja nauttia aamuista, linnuista, oravista, kasveista ja samalla haaveilla loppumattomia haaveita kaikista maailmankaikkeuden aiheista, niin parvekkeen ovea pidän jo aamuisin auki samalla kun kuntoilen hiukan karistaen nukkumattia itsestäni. Tänään orava juoksi kaidetta pitkin touhuissaan minua huomaamatta. Söpöliini.

Keväisin tapaan lukea muutamia puutarhakirjoja, jotta virityn kesän henkeen tarpeeksi ajoissa. Kesä tuntuu muutenkin aina menevän ohi aivan liian nopeasti! Kuvien kesäaamu on kuvattu mökillä viime vuonna. Siellä minulla ei ole villin puutarhan seassa oikeastaan mitään mietittyä, mutta kotona yritän hallita muutamia asioita hieman enemmän. Mikään viivottimella linjoja vetävä tietäjä en ole, mutta jonkinlainen pää pilvissä haahuileva kokeilija ja kaiken ihastelija kylläkin.

Rennolla otteella ja nautinnolla suhtaudun puutarhaan! 

Ja suurella rakkaudella kesään!

Kirpputorilöydöt

Kuvassa viime kesän kirppislöytöjä. Olen koko aikuisikäni ollut himokirppistelijä! Siksipä koti ehkä tursuaakin kaikenlaista vanhaa tavaraa? Näistä tosin kotiin ei kulkeutunut muuta, kuin tuo sairaan juottomuki, muut jäivät lapsuudenkotiin, jossa minulla on pieni pesäkolo edelleen.

Kirppistelyä on vähentänyt tavaraähky ja ahdistus, joka on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Siihen on johtanut muutenkin täyden kotimme täyttäminen vielä molempien vanhempien jäämistöillä ja kaiken on sitten sekoittanut keittiöremppa. Joskus kävin kirppiksellä joka päivä, viimeisen vuoden aikana olen käynyt ehkä 10 kertaa?

Mieli tekisi kirppiksille eniten aina silloin, kun katson muiden löytöjä. Mutta sitten järki kuiskuttaa olkapäällä, että katso ensin mitä unohtuneita aarteita omista laatikoista löytyy! Sitä paitsi olen vihdoin oppinut kuljeskelemaan kirpparilla nauttien kaikesta näkemästäni, mutta ostamatta mitään. Se on kyllä ollut pitkän ajan harjoittelun tulos!

P.S. Olen nykyään antanut itselleni luvan ostaa jotakin erittäin harvinaista. Jotakin, jota ei koskaan ole myynnissä. Mutta sille pitää olla tarvetta ja paikka kodissa. Ei koriste-esineitä. Myös joskus menen sillä mielellä kirpputorille, että mukaan takertuu mieluiten vain joku hyvin pienikokoinen juttu, kuten postikortti, pahvipohja-valokuva, koru...

 

Olavinlinna

En ole koskaan päässyt Olavinlinnaan sisälle, mutta ulkopuolella olen hartaasti pyörinyt kyllä. Lapsena iso pettymys oli, kun olimme perheenä päättäneet käydä siellä kesälomamatkan aikana, mutta juuri silloin ilmeni, että linna oli täynnä oopperaväkeä. Äsh.

Muutama vuosi sitten tein uuden rynnäkön talvisaikaan. Tosin päämäärä oli vain nähdä linna ja kuvata sitä. Mieli liiti heti toisiin vuosisatoihin ja olin oikein tyytyväinen. Voi kun pääsisi katsomaan linnan elämää vaikka vuonna 1500!

 

Kotipäiviä

Kevään ensikosketus on täällä.

Lumi sulaa silmissä, vettä tippuu joka puolella, linnut laulelevat keväisesti.

Kesän lupaus on melkein vuoden parasta aikaa.

Vaihdan pöytiin keväiset liinat.

Kuuntelen Chisua.

Ostan maljakoihin kukkia viikottain.

Teen taiji-harjoituksia. Luen Japanikirjoja. Hidastan päivien hulinaa.

Pyyhkäisen ohimennen pölyt pöydältä, järjestelen jos huvittaa.

Valokuvaan, kirjoitan.

Nautin kotona olosta kaikin aistein joka ikinen hetki!

Kun mihinkään ei ole kiire.

Kun stressiä ei ole.