Tiedättekö sen tunteen, kun pään sisällä tuntuu siltä, että nyt tapahtuu liikaa isoja asioita yhtä aikaa? Liikaa isoja asioita, joita on käsiteltävä. Näistä vain yksi on joulu, jota on valmisteltava joka päivä, jotta voi sitten nauttia joulurauhastakin minkään keskeneräisen tulematta koko ajan silmille. Ja toinen on kyllä nyt taas korona! Olen koko ajan ollut enemmän pessimisti (eli omasta mielestäni hyvin realisti ja vähän epäluuloinen) koronan suhteen, enkä ole missään vaiheessa ajatellut, että nyt se on ohi. Tiedän, että mikään ei ole sen suhteen ohi ja on otettava huomioon, että jotain aivan uutta virustakin voi olla tulossa tähän kaaokseen vielä lisäksi. Korona vaikuttaa tähän hetkeen niin, että tänä vuonna jouluostokset on tehtävä pikkupaikkakunnan marketeista.
Näiden lisäksi ratkon parhaillaan yhtä aikaa kahta tosi isoa DNA-mysteeriä. Molemmat ovat sellaisia, että muuttavat monen ihmisen elämän, eikä niillä asioilla voi leikkiä. Molempia olen miettinyt paljon ja tehnyt niissä täysin päinvastaiset ratkaisut. Toisessa asianosainen on koko ajan itse mukana, toisessa taas henkilö itse ei saa koskaan tietää asiasta mitään. Näin on moraalisesti paras kaikille. Vastuu on suuri ja koetan edetä vahingoittamatta ketään. Ilman DNA-testausta nämä asiat olisivat jääneet pimentoon. Toisessa tapauksessa se olisi yksilötasolla tehnyt ikävää jälkeä, toisessa vain eräs suvun salaisuus olisi kadonnut iäksi.
Näiden lisäksi mietin kovasti myös työkuvioitani jatkossa. Olen kohta vetänyt vuoden henkeä ja saanut ajatuksiani kasaan. Olen saanut terveyteni lähes kokonaan takaisin. Olen saanut puhua asiasta perin pohjin muutaman rakkaan perheenjäsenen ja ystävän kanssa. Olen pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja. Valmistautunut henkisesti tulevaan. Aika merkillepantavaa on, että vanhan työn ajatteleminen tuo työn ikävästi uniin ja vatsan kipeäksi. Jännitän selvästi ajatusta paluusta siihen elämään.
Eilen katselin televisiosta esimerkkejä siitä, miten korona on vaikuttanut ihmisten elämään ja työkuvioihin. Siinä tuli esiin ratkaiseva lause; jos aloittaisi täysin puhtaalta pöydältä, mikä olisi se, mitä haluat eniten tehdä? Minulla se olisi tällä hetkellä ehkä kirjoittaminen. Valokuvaaminen tulee hyvänä kakkosena ja sen jälkeen kaikenlainen käsityö. Yrittäjyys ei ole vaihtoehto ja jotenkin sitä pitäisi rahaa saada elääkseen. Eli näiden faktojen pohjalta voisi katsella kauemmas tulevaisuuteen. Ja minulla on tapana sanoa, että "Kyllä elämä kantaa" - eli ei kannata murehtia, sillä se ei auta mihinkään suuntaan, teet vain olostasi huonon, kaikki järjestyy kyllä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti