Nyt kai on suunnilleen jo se hetki, kun voi luoda pohdiskelevan katsauksen menneeseen vuoteen. Pohtia, oliko vuosi 2021 hyvä ja mitä kaikkea ylipäätään on tapahtunut.
Minulle mennyt vuosi on ollut poikkeuksellinen, sillä en ole ollut töissä koko vuonna. Olin kotona viimeksi vuonna 1994, eikä siihenkään oikein voi verrata, koska se oli pikkulapsiarkea. Koronavaikutus on nyt tässä tilanteessa kiistämättä osallisena. Mutta toisaalta; olen levännyt, olen nauttinut, olen kuulostellut itseäni. Olen käsitellyt työuupumukseni ja summannut työasioita muutenkin. Tulevaisuus rakentuu näistä pohdinnoista.
Olen kotoillut enemmän kuin ikinä! Olen hoitanut puutarhaa ja hankkinut uusia kasveja enemmän kuin ikinä! Olen yhä enemmän myös innostunut sisäkasveista. Olen ollut niin paljon "zen"! Olen muuttanut elintapojeni suuntaa pikku hiljaa kohti terveellisempää ja parempaa tulevaisuutta. Olen saanut vatsani lähestulkoon normaalitilaan. (Olen myös lähes kokonaan luopunut vehnästä ja monista muistakin viljoista.) Olen verkostoitunut suvun kanssa enemmän kuin koskaan ja ottanut ihan uusia askeleita sukututkimuksen alalla esimerkiksi DNA-testin muodossa.
Olemme viettäneet mieheni kanssa ihania hotelliviikonloppuja pienissä paikoissa nauttien kaikesta levosta ja ympäristöön tutustumisesta. Olemme polkupyöräilleet! Moottoripyöräily on ollut täysin nollissa. Olemme viettäneet ihania aikoja mökillä. Olemme viettäneet viikonloppuja järvellä ja veneilleet enemmän kuin koskaan. Olemme katsoneet elokuvia ja lukeneet ahnaasti. Olen jättäytynyt somesta ja ollut paljon paremmalla tuulella. Ja nyt minulla on ollut tuntikaupalla päivässä aikaa kaikkeen muuhun; esimerkiksi omille ajatuksilleni tai sille, että en tee kerrassaan mitään.
Olen nauttinut lakeudesta täysin sydämin. Olen remontoinut lapsuudenkodissani, ainakin hiukan. Olen säätänyt itselleni ostorajoituksia. Olen inventoinut ja tehnyt poistoja vaatteistani ja tavaroistani. Olen käynyt kampaajalla enemmän kuin ikinä. Olen käynyt hierojalla kokeillen mm purentalihashierontaa, joka olikin ihana kokemus! Olen herätellyt tämän blogin eloon. Olen taas valokuvannut aika ahkerasti. Olen kuntoillut pikkuruisen koko ajan. Olen pudottanut painoani yli 7kg. Olen oppinut hillitsemään itseäni tunnekuohuissani - aika hyvin. Koronasta huolimatta läheisimmät ystävät ovat vakaasti elämässäni mukana ja arvostan heitä hyvin paljon!
Olen toteuttanut viime vuodenvaihteen 10 suunnitelmasta 9 ainakin osittain. Vain ompelu on jäänyt edelleen haaveen asteelle. Totesin myös, että 10 on ehkä liian paljon aikomuksia, vaikka olisikin kotosalla suurimman osan aikaa! Ensi vuodelle on siis uudet suunnitelmat.
Kaiken kaikkiaan - koronahuolesta huolimatta - vuosi on ollut yksi elämäni parhaista, yksi levollisimmista ja yksi vapaimmista! Yksi positiivisimmista. Jos katsoo maailmantilannetta, tämä tunnelma voi yllättää. Mutta en ole koskaan antanut maailman kuohujen vaikuttaa henkilökohtaiseen elämääni kovin paljon. Minähän en maailmantilannetta muutenkaan voisi muuttaa vaikka kuinka haluaisin. Vanhempani olivat esimerkiksi aikanaan niin viisaita, että he eivät koskaan lietsoneet minuun vaikkapa ydinsodan pelkoa, kun olin lapsi. Se on kuulemma ollut tosi tavallista ikäpolveni lapsilla.
Ehkä sillä tiellä ollaan. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Ja minä olen tässä, hymyilen ja olen onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti