Sukulainen, oletan?

Miten pieni maa tämä onkaan! Miten montaa kautta me olemmekaan sukua toisillemme! Eräs työkaveri sanoi minulle kerran että "sinä ajattelet kaiken sukututkimuksen kautta!" Se ei ollut moite vaan lähinnä hauskalla mielellä tehty toteamus. Ja niin totta!

Saatan katsoa jotakin televisio-ohjelmaa ja tartun ajatukseen "mistähän tuon juuret ovat...", googletan hetken ja totean; "ahaa, olemme sukua tuota kautta!" Viimeisin havainto tapahtui juuri. Luin eilen illalla lempikirjailijani Merete Mazzarellan kirjaa 'Alma - edelläkävijän tarina', jossa hän kertoo Alma Söderhjelmin elämästä jo ikääntyneen Alman omalla suulla. Tietysti puhutaan Alman isästä, Woldemar Söderhjelmistä, joka ylpeilee aatelisilla juurillaan ja äidistä Olivia Cloubergista, jonka juuret eivät Woldemarin mielestä ole juuri kummoiset.

Vaan jospa hän olisi tiennyt, että kyllä ne Oliviankin juuret johtavat Tawasteihin ja moneen muuhun 'hienoon' sukuun. Katsoin ihan tyhjänpäiväisestä mielenkiinnosta olenko sukua Almalle ja näin siinä kävi; Alman isän juurista en löytänyt yhteisiä esivanhempia, mutta sukumme ovat eläneet Saksassa, Viipurissa, Pälkäneellä ja Ruotsalaisilla ruukeilla samoihin aikoihin. Ehkä he ovat hyvinkin tunteneet toisensa? Se on kyllä erittäin todennäköistä.

Alman äidin juuret sitä vastoin antoivat useita osumia! Meidän suvuissamme on Polviandereita ja yhteisinä esi-isinä meillä on Sursilleja sekä Wegeliuksia. Noin vain! Pienen tuokion jälkeen sekin asia selvisi. Oikeastaan olemme kaikki tietysti sukua, jos katsotaan vaikkapa 700 vuotta taaksepäin, mutta koska siltä ajalta ei ole henkilörekistereitä, asiaa on usein vaikea todistaa. DNA:kin pilkkoutuu tuossa ajassa jo niin pieneksi, että nykyisillä keinoilla sukulaisuus ei näy. Väitteeni perustuukin puhtaasti matematiikkaan.

Puhun nyt tietysti suomalaisista kun sanon "me". Mutta ulottuvathan meidän sukulonkeromme tietysti jonkin verran muihinkin maihin! Minun lonkeroni pyörivät ainakin Ruotissa, Saksassa, Eestissä, Belgiassa, Tanskassa, Skotlannissa, USA:ssa ja Kanadassa. Eikä se ole mikään tavaton asia; meidän sukumuistimme vain on usein niin kovin lyhyt, että emme tiedä siitä mitään. Vaaditaan tutkimuksia. Ja kärsivällisyyttä. Ja vähän onneakin tietysti.