.

.

25.8.2022

Kiirettä ja hyvää mieltä


Jos jollakulla muullakin sattuu olemaan puutarhassaan pari marjapuskaa ja jokunen omena, niin arvaahan sen varmaan mihin elokuun päivät juoksevat! Olen hiljattain nyhtänyt yhden mustaherukan juuriltaan ja istuttanut tilalle kaksi mustikkapensasta, joiden luvataan tuottavan jopa litrakaupalla satoa! Päätin nimittäin, että neljä mustaherukkaa on meille ihan ylimitoitetusti. Etenkin, kun haluaisin muitakin marjoja säilöttäväkseni. Seuraavaksi tartun omenoiden kimppuun, sitten tulevat yrtit, viimeiset kitkemiset ja ruukkujen pesut ja sen sellainen. Ehkä joku uusi sipulikin kätkeytyy maahan…


Kaiken kotikiireen keskellä kipaisin lapsuudenkotiin valmistelemaan pieniä kekkereitä. Pää on vähän sotkussa ja tekemistä olisi enemmän kuin jaksaa edes ajatella. Silti aloitan tänne asettumiseni tuttuun tapaan Katri Helenan klassikoilla, jotka vievät fiilikseni varhaislapsuuteen.


Hyvää mieltä koin eilen töissä. Olin kehuskellut itseäni työhakemuksessa ihan ennenkuulumattomalla tavalla, joka ei ole itselleni ominaista ollenkaan. Mieluummin pienennän itseäni kuin suurentelen. Mutta nyt kävi niin, että sain töissä kiitosta kahdelta taholta ihan ällistelyjen kera. Sain kuulla olevani luonnonlahjakkuus yhdessä täysin uudessa asiassa, jota olen nyt opetellut. Se voisi olla erikoistumissuuntaukseni uudella alalla. Ainakin se on jo nyt vahva plussa CV:ssäni.


Töissä ällistelin myös sitä, mihin ihminen oikein kykeneekään, jos vain oikein yrittää. Kuukausi sitten en todellakaan olisi uskonut, että osaan tehdä sitä mitä olen nyt tehnyt. Oppia en ole saanut keneltäkään, ainoastaan netistä olen katsonut ohjeistuksia. Ja yhtäkkiä olen aivan innostunut! Näin käy minulle aina; innostun siitä duunista johon paneudun ja johon pistän itseni likoon. Olen siis kahdessa eri asiassa suorastaan ylittänyt itseni kuukauden sisällä ja tunnen siitä aivan valtavaa hyvää oloa.


Elämä on niin hassua! Jos on tyytymätön niin siinä saa kyllä kellua vaikka lopun ikäänsä, jos ei ryhdy toimeen. Mutta kun ottaa yhden reippaan askeleen uuteen suuntaan, niin palkintoja alkaa sadella. Eikö elämä olekin ihanaa?


2 kommenttia:

Annukka kirjoitti...

Voi että miten kivalta kuulostaa. Ihminen tarvii onnistumisia ja jos vielä muutkin huomaavat asian ja sanovat sen ääneen, se tuntuu mukavalta ja motivoi. Ihan parasta. Olen iloinen sun puolesta.

Thilda kirjoitti...

Kiitos Annukka ihanista sanoistasi! Olen hyvin valoisa nykyään. 🥰