Olipa kyllä ihana nähdä eilen ystäviä ja tytärtä! Aikaa on kulunut ja korona on tehnyt minusta entistä enemmän omissa oloissani viihtyvän, mutta rakasta lähipiiriä on aina aivan erityisen lämmin tavata! Juttu jatkuu siitä mihin se on jäänyt ja onhan se ihan erilaista tavata ihmisiä kasvokkain kuin vaikkapa kirjoitella mesen kautta pieniä viestejä. Aivan eri asia!
Mutta muuten huomasin, että olen entistä vähemmän kaupunki-ihminen. Kaikki oli niin muuttunut (taas) siinä rakkaassa kaupungissani. Puhumattakaan siitä, että ostomanian käännyttyä tavaraähkyksi en viihtynyt edes kirppiksillä. Bongasin esimerkiksi englantilaista Pomona-astiasarjaa, jota olen kerännyt 90-luvulta lähtien ja nyt katsoin niitä kippoja hetken ja totesin, että pöydälle nämä vaan jäävät tyhjän panttina olemaan. Ja sinisen Kupittaan kannellisen purkin, jonkalaista en ole ikinä nähnyt, eikä se edes näyttänyt Kupittaalta (voikohan sen tarran siirtää pohjasta toiseen onnistuneesti - eli olikohan se huijaus?), mutta mitä ihmettä olisin silläkään tehnyt? Tälläkin hetkellä pöydät, tasot, hyllyt ja lattiatkin on niin täynnä, ettei mikään näytä miltään ja kaapeissa on puolet piilossa. Ei siis mitään järkeä haalia lisää!
Kaksi lehteä ostin kylläkin. Toinen oli kallis mutta aivan kuohuttavan upea uutuus nimeltään "Country Home, Vintage Living". Toinen lehti oli kaikkien antiikinrakastajien oiva hakuteos "Scandinavian Retro", joita olen ostellut aina silloin tällöin jo joitakin vuosia. Voin tunnustaa, että olen oikea lehti-ihminen! Voisin ostaa kolmanneksen lehtihyllyn sisällöstä! Joka ikinen joulu ostan pinon joululehtiä, joita en koskaan malta poistaa. Aina päätän, että nyt en katsokaan lehtihyllylle, mutta sitä ei voi tehdä loputtomiin. Mutta lehdet annan itselleni anteeksi. Välillä teen vanhoista lehdistä elämän aarrekarttoja, niin että on niistä jotakin "hyötyäkin".
Tuoksukynttilät olivat listallani myös. Vaikka markettituoksut ovat enimmäkseen kammottavia, löysin Sokokselta silti yhden ihan hyvän. Se on kauniissa pahvirasiassa oleva lasipurkki, jossa on Havin Bergamot & fig-tuoksu. Toisen, pahvirasiassa olevan savipurkin, jossa Affarin Ro - Linen Cotton-soijavahakynttilä, ostin sisustuskaupasta. Oikeastaan eniten mieleen olisi ollut Indiskan tyyriimmät kynttilät, mutta en kyllä tottavie maksa yli 40 euroa tuoksukynttilästä! Stokkalla en ehtinyt käydä ja luulen, että siellä olisi ollut sama fiilis kuin Indiskassa; ihanaa mutta liian kallista.
Lopuksi kävin ekokampaajalla värjäyttämässä hiukseni. Moni ehkä ihmettelisi, miksi en tee sitä itse, mutta olen tähän ikään saakka värjännyt niin paljon itse hiuksiani, että en vain jaksa enää! Sitä paitsi henna-kurkuma-seos on sen verran sotkevaa, että en halua temppuilla sen mössön kanssa enää yhtään kotioloissa. Ja täytyy kyllä sanoa, että hiuksiani ei ole ikinä värjätty näin perusteellisesti ja pitkän kaavan kautta! Värijauhetta kului 480g ja aikaa 3½ tuntia. Hän taisi tehdä kaksi tai kolme kertaa lisää värimassaa, sillä ... no, hiuksissa on pituutta enemmän kuin kampaamon "ekstrapitkät"-kuvaus antaa ymmärtää. Jos värjäyskeikka onkin kallis, niin sitä ei tarvitse tehdä kuin pari kertaa vuodessa. Ja hiuksia leikkauttamassa olen käynyt viimeksi 90-luvulla, että sikäli tasapainossa ollaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti