Jostain kummallisesta syystä rakastin vanhoja taloja jo lapsena.
Rakastan niiden innovatiivisia ratkaisuja; lankarulla ovenkahvana.
Rakastan vanhojen vuosilukujen löytymistä… 1785.
Savutupien tummia hirsiseiniä kaikkien kerrosten alla!
Vanhoja tapetinriekaleita.
Eittämättä jotakin on rakennettu 1785!
Miljoonien kosketusten kuluttamaa puuta.
”Metsätoimisto Viipuri puh 375”
Käsityön jälkeä ihan kaikessa!
”tammik 1922”
Kankaiden kierrätys ei ollut ongelma!
Talot ja tavarat, kaikki 1785!
Kun nurkkakaappi ja kaappikello jättivät jäljen sadoiksi vuosiksi seiniin.
”ILTAMA.”
Vuonna 1785 esi-isäni Salomon oli 10-vuotias. Tämä talo oli heidän lähinaapureitaan. Voi Salomon! Montakohan kertaa juoksentelit asioille tai muuten vain tähänkin taloon? Tämän talon eteinen on jo suurempi kuin moni Helsinkiläinen yksiö. Helsingissä ei ole ainuttakaan yksiötä, joka olisi lähellekään näin vanha. Silti tässä asuttiin ainakin vielä 1990-luvulla. Mitä kaikkea lienee tämäkin talo nähnyt ja kokenut? Millainen mies lienee tehnyt nämäkin hirsiseinät? Mistä metsästä hirret on kaadettu? Montako kertaa taloa laajennettiin aikojen kuluessa? Minulla olisi niin paljon kysyttävää! Ja etenkin minä haluaisin, että joku asuisi tässä ja pitäisi kunnossa tätä ihanaa vanhusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti