Eilen alkoi keramiikkakurssi! Ja minähän olen siis haaveillut ainakin 30 vuotta siitä, että osaisin tehdä keramiikasta jotain! Ja nyt voi sanoa, että sillä tiellä ollaan. Tuntuu tosi mukavalta. Olen keräillyt pinterestiin omaa kansiota mahdollisista keramiikkatöistä. Ja luojan kiitos on pinterest! Muuten vääntäisin tunneilla jotain onnettomia kippoja ja patsasmöykkyjä, joita vihaisin jälkeenpäin.
Tosin aluksi minullakin oli pää ihan tyhjä, kun en tajunnut, että jo ihan ensimmäisellä tunnilla pitäisi olla joku visio, jota lähden toteuttamaan. Aluksi möyhensin savea ja otin tuntumaa. Saveksi valitsin (niitäkin on vaikka kuinka monia erilaisia) pienirakeista samottia sisältävän saven, joka sopii niin patsaisiin kuin astioihinkin ja päädyin tekemään talon seiniä. Niistä ei kuitenkaan tule talo ja pidänkin lopputuloksen vielä salassa, kunnes työ on valmis. Sitten vasta näytän kuvan valmiista työstä.
Nyt mietin miksi hitossa en ole mennyt savikurssille jo ajat sitten? No, käytännössä tietysti siksi, että matkoineen 12-tuntisiksi venyneiden työpäivien jälkeen ei ole ollut aikaa eikä jaksamista mihinkään. Ja voi miten nautinkaan nyt tästä tilanteesta, että työ on ihanaa, se ei vie tolkuttomasti aikaa ja voin taas työn ohella myös harrastaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti