Vaikka on sateinen aamu, minä leijun. Eilen törmäsimme sattumalta Taalintehtaalla tuttavapariskuntaan ja pääsimme kurkistamaan heidän upeita visioitaan ja unelmiaan. Voi valtava, miten hyvän olon se toi ja innostuksen heidän puolestaan! Koko päivä oli ollut siihen asti kyllä hieno; jäätelön syömistä purjelaivoja katsellen, muinaismarkkinoitten antia silmäillen, ehkä ylväintä hevosta, jonka olen ikinä nähnyt, ihaillen…
Mutta sitten se odottamaton tapaaminen, innostuminen, haaveessa mukana eläminen. Näen sieluni silmin sen kaiken ja meidät liittymässä siihen hiukan. Innostus ei hälvennyt koko iltana! Markkinoitten jälkeen ajelimme Mathildedaliin katsastamaan ruukin annin näin alustavasti, josko sinne menisimme joskus yöpymään. Hyvältä näytti! Illaksi ajoimme majapaikkaamme Perniöön, jossa katselimme kiinnostuksella elokuvan ”Bohemian Rhapsody” Queenin Freddie Mercurystä. Itkin elokuvaa katsellessa. Olisin niin suonut hänelle terveyttä ja elonpäiviä rutkasti lisää. Muistan sen miten hänen sairastumisestaan puhuttiin ja miten pelottavalta maailmanmullistukselta se tuntui. Muistan miten tykkäsin heidän musiikistaan. Siitä ei ole kuin hetki ja kuitenkin hänen kuolemastaankin on jo 30 vuotta!
Tänään leijuminen vaan jatkuu. Ajelemme jonkin ajan kuluttua Helsinkiin, jossa astun ystävän kanssa laivaan. Minut on kutsuttu nauttimaan upeasta risteilystä kohti Tukholmaa. Mutta siitä enemmän huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti