Pidän hirveästi näistä joulunjälkeisistä päivistä, kun vielä on jouluista, mutta kuitenkin jo jotain muutakin. Uuden vuoden lähestyminen, kotoilu, kelluminen kiireettömyydessä. Kuuntelen vielä hiukan joulumusiikkia ja selailen joululehtiä. Tämä taitaa olla kuudes päivä, kun syömme jouluruokia. (Otimme näet hiukan varaslähtöä ruokien suhteen.) Vähän ne alkavat maistua puulta, mutta roskiin niitä ei heitetä. Kohta taas maistuu pizza ja wingsit...
4 kommenttia:
Heippa Thilda pitkästä aikaa!
Mulla meni blogiinpaluut tyystin poskelleen niin kirjoittamisten kuin lukemistenkin osalta ja äsken kun päätin, että nyt kyllä avaan bloggerin lukuluettelon, vaikka multa katkaistaisiin pää, näen että olet ehtinyt kirjoittaa pelkästään joulukuussa yhtä monta tekstiä kuin on kuussa päiviä.
Huhhuh, nostan kuvitteellista tonttulankkia korkealle moisen ahkeruuden johdosta. En valitettavasti nyt pysty kaikkiin perehtymään, mutta pelkästään otsikoista voi päätellä, että olet oikea jouluihiminen.
Mun joulu oli varsinainen kevytjoulu kaikilta osin, kun vapaata töistä oli tasan aaton verran eli ei ollut kuin kolmen päivän viikonloppu ja eilen alkoi arki, joskin joulukinkun siivittämänä :).
Olen nyt aatosta asti syönyt joka päivä porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua ja rosollia. Muuta meillä ei sitten ollutkaan ja nuokin kaikki valmiina ostettuina, mikä ei sinällään poikkea normaalista, kun kinkunpaistonkin lopetin jo vuosia sitten. Ei koskaan suostunut kypsymään missään siedettävässä ajassa ja perhe jo kieri lattialla nälissään, kun porsas vaan itsepintaisesti pysyi sisuksistaan raakana ja mies polki joka joulu lähi-Siwaan ostamaan uutta paistomittaria, kun epäiltiin, että siinä on vikaa. Ei ollut. Kyllä se oli joko paistaja tai uuni tai molemmat, mutta päätin, että sen sortin kidutus loppui siihen. Lähinnä omani siis.
Kuustakaan ei pitänyt tänä jouluna hommata ollenkaan, mutta kuntopolun varren ojasta löytyi pikkuinen reppana, jonka joku oli katkaissut ja varmaankin sen jälkeen löytänyt paremman ja hylännyt reppanan, jonka minä sitten kannoin kotiin. On sellainen pöytämalli, johon ei voi koskea, koska ravistaa kaikki neulaset samantien :D. Mutta oikein söpö on ilman koristeitakin.
Nyt joudun jatkamaan töitä, mutta pikavisiitti teki iloiseksi, kun näin, että täällä on kaikki ennallaan.
Mitään en enää itselleni lupaa, mutta kova hinku olisi kirjoitella edes jotain, kun vaan löytyisi aikaa keskittyä.
Mutta elossa ollaan ja toivottelen tässä jo varmuuden vuoksi ennakkoon hyvää loppuvuotta ja edeltäjäänsä parempaa tulevaa<3. Mitä ikinä se parempi sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa.
Annukka; Ihana kuulla sinusta! Mietinkin jo, että mitä sinulle mahtaa kuulua. Joo, jouluihmisiä ollaan, minä jos kuka. :D
Olis tosiaan kiva lukea sun ajatuksia edelleen, kunhan ehdit ja jaksat palailla kirjoituspuuhiin. Minulla oli vuosia aika vähäisellä tämä blogi, kunnes tämän vuoden uudenvuoden päätöksinä yksi oli herätellä blogi uudelleen. Ja mikäs tässä työttömänä on ollut herätellessä. Aikaa on kosolti kerrankin! :)
Oikein hyvää loppuvuotta ja uuden alkua myös sinulle! <3
Samanlaisia loppuvuoden tuntoja tässä osoitteessa. Joulussa kellumista loppiaiseen saakka, ja lievän jokajoulunjälkeisen haikeudenkin tunnistan (ja tunnustan). 🙂
Meidän mökiltä tuotu pikkukuusi kasvattaa jo vaaleanvihreää oksankärkiin. 🎄
Uusi Martix pitäisi joku päivä käydä elokuvateatterissa katsomassa, ja kuopuksen mukaan ja arvosteluissa uusi Spiderman on hyväksi kehuttu myös. Tyky-setelit viedään perinteisesti sinne ennen viimeistä (voimassaolo)päivää. 🎬
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä! ✨🌌😄
Joululainen; Hauska kuulla! Jouluihmiset haikeuksissaan. :) Minäkin vein tykyseteliä leffaan ja teatteriin, kun sellaisen joskus sain. Mukavia vuoden viimehetkiä sinulle myös!!
Lähetä kommentti