Arkikuulumisia

 

Puutarhatyöt on alkaneet! Ollaan purettu vanha laho grillikatos, jonka tilalle on tulossa uus kasvihuone. Odotan sitä tosi innokkaasti! Mietin jo ties monettako kertaa, että mitä kaikkee kivaa siellä kasvattelisin; ainakin pikkutomaatteja, kurkkua, paprikaa, chiliä, salaattia, yrttejä jne. Oh, siitä tulee kyllä ihanaa! Lisäksi ollaan raivattu seinustalla ollut vanha koiranhäkki (joka toimi meillä joskus kissanhäkkinä) ja sen sisällä kasvaneet vadelmat ym. Suunnittelen siihen laatoitusta (meillähän on notkunut pihassa ainakin 10 vuotta iso pino harmaita laattoja) ja sitten laitan puutarhapenkin siihen seinustalle. Penkin vierellä voisi olla erilaisia ruukkuja, joissa voin kasvatella ties mitä kaikkea hauskaa! Vanhassa grillikatoksessa on myös vanha kivipöytä. Sen uusi paikka tulee olemaan lähellä nykyistä grilliä. Pöytä on ehkä 2m pitkä, joten se voi olla ruokapöytänä ja myös kukkapöytänä. (Tosin mies jo ehti huolestua - hän tuntee minut ja aavistaa, että se on kolmen sekunnin kuluttua täynnä kukkajuttuja!) Kukkajuttuja tulee myös portaille ja parvekkeelle. Hui hai, en kyllä malttais odottaa! Löysin myös vanhan laattakivipolun nurtsin alta. Ilmeiseti meitä edeltänytkään talon omistaja ei siitä tiennyt, koska oli rakentanut yrttilaatikon osittain kivien päälle.

Kasvivaurioita on myös tapahtunut. Suurimpana syypäänä on kauriit, jotka on syöneet ainakin mustikkapensaita, marjakuusia, sirotuomipihlajaa ja magnoliaa. Vieläkin odottelen miten kasvit toipuvat siitä höykytyksestä. Magnolia on jossain odotustilassa, eikä yksikään silmu ole muuttunut miksikään. Marjakuuset on vähän surkeena, mutta elossa. Mustikoista on joka ikinen oksankärki syöty, enkä oikein tiedä onko ne ollenkaan elossa. En vaan älynny suojata niitä talveksi. Vähän ärsyttävää kyllä. Ja sirotuomipihlaja on syöty pelkäksi rangaksi. Mahtanee olla joko perinpohjin järkyttynyt, taikka sitten kokonaan eloton. Ensi talveksi suojaan kasvit semmosilla verkkoseinillä, että kukaan ei taatusti pääse syömään niitä! Päärynäpuu on jo sen verran pitkä, että kauris ei yllä sen latvuksiin enää, eikä siis pysty popsimaan sitä aivan kaljuksi. No onhan se pupujussikin riehunut pihassa ja myyrä maan alla. Että tämmösten kanssa sitä tässä taas väännetään käpälää. Mutta en jaksa niille vihanenkaan olla.

Käsilaukkuja oon pyöritelly ees taas. Valokuvannu sisältä, pistäny toppauksia sanomalehdestä jokaisen laukun sisälle. (Muistathan, että jos laitat laukkuihin -taikka kenkiin- sanomalehtitoppausta sisälle, älä tee siitä liian isoa ja kovaa palloa! Se venyttää niihin ajan mittaan jäljen. Sellainen toppaus riittää, että laukku ei lässähdä kasaan.) Mietin samalla koko ajan, että haluanko säilyttää arkikäsilaukkuni edelleen ja koska käyttäisin niitä. En tajua miten tää voikin olla niin vaikea kysymys! Mutta ne jotka rakastaa käsilaukkuja, ymmärtänee ehkä. Mutta sen tiedän, että lisää en saa enää vintagelaukkuja hankkia. Uusia laukkuja sen sijaan… no sen verran olen uutta hankkinut, että ostin itselleni cityrepun. Koin, että tarvitsen sellaisen, koska olkalaukun kantaminen on tälle kipeälle olalle ylimääräinen rasitus. Cityrepulle asetin pari vaatimusta; sen on oltava vähän isompi kuin olkalaukku, mutta vähän pienempi kuin matkareppu. Nyt kaksi päivää cityreppua käyttäneenä olen huomannut, että olkakipu on lähes poissa. Voihan se johtua alkuviikon fyssarikäynnistäkin, mutta ei tuo reppu ainakaan pahitteeksi ole!