Työnhakuvelvollisuudesta sananen

 

Ajattelin taas kirjoittaa aiheesta työttömän työnhakuvelvollisuus, koska olen huomannut, että tuttavapiirissäkin ihmiset on ihan kuutamolla aiheesta ja tekee valtavasti ihan turhaa työtä. Väännän tähän nyt siis rautalangasta muutamia faktoja ja jaan vähän tilannetta helpottavia ohjeita.

Jos olet 100% työtön, sinun pitää hakea neljää työpaikkaa joka kuukausi. Joitakin poikkeuksia voidaan myöntää, mutta pääsääntöisesti homma menee noin. Tiedän akateemisia ihmisiä ja muitakin, jotka uupumisen partaalla väsäävät työhakemuksia joka kuukausi sen neljä kappaletta. Kirjoittavat kohdennettuja hakemuksia, kun ovat ensin käyneet läpi sadoittain työpaikkailmoituksia, ja miettineet, että mitkä paikoista varmasti ovat juuri heille sopivia, eli mihin he varmasti voisivat tulla valituiksi. Minusta melko kohtuutonta, kun edes laki ei vaadi ketään toimimaan juuri noin! Kyseessä on väärinkäsitys, jota ei nähdäkseni ole kovin näkyvästi edes korjattu. Sikamaista!

Nyt siis pari faktaa;

• Ensinnäkin, jos olet osa-aikatyössä, (eli teet töitä 4 tuntia viikossa tai enemmän), sinun pitää hakea yhtä paikkaa joka kolmas kuukausi! Siinä on aikamoinen ero siihen, että haet joka kuukausi neljää paikkaa karenssin uhalla. Jos olet todella uupunut tähän systeemiin, koeta päästä edes pieneen osa-aikatyöhön, niin pääset helpommalla. Mutta muista, että jos teet työtä alle neljä tuntia viikossa, sinut lasketaan työttömäksi. Raja todellakin on neljä tuntia per viikko! (Alle 300€ palkka ei myöskään vähennä peruspäivärahaa tai ansiosidonnaista.)

• Toiseksi; sinun ei tarvitse väsätä kirjallisia hakemuksia näihin työpaikkoihin! Kukaan ei vaadi niin, laki ei velvoita siihen! Työn hakemiseksi katsotaan esim Linkedin-profiilin laatiminen nettiin. Tai piilotyöpaikan etsiminen. Mikä on piilotyöpaikka? Se on paikka, joka ei ole ilmoitettu olevan haussa, mutta se voi silti olla ikään kuin olemassa yrityksen sisällä avoimena. Mistä tiedät että sellainen on olemassa? Et mistään, eikä sinun tarvitsekaan sitä tietää! Koska se on piilotyöpaikka, se ei ole missään julki. Silloin voit esim soittaa kiinnostavaan firmaan ja kysyä, olisiko heillä jotain paikkaa sinulle. Se todellakin hyväksytään työnhauksi. Tai voit laittaa vapaamuotoisen meilin johonkin paikkaan ja kysyä työtä. Tai voit astua sisälle johonkin työpaikkaan ja kysyä paikkaa kasvotusten. Esimerkiksi voit kysyä vaikka lähikaupasta, että olisiko heillä mitään työtä. Se on täysin hyväksytty haku myös. Kunhan muistat merkata itsellesi (ja työkkärin sivuille) ylös mistä ja miten ja koska olet paikkaa kysynyt! Työkkärin virkailija voi tarkistaa tämän ko työpaikasta ja silloin on hyvä, että faktat on sinulla takataskussa valmiina.

• Kolmanneksi; missään ei kielletä kysymästä vaikka joka kuukausi samasta työpaikasta yhä uudelleen sitä piilotyöpaikkaa! Leikitään, että olet kiinnostunut vaikka työskentelemään kirjastossa. Kukaan ei kiellä, ettetkö voisi kysyä siitä samasta kirjastosta joka kuukausi, että onko nyt jotain paikkaa auki! Se voi rassata kirjaston henkilökuntaa, mutta lakihan suorastaan ajaa ihmisiä kysymään yhä uudelleen samaa kysymystä kuukaudesta toiseen, samoista paikoista. Se on työnhaku, ja sillä sipuli.

• Neljänneksi; älä ota niin kirjaimellisesti sitä, että onko se paikka nyt varmasti sellainen, johon sinut valittaisiin! Itsekin olen ottanut osaa työpaikkailmoitusten laatimisiin ja tiedän, että ne on aina vähän sinne päin. Niissä on aina varaa katsoa vähän sormien läpi. Eli jos ilmoituksessa sanotaan esim että ajokortti vaaditaan, eikä sinulla sitä ole, mutta muuten asiat natsaa yhteen, niin pistä rohkeasti kyselyä eteenpäin vaan! Turha luulla, että paikkoihin valitut ihmiset läheskään aina täyttävät kriteerit 100%:sti. Tämä ”pykälä” tarkoittaa siis suunnilleen vaan sitä, että pelkällä amistaustalla ei kantsi hakea sydänlääkärin paikkaa - ja sitä rataa.

• Viidenneksi; jos et halua tulla valituksi jonnekin, niin opettele tekemään hakemus, joka ei ole hirveän houkutteleva työnantajan silmissä. Minusta tämäkin on ihan sallittua, jos perhana ihmisiä kiusataan tällaisilla vaatimuksilla! Työpaikan hakeminen on raskasta duunia ja kaiken hiominen tunnollisesti neljästi joka kuukausi on omiaan ajamaan kenet hyvänsä hulluuden partaalle. On aivan uskomattoman sokeaa katsoa diagrammeista, että meillä on näin ja näin paljon työttömiä ja näin ja näin paljon avoimia työpaikkoja, ja päätellä siitä, että ne eivät kohtaa, koska ihmiset on vaan laiskoja! Hyi helvetti! Katsokoot ensin pykäliä siitä, miten huonosti yrittäjät voivat palkata ihmisiä, ja sitä miten koulutus ja vaatimukset on eri planeetoilta, ennenkuin syyttävät työttömiä tästä kaikesta.

• Kuudenneksi; jos olet jonkun välitysfirman listoilla, niin riittää, että haet sitä paikkaa kysymällä ko firmasta aina uudelleen, että olisiko paikkoja auki tai että löytyisikö sinulle lisätunteja (jos teet jo valmiiksi heille osa-aikatyötä). Se ei varsinaisesti siis ole edes uuden paikan kysymistä, mutta tässä tapauksessa se on yhtä sallittua, kuin muukin haku.

*

Ja sitten on vielä eräs työnhakuun liittyvä asia, jota kovin moni ei halua leimaamisen pelossa sanoa ääneen. Ja se on sellainen asia, että ulkomaalaiset taikka ontuvasti suomea osaavat henkilöt eivät todellakaan sovellu kaikkiin työpaikkoihin! Jos työssä on ihan sama meneekö asiat tismalleen vai eivät - niin sitten sillä ei ole väliä, sinne vaan! Mutta esim hoiva-alalla (johon nimen omaan haetaan paljon työvoimaa ulkomailta, kun ei vaan viitsitä maksaa kunnon palkkaa kotimaisille konkareille) on todella todella tärkeää, että ymmärtää pilkun tarkasti ihan kaiken. Että tajuaa mikä ero on vaikka sanoilla ”peli” tai ”pelli”, tai ”tabletteja” on monia ihan eri asiaa tarkoittavia(!) tai ymmärtää murteet ja sanonnat, eikä vaan hymyile ja nyökyttele silloinkin kun on ihan kuutamolla. Tällä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa, vaan terveyden ja jopa hengen kanssa! Kiitos tällaisen työntekijän minulla alkoi taannoinen suonikohjuepisodi. Se oli toisaalta aika pientä, (ei mennyt henki) mutta silti näillä asioilla ei leikitä.

*

Miten minusta sitten tätä lakia pitäisi muuttaa? Ensinnäkin monia asioita siihen liittyen pitäisi muuttaa (koulutuspaikkoja, työpaikkojen vaatimuksia, työhönottoa JA työsuhteen lopetusta, monia aloja ylipäätään pitäisi luoda tänne uudelleen -kuten monenlaista teollisuutta- sen ainaisen kaukoidän sijaan), ja sitten tätä pakkohaun naurettavaa määrää! Sehän toimii kuin vettä vaan niille moniosaajille, jotka asuvat isoissa kaupungeissa, mutta kaikki muut sitten kärsivät. Pienikin vähennys auttaisi asiaa! Kuka ylipäätään on keksinyt tuon määrän ”neljä”?! Jos olet esim pitkälle koulutettu erikoisalan ihminen, niin sun paikkoja voi olla auki yksi vuodessa, jos hyvin käy, ja se voi olla 400km päässä. Eikä auta sanoa, että ”no haet sitte vaan sitä siivoojan paikkaa!” koska A) näinkö meidän koulutuksia arvostetaan; heittämällä ne hukkaan? B) ylikoulutettuja karsastetaan työnhaussa SEKÄ siellä työpaikalla! Voi olla siis, että et saa paikkaa ja jos saat niin työilmapiiri on kyräilevä. Ehkä max joku ’yksi haku kuukaudessa’ olisi lähempänä inhimillisyyttä, jos nyt sitten sellaista ylipäätään väkisin halutaan pitää yllä. Katsotaan mitä uusi hallitus tälle asialle keksii. Oma villi veikkaukseni on, että tämä systeemi romutetaan kohtuullisen nopsaan.