.

.

4.1.2015

Lapsuuden kadonnut talvi


Eivätkös lapsuuden talvet olleet aina tällaisia?







4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi, miten kauniita kuvia! Ja juurikin noin satumaisina siintävät lapsuuden talvet muistoissa! <3
Päivän piristyshetkiä nämä blogipäivityksesi, Rakas Ystävä. Joululoman jokaisena päivänä olen ehtinyt kurkata päivityksesi, toisin kuin usein arjen pyörteissä. Ja pian arki jo jatkuukin, heti Loppiaisen jälkeen...
Onnellisia bloggaushetkiä vuodelle 2015!
Halauksin, Helsingin serkku :)

Thilda kirjoitti...

Voi kiitos serkku!! Kauniita sanojasi oli ihana lukea! Onneksi juuri nyt on ulkona melkein yhtä kaunista. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän se niin on, että ainakin muistoissa lapsuudessa oli kunnon talvet, kiipeiltiin isoissa lumikasoissa ja käytiin luistelemassa, posket olivat ulkoilusta punaiset ja tumput olivat välillä aivan märät ja niitä kuivateltiin patterin päällä. Niin, ja lapsuuden muistoihin kuuluvat myös märän villan tuoksu.

Thilda kirjoitti...

Anonyymi; Joo, nimen omaan märät lapaset oli se jokapäiväinen juttu! Nykyään penskat taitaa käyttää mieluummin kaupan kintaita jotka ei edes kastu. (Ja meitä sanotaan pullamössösukupolveksi!)
Lumiluolat kuului lapsena jokapäiväiseen ulkopuuhasteluun, luistelut ja hiihdot tietysti usein myös. Tähtien katselua unohtamatta!