Tää on niin väärin, että arkea on viis päivää ja viikonloppua kaksi! Se pitäis aiva ehdottomasti olla toisinpäin! Oikeastaan perjantai kuuluu jo isoksi osaksi viikonloppuun, sillä vaikka sillon olis töissä tai koulussa, niin on semmonen ’perjantai-fiilis’ kuitenkin koko päivän, eli vähä rennompi ja odottava.
Meillä on ollu ToDo-lista syyshommista ja nyt saatiin tärkeimmät tehtyä lauantaina. Jotain pientä pihavalojen asettelua ja pressujen korjailua jäi vielä. Pressuista puheen ollen; muistatteko kun joskus 70-luvulla oli semmonen ku ’Lainapeite’? Ne oli paksua kunnon pressua. No sit alko kauppoihin tulla lopulta kevytpeitteitä ja voi puhveli miten ärsyttäviä ne on! Yks hujaus (yleensä talvi tai jopa vain pari kuukautta) niin niissä on reikä. Ja pahinta on se, että niistä silppuuntuu pientä muovia joka paikkaan. Eipä ihme, että maapallo hukkuu mikromuoviin, kun sitä sataa ihan taviksenkin tontilla, vaikka yrittäis kuinka vältellä muovia.
Sunnuntaina me lähettiin munkille Vehoniemeen. Ne on niin herkullisia, että syötiin yhdet paikan päällä ja ostettiin kahdet vielä kotimatkallekin! (Joo, ihan oikein, kaksi per naama!) Meidän kotimatka voi olla hyvin kiemurainen ja eilen se oli. Ajeltiin kaikkia kivoja reittejä sinne ja tänne.
Ja kun kerran Vehoniemessä oltiin, niin kurkattiin taas samalla se automuseo läpi. Siellä aina vuosittain tapahtuu pieniä muutoksia ja niitä on hauska bongailla. Tämä latolöytö on kyllä mielikuvitusta kutkuttava! Kuka sillä on ajanu viimeksi ja koska se on tuupattu latoon? Miksi sillä ei enää ajettu? Kuka sen osti ja ajettiinko sillä paljon silloin joskus? Oliko ne kivoja ajeluita vai tylsiä työmatkoja? Kuuluiko se lääkärille tai tuomarille vai rikkaammalle maanviljelijälle?
Mulla on joku vimma vanhoihin autoihin, ihan niin kuin vanhoihin taloihinkin. Vimma ja rakkaus. 1930-luku on autoissa paras ja se loisto jatkuu aina 50-luvun loppuun saakka. Sen jälkeen on menty melkeinpä pelkkää alamäkeä. Meidän vanhin auto on vain vm-71, eli yhtä nuori kuin minäkin, eli siitä nyt ei paljon vielä riemua synny. Sitä paitsi se ei ole oikein ajokunnossa, että sikälikään siitä ei ole iloa.
Latolöytö on tarkoituksella autorivistössä ihan omana itsenään, kenenkään sitä puunaamatta. Mutta voi jestas kun mun tekis mieli aina vähän hipaista, ihan vähän vaan imuroida ja pikkuisen rätillä pyyhkäellä. Ja kiillottaa lopuksi!
4 kommenttia:
Teillähän on ollut kiva viikonloppu! 🛻 Meillä oli kolme viikkoa lehtihommia, koska piha oli täynnä vaahteranlehtiä naapureiden puista. 😖 Meillä ei ole lehtipuita kuin yksi tuomi, pihlaja ja syreeni, ja niistä haravointihommat olisi hetkessä tehdyt, mutta aidan vieressä kasvavat jättiläiset syövät kaiken ilon syksyistä, kun tuuli painaa lehdet meidän puolelle. Kaupunkialueella kamalia puita!
Muistan kyllä Lainapeite-pressut. Ne olivat lähes ikupäiväisiä. Siinä se bisnesongelma varmaan olikin. Silloin kun aloitettiin tuotteiden, kuten kodinkoneiden, keinotekoinen vanhentaminen, alettiin mennä mäkeen. Lainsäädännöllä tuotteiden kestovaatimuksia pitäisi parantaa, mutta eiväthän kaikki maat lähde siihen mukaan.
Joskus olen miettinyt, että jos Eurooppa lähtisikin tuottamaan laadukkaampia tavaroita ja tultaisiin monessa suhteessa omavaraisemmaksi maanosaksi. Meillähän on jo kierrätys hyvällä tolalla ja energiantuotannossa päästiin Venäjän hyökkäyssodan jälkeen vauhdilla uusiutuvan energian käyttöön. Voitaisiin olla edelläkävijöitä tavaroiden laadun parantamisessakin. Vaikka tuotteet olisivat kalliimpia kuin Kiinan-roju, ne kestäisivät kauan, kuten vanhempiemme aikaan. 🤔
Hyvin sanottu, olen samaa mieltä, eikö 2 päivää arkea viikossa riittäisi 😅
Olen kolunnut automuseoita mieheni perässä ja vaikka en nyt suoranainen autofani ole, niin kaikki iäkkäämmät menopelit ovat aina jännittävämpiä ja mielenkiintoisia kuin nykyautot. Olisi hauska joskus päästä ajelulle jollain oikein vanhalla autolla.
Joululainen; Yök, haravointi on mun inhokkihommaa! Meilläkään ei ole kuin kolme lehtipuuta, (plus ei kovin iso omenapuu) joten osa tulee naapureista ja minä inhoan!! En tosin ole moniin aikoihin haravoinut, kun mies ajaa nurtsin loppusyksystä niin, että lehdet menee ihan silpuksi, eikä niitä tarvii kauheesti haravoida. Mökillä taas laskin joskus, että tontilla on yli 60 koivua ja muuta lehtipuuta, jotka on pääasiassa kymmeniä vuosia vanhoja isoja puita ja lehtimäärä sen mukainen! Arvaas olisinko ollu tuhat kertaa kaatamassa niitä?
Siinäkin on yksi syy kaivata vanhaa aikaa, kun laitteet oli käytännössä ikuisia, kun niihin sai varaosia jos joku kului rikki. Ehkä ne on lähinnä ne sähköjohdot, jotka vaan pitää joskus uusia. Siis tyyliin kerran 50 vuodessa, tai harvemmin. Se Kiinan roju on aivan henkihieveriin asti raivostuttavaa, monin tavoin!
Tosi hyviä ajatuksia sulla! Tuohon suuntaan meidän pitäis mennä. Esteenä taitaa olla kansa, joka juoksee aina halvimman perässä. Miten monesti sitä kuuleekaan, että ’ostin, kun niin halvalla sai’! Typerin syy ostaa mitään. Mietin myös köyhyytta yks päivä, että se on niin suhteellista. Oli ihan eri asia olla köyhä 70-luvulla, kuin nyt. Nyt ihmisillä on kaikki laitteet ja jokaisella on puhelinkin. (No eipä yhteiskunnassa kauheasti voi enää toimia ilman.) Kaikilla on astiat, viihdykkeet, vaatteet, liinavaatteet ja huonekalut. Sitä ei jotenki käsitetä miten huonoissa oloissa silloin saatettiin vielä elää ja kuitenkin suht onnellisenakin. Paikattiin vaatteita, jolle joku saattoi vaikka koulussa nauraa. Nyt on suuri pop paikata ’huonosti’ ja olla paikatun näköinen.
Tyylimurun Tiina; Wau! Minäkään en autoista mitään ymmärrä, miehen mukana kuljen, mutta visuaalisesti vanhat on ihania! Meidän häämatka oli sellasella ihanalla vanhalla Bentleyllä, jossa oli skumppalasit takapenkillä jossain telineessä. Mä haluisin muuten sellasen auton, jossa oli lasinen maljakko kromatussa telineessä takapenkin viereisellä seinällä! 😍 Niitä taisi olla 1920-30-luvulla superhienoilla ihmisillä.
Lähetä kommentti